Spontaani arki

Olen tällä hetkellä elämäntilanteessa, josta haaveilin pitkään. Voisin jopa sanoa, että vuosia olen toivonut, että olisin itse itseni pomo ja saisin päättää esimerkiksi työaikani täysin itsenäisesti. Tällä hetkellä tosiaan kirjoitan blogia ja valokuvaan, jonka lisäksi viritellään muutaman ystäväni kanssa vielä yrittäjyyskuvioitakin. Kaikki on periaatteessa edelleen monelta osin hyvin auki, mutta intoa, taitoa ja inspiraatiota oman tekemiseen on läjäpäin!

Tämän elämäntilanteen myötä olen paljon miettinyt entistä arkeani ja sitä, kuinka paljon ja pitkään sidotut työajat ovat elämääni säädelleet. Lukuisat kerrat olen joutunut jättämään mielenkiintoisia juttuja väliin sen takia, että olen ollut töissä. Sellainen spontaanius on puuttunut kokonaan, sillä työn sanelemat aikataulut ovat säädelleet hyvin pitkälti elämääni. Eikä siinä siis mitään, arkeenhan kuuluu aikataulut ja tälläkin hetkellä minulla on kyllä tiettyjä aikatauluja. Se mikä on kuitenkin toisin, on, että elämässäni on nyt enemmän mahdollisuuksia yllätyksellisille jutuille ja sille, että voin lähteä vaikka ekstempore Tallinnaan jos niin haluan. Mikään työssäni ei ole paikkaan sidottua kunhan wifi löytyy ja siksipä elämässäni on nyt sitä vapautta, josta olen salaa haaveillut jo vuosia.

Muistan kuinka usein säännöllisessä toimistotyössä unelmoin siitä, että voisin lähteä reissuun silloin, kun se minulle tai seuralleni parhaiten sopii. Esimerkiksi muiden lähtiessä talvella Thaimaahan saatoin ainoastaan haaveilla mukaan lähtemisestä. Palkkatyössä kaikki lomat tulee tietää hyvissä ajoin etukäteen, jolloin ei ole tosiaankaan mahdollisuutta tehdä lähtöpäätöstä viikkoa ennen lähtöpäivää. Kun seurasin läheltä menestyvän yrittäjän arkea, omalla tavallani kadehdin sitä – se oli juuri sellaista, mitä itsekin halusin. Vaikka myös kovaa työntekoa, monelta osin hyvin palkitsevaakin. Sinulla on mahdollisuus aikatauluttaa elämääsi, tehdä asioita joista pidät ja ennen kaikkea työskennellä itsellesi. Tällä hetkellä voisinkin sanoa, että yrittäjänä toimiminen on jollain tavalla jopa unelma ammattini.

Vaikka kaipaankin elämältäni joitain tiettyjä arjen rutiineja, kaipaan siltä myös spontaaniutta ja yllätyksiä – vapautta tehdä asioita ilman sen suurempaa organisointia. Tällä hetkellä opettelenkin nauttimaan siitä, että nyt on minun tilaisuuteni. Nyt on elämässäni se hetki, että voin nauttia omanlaisesta vapauden tunteesta ja siitä, etten ole sidottuna jonkun toisen sanelemiin ehtoihin. Arkeni voi pitää sisällään vaikka ja mitä ikinä tahdonkaan. Uskon, että luovuus lähtee nimenomaan siitä, että sinulla on aikaa toteuttaa itseäsi. On aikaa niille spontaaneille ideoille ja aikaa myös panostaa niihin.

Jos rehellisiä ollaan, omalla kohdallani luovuuden tukahduttaminen aikataulutuksella ilmeni tietynlaisena negatiivisuutena ja hermostuneisuutena. Vaikka en sitä ehkä kehdannut monellekaan myöntää, olin elämääni usein aika tyytymätön. Minua ahdisti se, etten kyennyt muuttamaan asioita mutta en ollut tyytyväinen nykyisyyteenkään. Arjet menivät niin kovin samalla kaavamaisuudella vaikken sitä oikeasti edes tahtonut. Pohjimmiltaan olen kuitenkin jopa yllytyshullu ja kovin spontaani. En ole ihminen joka haluaa elää tasaista arkea päivästä toiseen ja tehdä joka päivä samat asiat samalla kellonlyömällä. Se mitä minulle kuitenkin jossain kohtaa tapahtui, oli nimenomaan tuo rutinoituminen. Arkeni, silloinen parisuhteeni, työni, harrastukseni… Elämässäni ei ollut juurikaan sijaa spontaaniudelle, vaan menin hyvin pitkälti oravanpyörämäisesti ja olin tuohon kaikkeen vieläpä tyytymätön. Nyt, kun mietin taakse päin en voi kuin ihmetellä, että mitä hittoa silloin tapahtui?

Toisinaan elämäntilanteisiin vaan ajautuu. Jos et heti katkaise juttuja joiden suhteen et koe olevasi onnellinen, saattavat ne pidemmällä aikavälillä tehdä sinusta onnettoman. Vaikka periaatteessa järkitasolla elämäsi voisikin olla kaikin puolin kunnossa, saattaa sisälläsi kyteä kunnon tunnekuohu. Se minkä tuosta aikaisemmasta elämänvaiheesta opin on, että otan mieluummin spontaanin ja vähän epävarmankin arjen kuin rutinoituneen sellaisen. Ihan sama vaikka tienaisin kahdeksasta neljään duunissa kaksin tai kolmin verroin, valitsen silti tämän nykyisyyden. Valitsen onnen ja sen, että saan olla arjessani juuri minä – tehdä asioita joista nautin ja toteuttaa itseäni.

Oletteko te enemmän spontaanin vai rutinoituneen arjen kannalla? Heräsikö ylipäänsä aiheesta ajatuksia?