Peloista ja ennakkoluuloista
Viime päivinä on jaettu ajatuksia yhden ystävistäni kanssa peloista ja ennakkoluuloista. Olemme nimittäin lähdössä kesällä kuukaudeksi reissuun, jonka tiimoilta on ollut hyvässä hengessä jopa hieman erimielisyyttä siitä, mikä lentoyhtiö on turvallinen lentää. Itsehän en siis ole koskaan pelännyt lentämistä, jonka vuoksi olen uskaltanut lentää hieman kyseenalaisemmillakin lentoyhtiöillä. Ehkä kauhein lentokokemukseni on AirAsian koneessa, jossa matkatessa olin aivan varma, etten selviä ehjänä kohteeseen. Muutoin en ole juurikaan kiinnittänyt huomiota lentokoneiden tasoon ja minulle on aika sama, millä lennän, kunhan palvelu pelaa edes jossain määrin. Valitsenkin lennon aina hinnan ja lentoajan perusteella, en lentoyhtiön. Ja niin muuten tässäkin tapauksessa, jossa on punnittu sitä, uskallammeko lentää venäläisellä Aeroflotilla?
Aeroflotiin liittyy monenlaisia ennakkoluuloja ja sitä pidetään nähtävästi yleisellä tasolla ei niin turvallisena lentoyhtiönä. Tämä liittynee yhtiön historiaan, jota minäkin sitten lopulta päädyin googlailemaan. Wikipediasta kuitenkin selvisi, ettei onnettomuuksia ole ollut 2000-luvulla kuin pari kappaletta ja viimeisin yli kymmenen vuotta sitten. Okei, palvelu saattaa olla Venäjällä saman tyylistä kuin vaikka Virossa ja Moskovan kenttä ei varmasti ole mikään helpoin vaihtaa konetta, mutta silti. Miksi en uskaltaisi lentää kyseisellä yhtiöllä, joka liikennöi päivittäin ympäri maailmaa ja koneita on pudonnut kaksi lähes kahdenkymmenen vuoden sisään? Pysähdyin jälleen kerran sen ajatuksen äärelle, miten paljon tässä maailmassa on ennakkoluuloja, jotka eivät pohjaudu nykypäivään tai edes faktatietoon. Ihmiset kauhistelevat asioita, joihin heillä ei ole edes kunnollista perustetta. Vähän samalla tavalla kuin osa leimaa kaikki muslimit terroristeiksi, leimataan näemmä koko lentoyhtiö epämääräiseksi sen neuvostoliiton aikaisen historian perusteella. Itseäni ärsyttää hyvin paljon ennakkoasenteet ja jo melkeinpä ihan siitä syystä että saan kumota ne kaikki vääriksi, päädyimme sitten lopulta valitsemaan kyseisen lentoyhtiön. Lentoaika on huomattavasti kätevämpi kuin kilpailijoilla ja mikä parasta, säästimme mukavasti rahaa.
Saman asian tiimoilta on tullut mietittyä myös pelkoja ja sitä, miten paljon pelko voi estää meitä elämästä ja toteuttamasta unelmia. Pelkään suhteellisen vähän asioita arjen tasolla, mutta ihmissuhteissa olen huomattavasti pelokkaampi. Ehkä tätäkin paljon miettineenä olen tullut siihen lopputulemaan että vaikka pelko saattaa toisinaan toimia suojamekanismina, on pelko usein myös täysin aiheeton ja pohjautuu johonkin traumaan tai aikaisemmin kokemaamme negatiiviseen. Liian usein olenkin antanut pelolle vallan ja ohjat, vaikka olisin voinut realisoida tilanteen ja arvottaa tunteeni järkevämmin. Homma ei tosiaan ole aina se yksinkertaisin ja ymmärrän hyvin ihmisillä olevan erilaisia pelkoja, eikä niitä vastaan ole aina voimia taistella. Olen ehdottomasti myös sitä mieltä että pelko lisää aina pelkoa ja mikäli sitä lietsotaan, se kasvaa aivan järkyttäviin mittasuhteisiin! Media on tämän suhteen hyvin suuressa roolissa, jonka vuoksi olen tietoisesti vähentänyt uutisten lukemista. Vaikka haluan toki tietää, mitä maailmalla tapahtuu, en tarvitse sitä tietoa päivittäin enkä todellakaan useampaan otteeseen.
