”Taas reissuun” – ajatuksia matkustamisen ekologisuudesta

Mietin alkuun, viitsinkö sohia aihetta, joka on pyörinyt mielessäni näin matkan lähestyessä, mutta päätin lopulta siihen kuitenkin tarttua. Olen tosiaan huomenna lähdössä melkein kuukaudeksi reissuun Aasiaan, mikä tarkoittaa kaukolentoa edes takaisin ja jokainen varmasti tietää, etteihän se ekologista ole. Vuonna 2019 tulen siis lentämään poikkeuksellisesti kaksi kaukolentoa, jollaisia normaalisti olen vuodessa lentänyt maksimissaan yhden kerran. Viimeisin lento oli ehkä siinä mielessä vähän ”typerä”, että olin kohteessa vain kymmenen päivää olosuhteiden pakosta ja siksi jollain tapaa ymmärrän niiden ihmisten närän asian suhteen, jotka elävät oikeasti ekologisella tavalla. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jos vaan mahdollista, kannattaisi kaukokohteissa pyrkiä aina olemaan pidempään kuin viikon verran ja tähän itsekin jatkossa siis pyrin. Muuten en ole tänä vuonna lentänyt ja tuskin tulen lentämään ainakaan Köpistä pidemmälle, jossa haluaisin mahdollisesti syksyllä piipahtaa. En koe olevani mitenkään erityisen kova matkustamaan, mutta toisaalta enpä muista vuotta, jona en olisi käynyt edes jossain ja tämän asian suhteen voin olla kyllä täysin rehellinen. Ja tässähän se ristiriita tuleekin. Matkustaminen on ihanaa, on upeaa nähdä erilaisia kulttuureita, lomailla kaukana arjesta, mutta samaan aikaan pitäisi kokea jäätävää morkkista siitä, että tuhoaa taas pienen palan maailmaa. Ei riitä, jos elää ison osan vuodesta arjessa ekologisesti, vaan asian suhteen pitäisi olla täysin nollatoleranssi. Jos lennät, olet itsekäs, jos et lennä, olet epäitsekäs.

En tiedä, millaista on tänä päivänä olla matkabloggaaja, mutta voisin kuvitella, että paskaa sataa niskaan jatkuvasti. Itsekin hypetän nykyään reissuja todella vähän enkä niillä pröystäile. Vaikka minusta on aina kiva lähteä, pidän mieluummin matalaa profiilia, jotta ihmiset eivät ärsyynny. Itsehän en siis ikinä lähtisi arvostelemaan toisten valintoja matkustamisen suhteen, vaikka hyvin tiedän, miten moni matkustaa melkeinpä kuukausittain jonnekin – oli ne sitten työ- tai vapaa-ajan matkoja. En ole ihminen, joka alkaisi dissaamaan toisen matkaa tai veisi toiselta ilon tulevasta reissusta, vaan ihan oikeasti osaan kyllä olla vilpittömästi iloinen toisten puolesta, vaikka he siinä samalla sitten maailmaa tuhoaisivat. Totuus on vaan se, kuinka maailmaa voi tuhota niin monella muullakin tavalla – kannustamatta siis yhtään jatkuvaan reissaamiseen. Mutta jos mietitään oikeasti vaikka pikamuotia ja lihansyöntiä, on siinä kaksi hyvin suurta ongelmaa, jotka eivät mielestäni häviä lentämiselle! Onkin toisinaan huvittavaa huomata, miten ihmiset, jotka pukeutuvat jatkuvasti uusiin pikamuotirätteihin ja kuluttavat rahaansa turhaan materiaan, ovat heitä, jotka sitten moralisoivat matkustamista. Mielestäni tuossa on suuri ristiriita, jonka vuoksi suostun ottamaan kritiikkiä vastaan ainoastaan ihmisiltä, jotka elävät selkeästi – ja ennen kaikkea rehellisesti ekologista elämää. Pakko sanoa, että näitä ihmisiä on, mutta harvassa ja heitä todella arvostan. On suurta epäitsekkyyttä luopua mm. lentämisestä, uuden materian hankkimisesta ja lihansyönnistä. Hyvin harva pystyy tuohon kaikkeen, mutta on myös heitä, jotka pystyvät.

