Pinnallisuus syyniin

Halusin tehdä postauksen pinnallisuudesta ja siitä mitä ajatuksia se meissä – tai minussa herättää. Olen saanut viime päivinä aika monenlaista palautetta ja niiden innoittamana tätä lähdinkin kirjoittamaan. Olen aina arvostanut ihmisissä syvällistä puolta ja haluankin aina uuden ihmisen kohdatessani uskoa siihen, että jokaisesta löytyy jotain enemmänkin sieltä pinnan alta. Toisista se tulee esille ensiraapaisulla, toisista hieman tunnusteltaessa ja ajan kuluessa, toisista taas ei kai koskaan. Vältän tuomitsemista, jos en tunne ihmistä. Se, käyttääkö nainen esimerkiksi tekoripsiä, kynsiä, hiustenpidennyksiä, meikkaako, omaako tatskoja, onko laitettu täytettä jonnekin jne. ei vaan oikeasti kerro ihmisestä kaikkea. Se on vain ulkoista ja sitä pintaa. Monelle ulkonäkö on osaltaan työkalu ja toiset vaan ns. korjaavat omia puutteitaan jollain tapaa, kenties omaksi- tai muiden iloksi. Monet ehkä siksi, että naisen vaan ”kuuluu” olla se kauniimpi osapuoli. Ja tässä taas päästään siihen, mikä on kaunista? Sama asia, kuin lempi väri tai ruoka, ei näistä seikoista vaan voida kiistellä. Tai mielestäni se on turhaa. Toinen ihailee luonnollisuutta, toinen taas vähemmän luonnollista olemusta.

Itsehän meikkaan hyvin hillitysti, käytän aamuisin siihen aikaa max. kymmenen minuuttia. Hiukseni ovat omat, samoin kynteni. Ripsiä huollan muutaman viikon välein ja olen itseasiassa koukuttunut niihin juurikin niiden helppouden vuoksi. On ihanaa, kun aamulla säästää aikaa sen vuoksi, ettei tarvitse alkaa pelaamaan ripsarin kanssa. Pukeudun tyylilleni ominaisesti, hyvin rennosti. Harvoin käytän korkkareita, pieniä kiilakorkoja lukuunottamatta. En tykkää merkkivaatteista, laukuista jne. Huulia olen täyttänyt muutaman kerran, koska sain kokeilla Hyalurinihappoa ilmaiseksi. Rinnat laitan yhteistyön merkeissä, ja tähän syyt löytyy aikaisemmasta postauksesta. Mielestäni jokaisen ulkoinen olemus, on se fiksattu tai ei, ei ole keneltäkään toiselta pois. 
Tai ei sen ainakaan pitäisi olla. 

(Kuvat wwheartit.com)

Kirjoitukseni pääpointti on se, että ulkoinen olemus (on se sitten millainen tahansa), ei missään nimessä poissulje sisäistä kauneutta. Vaikka ihminen olisi koristeltu kullalla ja mirhalla, ei hänen sydämensä automaattisesti ole tyhjä, pinnallinen, kylmä ja itsekeskeinen.  Mielestäni tämä seikka on tärkeä muistaa! 🙂 Meissä jokaisessa on kuitenkin sitä pinnallisuutta, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Ja pinnallisuus on meille jokaiselle aika erilainen käsite. Toiselle ovat pinnallisuutta juuri ne meikit, merkkivaatteet, tekokynnet ja toiselle taas vaikka se, että treenaa vartaloaan esimerkiksi fitneksessä. 
Ei siis tuomita toisiamme liian helposti, mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin.

Olen puhunut, nyt takaisin kuvausten pariin! 🙂


Kommentointi suljettu väliaikaisesti.