Tag: pohdinta

Olin lapsena oikea lukutoukka ja viihdyin paljon itsekseni. Tämä puoli näkyy minussa edelleen, eli vaikka koen olevani sosiaalinen ihminen, olen silti introvertti. Viihdyn vallan hyvin itsekseni, eikä minulla ole jatkuvasti tarvetta viettää aikaa muiden kanssa. Yksi lapsuudesta tuttu asia, jonka olenkin ottanut uudestaan osaksi arkea, on lukeminen. Vuosia meni niin etten jaksanut keskittyä kirjoihin, kunnes […]

Vaikeista asioista puhuminen ei ole kaikille helppoa. Vaikka moni ehkä ajattelee blogini perusteella minun olevan hyvin avoin ihminen, ja valmis puhumaan kaikesta jokaiselle vastaantulijalle, todellisuus on toinen. Edelleen minullakin on olemassa asioita, joita en jaa blogissani, tai joista tietää vain muutama lähin ystäväni. Olen karsinut viime aikoina lähipiiriä vielä entisestään ja tullut aikaisempaa tarkemmaksi. Ei […]

Olen ihmisenä luontaisesti sellainen, että kykenen keskittymään elämässä asioihin pitkälti sen mukaan, mikä on mielentila tai sen hetkinen tunnemaailma. Hyvässä flowssa saan aikaan todella paljon, mutta huonossa puolestaan armottoman vähän. Olenkin hyvin kokonaisvaltainen ja jos jokin ahdistaa tai painaa mieltä, en kykene siirtämään ikävää asiaa sivuun, vaan ennemmin siirrän kaiken muun syrjään. Olenkin aina ihastellut […]

Yksi teistä – viisas lukijani, kommentoi taannoin postaukseeni, miten tärkeää on määritellä itse itsensä, sillä ihmiset näkevät toinen toisensa omista lähtökohdistaan ja tuovat peilinä omia kipukohtiaan esille. Olen kirjoittanut peilinä olemisesta jo joskus aikaisemmin, mutta koska tämä kommentti pysäytti uudelleen asian äärelle, halusin nostaa sen pitkästä aikaa esiin. Tätä efektiä olen nimittäin monesti itsekin ajatellut, […]

Vaikka en erityisemmin ole koskaan pitänyt Reino Nordinista, hänen uusin kappaleensa Veitsenterällä pysäytti minut muutama viikko sitten kuultuani sen ensimmäistä kertaa. Etenkin kappaleen alku ja kertosäe suorastaan hätkähdyttivät ja jäin miettimään, miten rikkinäisiä ihmiset nykyään ovat. ”Tää maailma on rikki, mut niin oon minäkin. Yhteys on katki, mut niin on ajatuksetkin. On tää kai silti, […]

Viime päivien postaukset ovat olleet kaikki tällaisia kuluneen vuoden ajatukset yhteen kasaavia, joten näin vuoden viimeisenä päivänä ajattelin jatkaa vielä kertaalleen samalla linjalla! Tänään haluankin jakaa kanssanne ajatuksiani siitä, mitä odotan vuodelta 2019. Vaikka päätin, etten aseta itselleni sen suurempia uuden vuoden lupauksia, niin silti haluan hieman pohtia mennyttä sekä fiilistellä tulevaa. Muistan, miten vuosi […]

Enää kolmisen päivää tätä vuotta jäljellä, mikä tarkoittaa pientä katsausta kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitä olen sen aikana oppinut. Vuosi on ollut kokonaisuudessaan aikamoinen ja näin sen loppumetreillä piti tietenkin tapahtua vielä hieman lisää, jotta ei liian helpolla pääsisi… Tähän vuoteen onkin mahtunut niin iloja kuin suruja, joista ehkä kuitenkin kaikista merkittävin asia on ollut […]

Kirjoittelin eilen joulun tunnelmia ja mainitsin mm. siitä, miten haluaisin tänä jouluna pysähtyä. Olen muutamaan otteeseen havahtunut siihen, kuinka ruutuaika pelkästään puhelimella on ollut aivan järkyttävän suuri (useita tunteja päivässä), vaikka en edes ajatellut olevani jatkuvasti puhelimella. Tuo puhelimella oleminen tapahtuu ikään kuin huomaamatta ja vaikka teenkin somea työkseni, kaikkea ruutuaikaa se ei todellakaan oikeuta. […]

Oikein ihanaa jouluaattoa jokaiselle lukijalleni! En tiedä lieneekö teitä monta tänään siellä ruudun takana, mutta kenties sitten hieman myöhemmin välipäivinä eksytte lukemaan tämänkin postauksen. Mietiskelin tänään matkatessamme isältä äidin luokse, mistä kirjoittaisin. Viime vuonna olin kirjoitellut aattona joulun tunnelmia ja ajatuksia. Luettuani tuon kyseisen postauksen, pääsin niin hyvin käsiksi viime vuoden fiiliksiini ja muistin, miten […]

Olen 31-vuotias, eli toisin sanoen parikymppisen silmissä todennäköisesti vanha, kun taas nelikymppisten silmissä nuori. Pidän itseäni edelleen suhteellisen nuorena vaikka kyllä tiedostan, ettei tästä ole enää biologisesti parikymppiseksi paluuta. Aika tulee tekemään tehtäväänsä, enkä minä enää nuorru. Ensimmäisen kerran havahduin ikääntymisen konkreettisiin merkkeihin, eli ”ryppyihin” 25-vuotiaana, kun sain otsaani viirun, joka on siinä luonnollisesti edelleenkin. […]