SE OIKEA
Jenni Vartiaisen uusi kappale ”Se oikea” kolahti eilen ja kovaa. Melodia ja lyriikat, niin samaistuttavat sekä ajatuksia herättävät. Tuon biisin innoittamana aloinkin pohtimaan aihetta ja mietin, olenko koskaan vielä kohdannut sitä oikeaa. Oletettavasti voisi ajatella, että en tietenkään, koska en enää ole parisuhteessa – toiselta kantilta ajateltuna taas kyllä. Mitä jos osalle meistä onkin olemassa useampi oikea ihminen, kukin vaan tarkoitettu eri elämänvaiheisiin ja ajanjaksoihin?
En ole enää nykyään sataprosenttisen varma kumpaan uskon. Tavallaan haluaisin elokuvamaisesti ajatella, että jokaiselle meistä on varattuna se oikea, joka räjäyttää maailman ja tuntuu alusta asti oikealta. Toisaalta taas se, mikä saa minut tuota kaunista ajatusta epäilemään on, että olen kerran jo niin kokenut ja luullut olevani varma. Nyt jälkeenpäin, kun asiaa mietin, olen taas täysin varma siitä, ettei hän ollut minulle se oikea. Tämä taas saa miettimään sitä, että mitä jos osalle meistä on varattuna useampi oikea? Mitä jos joku ihminen on oikea siinä tietyssä kohtaa elämää mutta ei esimerkiksi lopullisesti? Ihmiset kuitenkin kasvavat ja on aika luonnollista, että ihmissuhteita kertyy elämän aikana useampi. Joku ihminen voi olla se oikea alle parikymppisenä juuri silloin, kun kasvu kipuillaan eniten. Toinen taas siinä kohtaa, kun elämässä kohdataan ehkä suuria haasteita, aikuistumista ja päätöksiä (20-30 ikävuodet) sekä joku taas siinä kohtaa, kun tietää jo paremmin, mitä on ja mitä elämältään haluaa.
Veikkaan, että aika moni uskoo myös siihen, että kemiat joko kohtaavat tai eivät kohtaa eikä siinä ole sen kummempaa syvempää tarkoitusta. Onhan se loogista mutta itse en voi olla uskomatta siihen, että jokainen kohdallemme tuleva ihminen tulee siihen tarkoituksesta. On toki meidän valittavissa, viemmekö suhdetta esimerkiksi eteenpäin tai lähdemmekö vaikka treffeille asti, mutta jokaisella ihmisellä on mielestäni jokin merkitys. Tässä kohtaa voidaan myös mainita intuitio, eli se oma tunne mikä ihmisistä meihin välittyy. Jotkut sanovat, että tuntuu kuin olisi tavannut tuon ihmisen ns. toisessa elämässä. Hän tuntuu alusta asti niin tuttavalliselta ja on ehkä samankaltaisia elämänkokemuksia. Toki tuo tunne voi tulla kenen tahansa ihmisen kanssa ja missä vaan ihmissuhteessa. Mielestäni tuollainen on vaan todella kiehtovaa ja en voi olla uskomatta siihen, että juuri näiden kahden ihmisen tuli toisensa kohdata. Mutta toisaalta olenkin romantikko ja uskon välillä vähän hulluihinkin juttuihin.
Tiedän etteivät kaikki ihmiset edes mieti tällaisia asioita eikä niitä olekaan pakko miettiä. Rationaalisuus on ihan yhtä oikein kuin tällainen näkymättömään uskominen. Mikään ihmissuhde ei kuitenkaan ole täydellinen ja toisaalta ihmisten ei pitäisi etsiä itselleen täydellisyyttä. Välillä tuntuu, että tänä päivänä me etsimme sitä täydellistä puoliskoa ja olemme liian nirsoja. Jos huomaamme alkaneessa ihmissuhteessa jotain negatiivista, lyömme heti hanskat tiskiin – ehkä eteeni tuleekin joku joka ei jätä niitä hikisiä sukkia pitkin asuntoa tai osaa laittaa ruokaa? Tuo on mielestäni niin väärin. Ihmissuhteet vaativat kärsivällisyyttä ja nimenomaan sitä, että sitoudutaan. Tänä päivänä sitoutuminen on monelle kovin haastavaa ja siksi varmaan käännetäänkin jo alussa ne toisen huonot puolet erityisen negatiiviseen valoon.
Olen muuten jutellut myös ihmisten kanssa, jotka eivät koe koskaan vielä tavanneensa sitä oikeaa. On kyllä seurusteltu mutta joku juttu suhteesta on puuttunut. Nämä henkilöt eivät ole tavallaan ymmärtäneet sitä, mitä olen heille omasta tuollaisesta suhteestani kertonut ja ovat jopa todenneet etteivät tiedä, mitä se tuollainen rakkaus edes on. Toisaalta kaikki voi olla paljon kiinni myös siitä, kuinka asiat koemme. Itse olen ihmisenä kovin intohimoinen ja tunnen paljon, joten ehkä myös sen takia tunteet ovat olleet niin valtavan suuria suhteissani. Ja on paljon mahdollista, että seuraavan oikean ihmisen kohdatessani tajuan, että aikaisempi suurin rakkauteni ei ole ollut lähellekään sitä, mitä rakkauden kuuluu olla. Edelleen kallistun siis siihen, että niitä oikeita voi olla meille varattuna useampi – toisille ehkä yksi ja ainoa, joillekin kaksi tai vaikka useampikin. Vaikka se ei ajatuksena kuulosta niin romanttiselle kuin ajatus yhdestä oikeasta ihmisestä, alkaa se mielestäni kuulostamaan ainakin omalla kohdallani todellisemmalle.
Nyt haluaisinkin kutkuttavasti kuulla uskotteko te siihen yhteen ja ainoaan oikeaan vai useampaan suureen rakkauteen? Jos olet sen oikean kohdannut, mistä sen tiesit ja tunsit, että hän on sinulle se oikea?