Näen että asian suhteen tulee olla rehellinen, eikä missään nimessä peitellä lentämisen haittoja. On hyvä juttu, miten paljon lentämisestä puhutaan ja veikkaan monen miettivän nykyään tarkemmin matkustamista ja sitä, onko matka välttämätön. Enhän itsekään enää ajattele, miten kuukausittainen matkustaminen olisi tavoiteltavaa, vaan ennemmin mietin sitä, etten tee liikaa matkoja vuodessa. Kun asioista puhutaan, tietoisuus lisääntyy ja tässä kohtaa se on todellakin hyvä asia! Ja sama pätee siis ihan kaikkeen kuluttamisesta lihansyöntiin. En kuitenkaan usko tuomitsemisen kulttuuriin tai siihen, että noustaan toisia vastaan osoittamalla sormella, kuinka toinen tekee sitä tai tätä, mutta ei nähdä oman elämän epäkohtia. Itsehän esimerkiksi pukeudun 90 % kierrätettyihin vaatteisiin, mutta ei tulisi mieleenkään tuomita heitä, jotka eivät kierrätystä harrasta. Toki haluan kannustaa muita kirpputoreilla käyntiin ja sitä paljon teenkin, mutta en näe tuomitsemista oikeaksi tavaksi saada mitään rakentavaa aikaan. Harva meistä kykenee täysin nollatoleranssiin asioiden suhteen. Ja siksi minäkin sanon hankkivani 90 % vaatteistani kierrätettynä, sillä no, olen esimerkiksi ”kenkähullu” enkä oikein osaa ostaa urheiluvaatteita käytettynä. Parantamisen varaa siis todellakin on, jonka vuoksi en itseäni jalustalle nostakaan.

Vaikka lähden nyt ihan hyvillä mielin kuukaudeksi Aasiaan, voin kyllä rehellisesti myöntää ajatelleeni niitä päästöjä ja sitä, miten voisin kompensoida lentämisen haittoja. Yksi loistava tapa kompensoida päästöjä, on maksaa niistä erikseen päästöhyvitysmaksua. Ehkä tulevaisuudessa lentovero nousee ja maksamme tuon vähennyksen jo itse lentojen hinnassa? Toisekseen olen miettinyt itse kohdetta, johon matkustan, kuinka voisin siellä tukea paikallista yritystoimintaa ja esimerkiksi maksaa palveluista reilummin? Kuten jokainen tietää, Aasia on edullinen maa, joten siellä ei todellakaan moni työntekijä palkoilla leveile. Minä taas voin elää siellä suhteellisen leveästi näin halutessa, joten miksi en sitten maksaisi hieman ekstraa hyvästä palvelusta hyville työntekijöille? Mielestäni myös tällaisilla pienillä seikoilla voi aina itse kohteessa hieman kompensoida sitä, että matkustaa toisten maahan ja kulttuuriin. Ja toki aina yleinen kunnioitus ja arvostus paikallisia kohtaan.

Siispä kohtuus kaikessa, eikä tuomita toisia, ellei siihen sitten ole omaa elämää tarkastelemalla varaa. On niin helppo osoittaa muita sormella ja unohtaa, miten oman elämän valinnat eivät todellisuudessa siihen oikeuta. Asioista pitää ja tulee puhua suoraan, ongelmakohtia nostaa esiin yleisellä tasolla, mutta tuomitsemalla muiden toimia, ei varmasti saada mitään hyvää aikaan.

Eipä muuta, olen puhunut siitä huolimatta, että aihe varmasti kaikenlaisia tunteita esiin nostattaa.

Kuvat: Iines Aaltonen