Kuten olen joskus aikaisemminkin blogissani maininnut, omaan verensokerin joka saattaa heitellä yllättävissäkin tilanteissa. Toisinaan parinkin tunnin syömättömyys aiheuttaa minulle heikotuksen alias käsien vapinaa ja heikkoa yleistä oloa. Olen myös ns. nälkäkiukkutyyppiä eli jos ruokaväli venyy pidemmäksi, alkaa hermoja kiristämään. Tuolloin mulle ei kannata sanoa mitään poikkipuoleista, vaan ennemmin pysyä turvallisella etäisyydellä. En kuitenkaan taida olla ainut nälkäkiukkuaja? 😀

Jotta ikäviltä tilanteilta vältyttäisiin, olen opetellut ennakoimaan. Moni ihmetteli miksi syön niin usein, no tässäpä syy. Tahdon välttää verensokerin heittelyt ja nuo heikotus-kiukutukset kaikin mahdollisin tavoin. Itselleni sopii siis lyhyemmät ruokailuvälit, ehdottomasti! Ja tämä on sukurasite eikä mikään luulosairaus. Isoisälläni oli sokeritauti, äidilläni korkeat verensokerit vaikka hoikka ihminen onkin ja näistä syistä siis minulla myös rasitteena verensokerien epätasaisuus. Lähdenkin nykyään enää harvaan paikkaan ilman välipalaa…

En tykkää kantaa laukussani banaania tai hedelmiä, ne nimittäin saattavat helposti litistyä sinne, vuotaa jonkunlaista nestettä ja tahrata. Parhaita laukkukantoisia välipaloja ovatkin ns. kuivat naposteltavat. Teenkin lähes joka päivä töihin mukaan pienen pussukan, johon laitan Luontaistukun luomu cashewpähkinöitä, luumuja, karpaloita ja välillä taateleitakin. Noita on todella kätevä kuljettaa mukana ja laittaa töissä työpöydän laatikkoon. Kun välipalan nälkä iskee, löytyy minulta terveellistä sellaista eikä tarvitse kajota suklaaseen, jota meillä on ainakin kokoajan töissä esillä.

Toinen ehdoton suosikkini ovat raakapatukat. Olen hurahtanut niihin ihan täysin enkä varmaan koskaan tule kyllästymään. Parasta noissa on se, että patukat on tehty luonnon omista antimista eikä niissä ole maitoa tai gluteenia. Pidän myös siitä, että näissä ei ole käytetty keinotekoisia makeutusaineita, jotka särähtävät ainakin omiin makunystyröihini nykyään hyvin helposti. Maistoin muutama päivä sitten erästä makeutusaineilla höystettyä sporttijuomaa ja huhhuh, miten jengi pystyy vetämään tuollaisia? Ja miten itsekin joskus pystyin? Kun makeutusaineet jättää ruokavaliostaan, ne maistuvat niin vahvasti läpi ja hyvin ällöttävälle.

Lemppareitani raakapatukoissa ovat ehdottomasti CocoVilta saadut Supersnack spirulina -patukat, sekä Super Protein makuina brownie ja kookos-lime. Brownie toimii hyvin esimerkiksi kahvin kanssa ”herkkuna” tai makeankorvikkeena. Sitruksiset patukat taas ovat enemmänkin sellaista kello yhdentoista välipalaa, ainakin meikäläisellä duunissa. Patukalla voi hyvin siirtää lounasta vielä muutamalla tunnilla eteenpäin ja esimerkiksi kiireisinä päivinä siitä saa kummasti energiaa jos lounaalle ei meinaa ehtiä. Näistä patukoista ei myöskään tule koskaan huonoa oloa tai pahoivointia. Maut ovat sen verran luonnollisia, että mitään ällörektioita on mahdotonta saada.

Siinä tosiaan tämän hetken mukana kulkevat välipalasuosikkini. Näitä on helppo syödä paikassa jos toisessa, eikä syöminen ole sottaisaa kuten vaikka omenan tai banaanin kanssa. Mulla on itseasiassa muistissa kammotuskuva banaanin syönnistä, joka on todellakin syöpynyt mieleeni… Joskus nimittäin suosin banaaneja laukkueväinä ja sitten nappasinkin sellaisen metrotunnelissa tyytyväisenä suuhuni… Noh, kappas vaan vastaan tuleva useamman miehen lauma alkoi vislailemaan huomatessaan minun banaanin syönnin ja näyttelivät erilaisia käsimerkkejä. Se oli niin nolon kiusallista! Tuon jälkeen en vaan ole pystynyt syömään banaania julkisella paikalla miettimättä, että se näyttää jonkun mielestä pervolle. 😀

Nojoo, toivottavasti mielikuva ei syövy myös jokaisen teidän mieliinne tämän tarinan myötä…

Mitä välipaloja teidän laukustanne löytyy? Banaani, prodepatukka, pähkinöitä vai kenties ihan jotain muuta?