Tag: suru

Linkkasin muutama päivä sitten ystävälleni Ellinooran uusimman biisin ”Sinä 4ever”, koska se kosketti minua jostain syvältä. Olen aina rakastanut Ellinooran ääntä ja kappaleita, sillä niissä on samaan aikaan jotain kaunista melankoliaa ja surumielisyyttä, mutta silti ripaus optimistisuutta siitä, miten elämä kantaa. Linkattuani kipaleen herkälle ystävälleni, varoitin, ettei luvassa ole mitään positiivista veisuuta. Samassa yhteydessä tuli […]

Kirjoitan tänään surusta, joka kuuluu elämään samalla tavalla kuin ilokin. Suru on tunteena hyvin vahva – jopa lamaannuttava. Se pysäyttää ihmiselämän ja verottaa todella paljon kaikesta jaksamisesta. Usein suru sekoitetaan masennukseen, sillä oireet ovat pitkään jatkuessa hyvin samankaltaisia ja toisinaan suru johtaakin mielen masentumiseen. Monesti myös ajatellaan että suru liittyy kuolemaan ja muissa tilanteissa ei […]

Toukokuussa Chris Cornell, nyt Chester Bennington. Eipä ole kauaa, kun Raaseporissa nuori mies surmasi itsensä ja entisen tyttöystävänsä. Vastaavia uutisia tupsahtelee sieltä sun täältä jatkuvalla syötöllä mutta totta kai ne aina eniten kolahtavat silloin, kun joku läheinen tuohon ikävään ratkaisuun päätyy tai esimerkiksi taiteilija, jonka tuotantoa olet fiilistellyt koko elämäsi. Itsehän rakastin nuorempana Linkin Parkia […]

Enää yksitoista päivää ja tämä tylsääkin tylsempi tammikuu on takana. En tiedä olenko ainoa jonka mielestä juurikin tämä kuukausi on se tylsin vuodesta? Hiljainen, ankea, pimeä ja noh – tylsä. En ole koskaan erityisemmin välittänyt tammikuusta ja mieluusti skippaisinkin sen nopeasti – ottaisin etumatkaa helmikuuhun. Koko kuu on mennyt tänäkin vuonna poikkeuksetta aika ankeissa merkeissä. Aamuisin on […]

Välillä minusta tuntuu, että olen ihminen joka ei koskaan opi. Olen se joka tulee aivan liian usein satutetuksi vaan ja ainoastaan siksi, että itse lopulta päättää toimia kuten toimii – valitsee väärin. Kipumuistini on ilmeisen lyhyt, sillä aika vaan auttaa unohtamaan kohdallani. Jopa suuri inho tai vihakin laantuu päivien kuluessa. Vaikka kykenen kirjoittamaan fiksusti – toisinaan […]

Elämä yllättää useimmiten silloin, kun sitä vähiten odottaa. Moni teistäkin tietää varmasti sen tunteen, kun joutuu syvästi pettymään tai sydän todella hajoaa. Jotain sellaista katoaa, johon on ehkä aina uskonut ja johon on edelleen syvällä sydämessään halunnut uskoa. Harva ihminen on koskaan valmis kohtaamaan näitä tilanteita, vaikka niihin kuinka koittaisi valmistautua. Silloin, kun omalle kohdalle osuu se sydämen todellinen […]

Olen todella pahoillani, että blogini on tänään kaikkea muuta kuin hyvän fiiliksen ja motivaation lähde. Viikon alussa päätin etten kirjoita tällä viikolla mitään negatiivista tai ikävää blogiini, vaan keskitän energiani kaikkeen hyvään. Niihin postauksiin, joita olin jo muutenkin tälle viikolle miettinyt. Ihan sama miltä minusta aidosti tuntuisi tai mitkä asiat oikeasti päässäni pyörisivät. Tänään olikin tarkoitus kirjoittaa hyvinvointini kulmakivistä, jota luonnostellessani purskahdin kuitenkin […]

Kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä todella, todella pettyneellä mielellä. Vaikka en ole aina itsekään ollut se mikään kaikista rehellisin ihminen, olen jo pitkään siihen pyrkinyt. Olen nähnyt sen, kuinka elämässä kaikki tulee ilmi tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Se, että olisimme aina rehellisiä toinen toistamme kohtaan ajoissa, pelastaisi paljon. Koin tänään niin suuren pettymyksen ihmissuhderintamalla, […]

Mulla on tällä hetkellä sellainen olo, että tahtoisin niin avata fiiliksiäni tänne. Itseasiassa omalla kohdallani se ehdottomasti paras tapa purkaa ja jäsentää ajatuksiaan on juurikin tämä blogi. Pidin koko lapsuuden/varhaisnuoruuden päiväkirjaa aina sinne 19-vuotiaaksi saakka. Toki omaan päiväkirjaan kirjoitti vielä paljon rehellisemmin ja suoremmin asioista, jolloin sitä muutaman kerran sitten raivottiinkin äidille, kun hän päätti avata tuon salaisen […]