Sitkeää flunssaa ja muutama huomio tipattomalta
Tähänastinen kuukausi on ollut tavallisesta tammikuusta poikkeava, sillä treenitaukoa tuli nyt kirjaimellisesti kuukausi täyteen. Toki joululomalla hiihdin joitain kertoja, mutta salilla en ole käynyt ja tämä johtuu parin viikon lomasta ja siitä, että olen ollut sitkeässä flunssassa. Koska sairastan harvoin, on minun nykyään hankalaa hahmottaa sitä, milloin keho tarvitsee lepoa ja flunssan alkumetreillä painoin menemään puolikuntoisena, vaikka en treenannut. Tämä tietenkin pitkitti sairastelua ja vasta viimeisen viikon sisään, kun olen tosissani levännyt ja karsinut turhat menot, on tauti selkeästi paranemaan päin. Nyt odotankin, josko maanantaina pääsisin salille, sillä ikävä treenaamaan on kova! Nuoruusvuosilta kuitenkin oppineena, salille en mene, ellen oikeasti tunne oloani terveeksi…
Kuukausi on itselleni aika maksimaalinen ajanjakso treenitaukoa. Kun on tottunut liikkumaan säännöllisesti, alkaa pidempiaikainen liikkumattomuus tuntumaan erityisesti pinnan kiristymisenä ja raskaana olotilana. Vaikka ruokavaliolla pystyy vaikuttamaan omaan fiilikseen, kyllä liikunnan puuttumattomuus on suuri aukko arjessa! Itselleni urheilu on myös tärkein tapa kanavoida stressiä ja jäsennellä ajatuksia, jonka vuoksi myös mieli on ollut jokseenkin levoton. Tammikuu ei siis todellakaan ole ollut kohdallani mikään hyvinvointikuukausi, vaan päinvastoin. Tästä syystä ei ole ollut hurjasti motivaatiota jakaa treeni- tai hyvinvointijuttuja täälläkään, sillä oma fiilis ei ole niitä puoltanut. Toivottavasti olen kuitenkin kohta takaisin pelissä ja toki terveys on aina tärkein asia, jota tulee kunnioittaa ja sen ehdoilla toimia.
Hieman aiheeseen liittyen, pidän tyypillisesti tammikuussa myös tipattoman ja niin päätin tehdä tänäkin vuonna. Toki flunssa on helpottanut alkoholista kieltäytymistä, sillä sairaana en muutenkaan alkoholia nauti, mutta oli tipaton suunnitelmissa muutenkin. Mielestäni tipaton kuukausi on aina mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus, sillä käytän alkoholia ympäri vuoden. Ei varmasti ole kokonaista kuukautta, ettenkö joisi edes lasillista ruoan kanssa, eli kyllä alkoholi on osa elämääni ja eritoten osa sosiaalista toimintaa. Tästä johtuen totaalikieltäytyminen kuukauden ajan on omanlaisensa päätös ja olenkin tehnyt jo tässä kohtaa muutamia huomioita, jotka haluan kanssanne jakaa.
Ensinnäkin olen huomannut, miten moneen sosiaaliseen kohtaamiseen alkoholi liittyy. Oikeastaan aina, jos näen ystäviä kaupungilla töiden jälkeen tai viikonloppuna käydään syömässä, otetaan lasilliset viiniä – välillä pullokin. Viinilasillinen on ikään kuin automaatio ja erilaisissa tilaisuuksissa tai juhlissa se on merkittävä osa kokonaisuutta. En juo ikinä yksin, vaan aina seurassa. Nyt tammikuussa juhlia on ollut todella vähän, eli en ole kertaakaan joutunut tilanteeseen, jossa muut olisivat olleet humalassa ja olisin joutunut olemaan selvinpäin. Rehellisyyden nimissä välttelen tuollaisia kohtaamisia, sillä en jaksa humalaisia ja kuormitun sosiaalisissa juhlissa, jos olen vesilinjalla. Minusta ei siis koskaan tule henkilöä, joka mallikkaasti sosialisoi limulasi kädessä puolituttujen joukossa. Tietenkin on eri asia olla selvänä ystävien seurassa kotibileissä, mutta isot juhlat ja eritoten yökerhot ovat epämukavuusaluettani, jolloin kaipaan viinilasin turvakseni.
Sen lisäksi että olen jälleen kerran todennut, miten alkoholi nousee esiin yhdessä jos toisessa yhteydessä ja on vahvasti osa sosiaalista kulttuuriamme, olen nukkunut paremmin. Unenlaatu on siis selkeästi parantunut ja kausittaiset univaikeudet pysyneet poissa. Toki olen tiedostanut tämän jo aikaisemmin ja siksi välttelen ns. turhia viinilasillisia viikolla, mutta nyt se on jälleen konkreettisesti todistettu! Ymmärrän, ettei kaikilla ole tätä ongelmaa ja osaa viini unettaa, mutta kohdallani asia on toisinpäin. Uni jää alkoholin nauttimisen jälkeen pinnalliseksi ja heräilen yössä useita kertoja. Yksi parhaista unilääkkeistä onkin ilmeisesti olla käyttämättä alkoholia ollenkaan.
Haluan vielä korostaa, että alkoholin haittavaikutukset ovat kovin yksilölliset. Toiset sietävät alkoholia enemmän ilman sivuoireita kuin toiset ja uskon, että mikäli viikoittain juo itsensä humalaan, lopulta ei enää edes muista, millainen on olotila silloin kun on ollut muutaman viikon täysin juomatta. Eli kroppa ikään kuin tottuu siihen pieneen pöhnään, joka viikoittaisesta humalahakuisesta alkoholinkäytöstä syntyy, eikä osaa enää edes kaivata sitä raikasta, selkeää ja kirkasta olotilaa, jossa motivaatio on korkealla ja ajatukset kirkkaat! Tosin en ole moraalipoliisi, enkä halua sitä olla. Elämässä on vaiheita ja olenhan itsekin parikymppisenä juhlinut kaiket viikonloput. Mutta näin tipattomalla sitä vaan miettii kaikenlaista ja mikä tärkeintä, kyseenalaistaa omaa alkoholinkäyttöä.
Varmasti siinä kohtaa, kun tämä tipaton tulee totaalisen päätökseen, kasaan laajemmin ajatuksiani kokonaisuudesta. Aion pidentää kuukautta helmikuun puolelle, mikäli ei tule mitään erityistä ”houkutusta”, sillä nyt kun olen päässyt vauhtiin, tästä on helppo jatkaa! ;)
Oletteko te sairastaneet sitkeää kausiflunssaa ja onko moni tipattomalla?