Syysväsymystä ilmoilla

Olen hokenut blogissani useampaan otteeseen, miten pidän syksystä ja syksy on ollut aina itselleni inspiroivaa aikaa. Vuosi sitten näihin aikoihin olin todella onnellinen ja elämässäni tapahtui paljon hyviä asioita. Samaa on ollut ilmoilla myös tänä syksynä, vaikkakaan ei ehkä samoissa määrin, mutta kuitenkin. Yleisesti siis pidän syksystä – ihan jo pukeutumisesta lähtien. Monille syksy ei kuitenkaan ole helppoa aikaa ja se saattaa aiheuttaa melankoliaa tai jopa masennusta. Itse en ole kokenut masentavia fiiliksiä ainakaan toistaiseksi (koputetaan puuta), mutta viime viikkoina olen ollut havaitsevinani aikamoista uupumusta. Väsymys on siis ollut läsnä yhä useammin ja mikä toki positiivista, olen nukkunut pitkiä yöunia ilman univaikeuksia. Jos johonkin, niin motivaatioon urheilla tämä väsymys on jollain tasolla vaikuttanut ja olen huomannut, miten hankalaa minun on ollut puskea itseäni treenaamaan, mikä on aika epätavallista. Myös herkkuja on tehnyt useammin mieli ja rehellisesti, en ole syönyt irtokarkkeja yhtä usein viimeisen vuoden sisään kuin viimeisen kuukauden aikana! Löysin siis uudestaan S-Marketin irtokarkkilaarit ja siellä olen joka viikonloppu pussia kasaillut…

Uskon väsymykseen vaikuttavan ennen kaikkea valon määrän vähenemisen. Pimeä tulee jo huomattavasti aikaisemmin ja vettä sataa useammin. Kohta siirretään taas kelloja ja sitten päivät lyhenevät entisestään! Omalla kohdalla olen huomannut jo pienesti odottavani tämän vuoden päättymistä ja siten vuoden 2020 alkamista. Harvoin olen tällaisia ajatuksia läpikäynyt tässä kohtaa vuotta, mutta nyt tuntuu valehtelematta sille! Uskon myös siihen, kuinka kaamosväsymyksestä tulee herkästi ikään kuin jonkinlainen kierre, sillä se vaikuttaa meihin niin kokonaisvaltaisesti. Kun syö huonosti, on energiaa vähemmän ja jos vielä laiminlyö treenejä, ovat energiatasot suorastaan surkeat! Itse en ole toistaiseksi vielä antanut periksi, mutta joku sellainen ote minulla on itseni kanssa hieman hukassa, mikä on tosiaan aika epätavallista. Toisaalta itselleen pitää opetella olemaan myös armollinen ja hyväksyä se, kuinka välillä elämässä on hieman tehottomampia ajanjaksoja. Aina ei voi jaksaa ja joskus on vaan levättävä, mikäli mieli ja kroppa pistävät ärhäkästi vastaan.

Näin syksyllä huomaan myös vetäytyväni enemmän ylhäiseen yksinäisyyteen, ja jos loppukesä sekä alkusyksy olivat täynnä yhtä sun toista menoa, nyt tuntuu luontaisemmalta ottaa iisimmin. Tiedostan kuitenkin sen, miten paljon energiaa saan myös ystävistäni, hyvästä seurasta ja kaikesta kivasta tekemisestä, joten aivan täysin en halua erakoitua. Introvertti puoleni herää kuitenkin aina erityisesti syksyn tullen henkiin ja olen se henkilö, joka polttelee niitä kynttilöitä, fiilistelee musiikkia ja kietoutuu kliseisesti viltin alle. Toisaalta tässä kohtaa vuotta huomaan myös pohtivani paljon elämää ja vaipuvani yhä enemmän syviin ajatuksiin. Ei sillä, ettenkö tekisi sitä ympäri vuoden, mutta joku sellainen maagisuus syksyssä on, että se vielä tehostaa tätä puolta minussa. Toisaalta näinä hetkinä myös kaipaan parisuhdetta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Ja niinhän se hyvin usein menee, että kesällä deittaillaan, mutta syksyisin vakiinnutaan. Tosin itse en ole kyllä koskaan noudattanut tuota (kaan) kaavaa, mutta ei se silti sitä tosiasiaa poista, etteikö tässä kohtaa vuotta erityisesti kaipaisi läheisyyttä. Kyllä ne leffa-illat ovat aina kivempia kaksin kuin yksin.

Kengät Dr. Martens / Sukkahousut H&M / Farkkupaita second hand / Baskeri second hand

Postaus oli teeman mukaisesti ehkä hieman melankolinen, mutta toistaiseksi aion kyllä vielä taistella pahempaa väsymystä vastaan. Keinojani tähän ovat liikunnan lisääminen, terveellinen ruokavalio, sosiaalisten suhteiden vaaliminen, uudet ja mielenkiintoiset jutut/projektit, riittävä yöuni ja mahdollisesti se kirkasvalolamppu, joka on ollut jo vuosikaudet ostoslistalla. Tosin tähän liittyen kiinnostaisi tietää, toimiiko se aikuisten oikeasti? Marraskuussa alkaa myös pikkujoulukausi, joka ehkä sitten omalla tavallaan myös aktivoi ja jo kuukauden alkuun minulla onkin suunnitteilla pienet pikkujoulut ystävilleni. Kaikenlainen pieni kiva on juuri sitä, joka piristää tähän vuodenaikaan ja siksipä sitä tulisi pyrkiä pysymään aktiivisena! Myös kiitollisuuspäiväkirjan kirjaaminen jatkuu ja sitä kautta toivon mukaan saa jokaiseen päivään hieman lisää aurinkoa.

Nyt lähden salille, sillä olen sitä viimeiset kolme tuntia siirtänyt ja siirtänyt. Sitten jakso Luciferia ja hyvät yöunet. Huomiselle aamulle varasin joogan, joten kenties sieltä saan sitä tarvittavaa energiaa tähän viikonloppuun?

Onko täällä muita syysväsymyksen kanssa painivia? Nyt olisi vertaistuki tarpeen. <3

Kuvat: Iines Aaltonen