Viime aikoina somessa on kohistu ulkonäköpaineista ja siitä luoko tämän päivän sosiaalinen media meille ne. Jokainen tietää millaista esimerkiksi Instagram-kuvien ottaminen on varsinkin silloin, kun otetaan kuvaa omasta pärstästä. Mahdollisimman edustava asento, oikea kulma, ilme ja vatsa sisään. Tuokaan ei siis vielä riitä vaan sitten isketään filtteriä kehiin tai muokataan valoja ja varjoja. Kukapa haluaa laittaa itsestään nettiin mitään epäedustavaa?

Jokaisella meillä on kuitenkin heikkoutemme. Niin fyysiset kuin henkisetkin. Jokaisen täydellisen kuvan takana on vain ihminen, joka näyttää varmasti ainakin krapulassa (jos ei koskaan muuten) kaamealle.

Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa jaetaan tänä päivänä huomattavasti seksistisempää kuvamateriaalia kuin ennen. Välillä selaan random IG-kuvia ihan korvat punasena, niin roisia matskua!! On ilmeisesti ihan normaalia olla alusvaatteissa tai vilautella vähän nänniä sormea nuollen. Itse olen sitä mieltä, että alastomuudessa ei ole mitään pahaa mutta vartaloaan kannattaa kuitenkin varjella. Jokainen voi olla kaunis ja seksikäs ilman, että paljastetaan kaikki koko maailmalle. Toki monille ihmisille vartalo on työväline ja tällöin hommassa on ihan eri vibat. Tuo kuitenkin tavallisesti näkyy mitä esimerkiksi kuvassa todella esitellään ja millä fiiliksellä kuvattava on. Itsekin aikanaan malli -ja missijuttuja tehneenä voin sanoa, että se oli todellakin kaikkea muuta kuin oman seksikkyyden esille tuontia. Esimerkiksi mallin töissä vartalohan on sinun työväline, jolloin siihen suhtautuu todella eri tavoin. Misseydessä taas haetaan valovoimaista persoonaa kauniin ulkonäön rinnalle.

Ongelma ei kuitenkaan taida piileä niinkään meissä hieman vanhemmissa, vaan niissä nuorissa. Millainen minäkuva kehittyy 10-vuotiaalle tytölle, joka on Instagramissa ja vertailee itseään täydellisen filtterin takana poseeraaviin puolialastomiin naisiin? Tässä se ristiriita piilee…

Se mikä minua on viime aikoina myös mietityttänyt someen ja ihmisten kanssakäymiseen liittyen on se, mihin ihmiset kiinnittävät toisissa huomionsa. Välillä tuntuu, että onko se oikeasti suurimmaksi osaksi se ulkonäkö? Sanon nyt suoraan ja rehellisesti mutta olen saanut elämäni aikana paljon positiivista palautetta ulkonäöstäni. Minua kehutaan usein kauniiksi, ja mikä ehkä ”valitettavinta” useammin kauniiksi kuin vaikka ihanaksi ihmiseksi. Tottakai siihen vaaditaan enemmän, että voit kehua ihmisen luonnetta ja sisintä mutta silti. Kun ulkonäkö on kuitenkin katoavaista ja loppupeleissä jäljelle jää se persoonasi. Voi olla, että kaikkien kohdalla asia ei ole näin mutta itse olen pistänyt tuon merkille. Ja jos taas mietin hommaa omalta kantiltani on todettava, että huomattavasti useammin kehun ihmisen luonnetta tai luonteenpiirrettä, kuin sitä ulkokuorta. Minun mielestäni se on jotenkin luontevampaa?

En halua kuitenkaan kuulostaa sille etteikö kauniiksikin kehuminen tuntuisi mukavalle, toki. Silti jostain syystä minua lämmittävät eniten ne kehut ihan jostain muusta. Esimerkiksi blogiteksteihini liittyvä positiivinen kommentointi tuntuu aina todella hyvältä, tai jos miesystävä kehuu vaikka leipomuksiani. 🙂 Ehkä tässä kohtaa elämää alkavat vaan yksinkertaisesti vaakakupissa painamaan ne muut seikat, kuin pelkkä ulkonäkökeskeisyys…

Vielä otsikkoon palatakseni, loppupeleissä oma suhtautumiseni someen on kuitenkin aika ristiriitainen. Onhan tämä siis yksi työvälineeni ja esimerkiksi omalla pärställä netissä esiintyminen kuuluu asiaan. Asukuvia ja selfieitä, kyllä. Ajattelen sen kuitenkin niin, että tämä on osa tätä hommaa jonka olen valinnut. Olen myös visuaalinen ihminen, eli mieluummin nappaan kauniin kuvan ruokalautasestani kuin jonkun ”arkisen”. Vaikka ainahan se ruokalautaseni ei todellakaan näytä täydelliseltä vaikka kuinka iskisi filtteriä päälle… Myös inspiraation hakeminen esimerkiksi Pinterestistä kuuluu asiaan ja siitä nautin. Jopa Instagram voi vielä tänä päivänä inspiroida jos pitää oman ”wallinsa” puhtaana. Itsehän sitä päättää ketä seuraa ja millaisia kuvia katselee. Jos vaan eksyy sinne satunnaisiin kuviin niin johan alkaa korvia punottamaan… 😀

Somessa on paljon pahaa, mutta myös hurjasti hyvää.

Miten te koette tämän päivän sosiaalisen median? Ahdistaako se vai päinvastoin?