Pari juhannusmuistoa
Juhannuksen kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne muutaman juhannusmuiston, sillä ne ovat tänään hyvin ajankohtaisia. Elämääni on kokonaisuudessaan mahtunut monenlaista juhannuksen viettoa. On ollut kertoja, kun olen nauttinut suunnattomasti ja juhannuksen suunnitelmat ovat olleet selvillä hyvissä ajoin, mutta on ollut myös kertoja, kun juhannus on aiheuttanut ahdistusta. Olen viettänyt juhannuksia maalla, poissa Helsingistä, mutta myös muutamat kaupungissa. Itse asiassa viime vuodet on tullut oltua ihan Helsingissä, eikä sekään ole ollenkaan huono vaihtoehto! Moni suuntaa juhannuksena mökille, mutta itse en ole sellaista juhannusta vielä koskaan kokenut, miettikää. Tämä johtuu puhtaasti siitä, ettei perheelläni tai kenelläkään ystävistäni ole mökkiä. Tavallaan siis unelmoin siitä, että pääsisin joku vuosi juhannuksena mökille ja kokisin sen perinteisen mökkijuhannuksen, josta kaikki puhuvat. Ehkä senkin aika vielä joku päivä tulee?
Ohessa juhannusmuistoja menneiden vuosien varrelta:
Nuorempana juhannuksen vuotuinen perinne oli ”konffa”, eli hengellinen helluntaikonferenssi Keuruulla. Tapahtuma oli melkeinpä jokaisen vuoden kohokohta ja siellä tuli oltua jopa telttamajoituksella useampi yö. Noihin juhannuksiin alkoholi ei kuulunut millään tavalla ja selvin päin valvottiin aamun pikkutunneille saakka. Kyseisiin aikoihin liittyy paljon hauskoja ja ihania muistoja, sillä meininki oli niin kovin viatonta ja uteliasta. Muistan, miten tuolloin kaikesta innostui nuoruuden innolla ja poikaystävän ”metsästäminen” oli ajankohtaista – oi noita aikoja.
Nummelan juhannusjuhlat olivat sitten oikeastaan täydellinen vastakohta konffalle, nimittäin noissa juhlissa alkoholia kului ja bileet jatkuivat parin päivän ajan – eikä siinä, hauskaa oli! Kyseiset juhlat olivat itselleni pitkään perinne, josta muutama vuosi sitten tuli luovuttua, kun kaverini lopetti niiden järjestämisen. Sen jälkeen juhannus onkin ollut enemmän tai vähemmän kysymysmerkki joka vuosi ja sävelet kaikkea muuta kuin selkeät.
Juhannuskokko Nummelassa oli aina yhtä upea! Muistan edelleen kuin eilisen kuvat juhannuskokon ääreltä ja sen, miten roudasin järkkärikameraani pitkin maita ja mantuja viinipäissäni. Nykyään en kuuna päivänä uskaltaisi ottaa kameraani mukaan tuollaisille reissuille, nimittäin sen verran arvokas tuo kalustoni on.
Viime vuoden juhannus oli kamala. Muistellaan sitä edelleen ystäväni kanssa juhannustrauma nimellä, nimittäin se oli vaan kaikin puolin hirveä. Oltiin niin väärien ihmisten seurassa ja ylipäänsä porukassa, johon ei kuuluttu yhtään! Ja älkää edes kysykö, miten tuohon porukkaan ajauduttiin tai miksi, mutta joskus tutun tutun kautta saattaa päätyä vallan vääriin paikkoihin. Ihmiset luovat tunnelman ja noissa bileissä se oli kaikkea muuta kuin sellainen, joka todentaisi hyvää energiaa. Pitkään muuten inhosin Petri Nygårdin ”Ihanaa” -biisiä ja ahdistuin sen kuultuani, sillä se soi noissa bileissä paljon. Jännä kyllä, miten musiikilla on yhteys menneisyyteen ja sen kautta saattaa tulla se sama tunnetila päälle, joka on ollut sillä hetkellä, kun sitä on joskus kuunnellut…
Yksi ehkä jopa hieman koominen muisto on se, kun lähdettiin ystäväporukalla RMJ -festareille Raumalle, mutta koska siellä meininki oli niin huono ja keli katastrofaalinen, lopulta lähdettiin muutaman tunnin festareilla hengailun jälkeen ajamaan kohti Kalajokea ja hiekkasärkkiä. Kun oli ajettu suunnilleen tunnin verran, todettiin että ei hemmetti, tämä matka tulee olemaan liian pitkä ja käännyttiin takaisin ja tällä kertaa kohti Hankoa. Lopulta vietettiin siis pe-su Hangossa ja nukuttiin kaikki kolme autossa. Itse olin niin poikki toisena iltana, ettei minusta ollut juhlijaksi ja nukuinkin autossa kun muut bilettivät. Erilainen juhannus, johon liittyi paljon säätöä, mutta olipahan sekin omanlaisensa seikkailu!
Ehkä rauhallisin juhannus ikinä on ollut Himangalla, jonka vietimme siskoni kanssa äidin luona. Tuolloin otettiin rennosti ja nautittiin maaseudun rauhasta. Muistan kuitenkin, miten sinne matkustaminen oli oma projektinsa ja aika uuvuttavaa. Lähtökohtaisesti kolmeksi päiväksi kuuden tunnin matkojen päähän lähteminen on mielestäni vähän jopa typerää, sillä matkustaminen vie käytännössä kaksi päivää kolmesta. Vähän mietin tänäkin vuonna tuota vaihtoehtoa kunnes totesin, etten jaksa lähteä noin kauas taivaltamaan, vaan mieluummin otan vaikka rennosti Stadissa. Kesäinen Helsinki ei ole ollenkaan huono juhannuksena – ei etenkään näillä keleillä.
Ja kun mainitsin juhannukseen liittyneen myös ahdistusta, niin kyllä, eron jälkeen ensimmäinen juhannus oli hankala ja silloin koin olevani niin yksin, vaikka ihmisiä oli ympärillä. Totuus on kuitenkin se, että yksinäinen voi olla myös ihmisten keskellä. Juhlapyhät nostavat usein kaikenlaisia tunteita pintaan ja silloin korostuu myös eriarvoisuus ja se, ettei kaikilla oikeasti ole ketään, kenen kanssa juhannusta viettää. Eli pitäisi aina olla kiitollinen siitä, jos on ihmisiä, joiden kanssa juhlapyhät jakaa! Toisille tämä on itsestäänselvää, mutta paljon on ihmisiä, joille se ei sitä ole.
Eipä muuta kuin oikein ihanaa juhannusta kaikille, missä ja kenen kanssa ikinä sitä vietätkään!