Nuoret harvoin pelkäävät mitään, koska silloin olo on rohkea ja kuolematon eikä elämä ole vielä ehtinyt antamaan huonointaan. Vanhemmiten pelot salakavalasti hiipivät useamman elämään ja tässä onkin sellainen juttu, johon haluan elämässäni todella vaikuttaa! En halua muuttua pelokkaaksi tai ihmiseksi, joka jättää asioita tekemättä pelon vuoksi. Pelko on kuitenkin ainoastaan tunne – vaikka se hyvin subjektiivinen kokemus onkin, eikä sitä saa aliarvioida. Mutta ihmiset jotka pelkäävät vähän kaikkea sairauksista onnettomuuksiin, tuskin kykenevät elämään unelmiaan todeksi. Ainut keino vapautua peloistaan onkin uhmata niitä. Mennä kohti asioita joita pelkää ja kohdata pelkonsa. Koska mitä loppupeleissä meille voisi tapahtua? Mikäli puhutaan jostain arkipäiväisestä pelosta, tuskin mitään kovin radikaalia? Itse tiedostan myös vallan hyvin että ihmissuhteissa pelkoni ovat usein minulle todellisia, mutta loppupeleissä täysin turhia. Minä myös kestän aika paljon, eli kuvittelen itseni usein heikommaksi kuin olen. Pahin pelkoni on siis henkinen hajoaminen, sydämen särkyminen ja se, että elämältä menee syystä tai toisesta kokonaan pohja. Paljon olenkin toiminut vältelläkseni riskien ottamista näillä osa-alueilla, mutta ihan oikeasti miksi? Viime päivinä olen jälleen paininut sen ajatuksen kanssa, miksi pelkäisin jotain, mitä ei ole lähtökohtaisesti tapahtunut? Jos se on tapahtunut menneessä, se ei tarkoita että se tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa. Eli näin minä hyppäsin lentokoneista ihmissuhteisiin, mutta mielestäni tähän asiaan pätee vallan sama ajatus!
Olen usein myös huomannut, miten oma pelokas olotila ruokkii pelkoa ja tekee siitä todellisen. Jos annan pelokkaille ajatuksille vallan, pelkään kahta kauheammin. Eli usein pelkotila tapahtuu täysin omassa päässä eikä siihen liity välttämättä ketään ulkopuolisia. Näistä syistä pyrin itse elämässä harjoittamaan pelkojen realisointia ja faktaperusteiden hakemista tunnepohjaisten ajatusten sijaan. Eikä siis sillä, tällä hetkellä elämässäni ei ole mikään tuollainen pelottava tilanne käynnissä, mutta ei siitä nyt montaa kuukautta ole, kun viimeksi oli. Juuri nyt ajattelenkin niin, että haluan kovasti voittaa pelkoni. Saatoin ehkä pienesti säikähtää Aeroflotin pitkää onnettomuuslistaa Wikipediassa vaikka sitä en ääneen myöntänyt, mutta sillä hetkellä päätin, etten lähde tähän mukaan. En anna pelon ottaa minustakin otetta ja tee sen perusteella toista valintaa. Siispä hyvillä mielin lennän heinäkuussa kyseisellä yhtiöllä ilman ennakkoluuloja tai pelkoa.
Vaikka minäkin olen pelkäävä kuolevainen, haluan silti kannustaa jokaista menemään kohti pelkoja ja elämään niin, ettei anna pelkojen rajoittaa valintojaan!
Pelkäättekö paljon asioita tai oletteko kenties opetelleet voittamaan pelkojanne?