Paha sokeri
Tänä päivänä sokeria on tungettu vähän kaikkeen. Jengi on väsynyt ja tarvitaan energiaa, joten mistäs muualta sitä saakaan paremmin kuin sokerista. Firmat tunkevat sokeria myös terveysjuttuihin jotta saadaan porukka innostumaan hyvän maun ja ”terveellisyyden” yhdistämisestä. Ihmisiä koukutetaan sokerin käyttämiseen, se on ikäänkuin huumetta. Olen sanonut tämän ennenkin mutta itse boikotoin ihan täysin niitä proteiinirahkoja sun muita jo ihan tuosta periaatteesta, että niissä saattaa hyvin olla sokeria pienen karkkipussin verran. Tuo on mielestäni aika hurjaa! Jengille tehdään helppoja vaihtoehtoja ja niillä sitten koukutetaan ostamaan tuota herkullista mutta ”terveellistä” rahkaa taas seuraavana päivänä pikaevääksi. Kaikki valmisruoathan ovat myös aika kuraa ja ihan suolaisessakin ruoassa on vaikka kuinka paljon sokeria. Eihän sitä ihan heti uskoisi mutta näin se vaan valitettavasti on.
Minä olen aina ollut makean perään, pienestä pitäen. Olen myös ollut taipuvainen sellaiseen koko karkkipussi kerralla syömiseen, eli mitään säästöjä en ole koskaan voinut jättää. Siskoni ja äitini ovat samanlaisia. Meillä on myös suvussa diabetesta, joten verensokerini on aina ollut hieman heittelevä eikä kuten useimmilla muilla ihmisillä. Mua alkaa esimerkiksi todella helposti heikottamaan jos ruokailusta on muutama tunti ja vastaavasti jonkun karkkipussin syötyäni verensokerit ponnahtavat tosi helposti sinne ääripäähän. Noita heikotuksia saattaa tulla ihan vaan vaikka kesken treenin vaikka olisin syönytkin hyvin ennen sitä jne. Tämä on ollut ihan sellainen koko elämäni kestävä juttu ja olen tiedostanut tuon ”puutteellisuuden” kropassani. Siksipä esimerkiksi juuri sokeri on tavallaan itselleni sellainen ”vihollinen” ja nykyäänhän mulla on tietenkin vielä tämä yliherkkä vatsa joka reagoi sokeriin aika mukavasti. Täällä ainakin on siis aika monta hyvää syytä välttää tuota paholaista! Tavallaan olen kyllä sitä mieltä, että ei sokeri sovi kenellekään mutta toiset meistä ovat herkempiä.
Toisaalta mietin sokerin syöntiä myös opittuna tapana. Jos lapsi esimerkiksi ei saa koskaan makeisia tai muuta sokerista ei hän todennäköisesti tule olemaan sokeririippuvainen. Tietenkin koukuttua voi vanhemmallakin iällä mutta lähtökotaisesti haluaako henkilö joka ei ole lapsenakaan syönyt juurikaan makeaa, niin syödä sitä edes aikuisiällä. Se ei ole opittua niin välttämättä ei? Ehkä tätä voisi testata vaikka niiden mahdollisten omien lapsien kanssa? 🙂
Vaikka tässä nyt olen paasuttanut sokerista ja sen myrkyllisyydestä niin olen silti sitä mieltä, että me eletään täällä myös elämästä nauttimista varten. Liian ankara ei saa olla ja herkuttelu on mielestäni täysin sallittua kunhan se ei ole päivittäistä ”ravintoamme”, koska silloin me sairastumme kuten vaikka ne kissat tai koirat. Meillä on kuitenkin henkinen puolemme joka himoitsee aina välillä jotain hyvää, oli se sitten suolaista tai makeaa.
Itse ainakin kaipaan välillä herkuttelua ja silloin herkkuja myös ostan. Nykyään tuo irtokarkkipussi on vaan vaihtunut kuivahedelmiin ja suklaalla päällystetyihin pähkinöihin. Voi tosin olla etteivät nuo ole sen parempi vaihtoehto mutta ainakin niissä välttää ne väriaineet joita irttarit sisältävät todella paljon. Irtokarkeista voi opetella myös pois ja tosiaan vaihtaa tilalle jotain muuta. Jäätelökin on huomattavasti parempi! Periaatteessa herkuttelupäivän herkkuja tärkeämpää on kuitenkin ihan se päivittäinen sapuska mitä vedämme. Siinä kannattaakin tarkkailla ettei vedä väsyttävää ja lamaannuttavaa piilosokeria turhaan. Itse ainakin aijon tuon uutisen jälkeen jälleen terästää silmäni ja makuaistini, turha sokeri boikottiin!
Heräsikö teillä jotain aatoksia sokerista? Tai mitä olette mieltä tästä piilosokerimeiningistä?
