Tekeekö raha sinut onnelliseksi?
Siinä kysymys jota meistä jokainen on varmasti elämänsä aikana pohtinut enemmän tai vähemmän. Osalla on asiaan selkeä kanta ja toisilla taas ehkä ajatuksen tasolla ”selkeä” mutta sitten käytäntö sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan. Älkää kysykö mitä tarkoitan tuolla vaan kehoitan katsomaan ympärille…
Minulle itselleni raha on aina ollut kulutushyödyke, valuutta jolla pystyn elättämään itseni, tekemään asioita, matkustamaan ja ostamaan vaatteita, sekä muita tarpeita. En ole koskaan ollut kovin saita enkä toivottavasti tule olemaankaan. Itse en jaksanut edes opiskeluaikoina juosta tarjousten perässä tai pihistää muutamasta eurosta mutta silti pärjäsin. Otin opintolainan ja kävin työssä, siinä ratkaisu siihen ettei edes opiskeluvaiheessa tarvitse elää matti kukkarossa. Joku voi tuomita mutta se oli oma ratkaisuni ja tyytyväinen siihen olen edelleenkin. Nykyään, kun käy palkkatyössä sitä on ihan hyvin toimeentuleva enkä itse koe jääväni mistään paitsi. Saan joka kuukausi rahaa, pystyn hoitamaan pakolliset menot, säästämään vähän sukan varteen ja vielä ostamaan haluamiani asioita. Tämähän on idyllinen tilanne, ainakin itselleni.
Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin, että raha ei tuo onnellisuutta. Minullakin on nimittäin ollut elämässä tilanteita joissa raha on ollut tiukalla tai jostain on pompsahtanut yllättäviä laskuja tai muuta. Nuo tilanteet ovat stressaavia. Minulle tosiaan varmaan siksi, että en ole oikein koskaan oppinut elämään todella, todella niukilla. En osaa nuukailla. Eli kyllä se tietynlainen hyvä rahallinen toimeentulo tuo turvaa ja sitä kautta onnellisuutta. Itse ainakin olen stressittömämpi jos tiedän ettei seuraavassa kuussa tarvitse maksaa puolta palkasta johonkin laskuun… Vaikka se raha tuo tiettyä onnea, en ole kuitenkaan ihminen joka olisi ”ostettavissa”. Itse tiedän niin valitettavan monta ihmistä, jotka ovat jopa ihmissuhteissa sen vuoksi, että voivat vaan nauttia rahan tuomista eduista. Itse en perusta tuollaisiin arvoihin laisinkaan ja aina ihmettelenkin miten nuori ihminen voi jäädä tuon kaltaiseen elämäntilanteeseen? Mielestäni materiaan elämänsä kiinnittäminen ja pohjan rakentaminen ei ole kestävää. Jos miettii elämää kokonaisuutena, on se mammona loppupeleissä niin katoavaa. Mitään me ei täältä kuitenkaan mukaan saada.
En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että mitään ei kannata ostaa koska kaikki katoaa. Ostanhan itsekin asioita ja haluan ostaa. Kirjoittelin taannoin säästämisestäkin, eli se hurjien summien kerääminen pankkitilille ei ole oman elämäni tavoite. Jos rahaa on, mielestäni siitä on myös ihana nautiskella. Mulle esimerkiksi hurja omaisuus ei toisi onnea, tiedän sen. Villi veikkaukseni tosiaan onkin, että vaikka minulla olisi miljoona pankkitilillä en olisi sen onnellisempi. Tietynlainen toimeentulo tuo onnellisuutta ja helpottaa asioita mutta liika on liikaa. Musta on myös ikävää huomata mitä liiallinen raha tekee ihmisille. Aika harva oikeasti todella rikas on nöyrä ja tasa-arvoa kannattava ihminen. Raha on tavallaan vähän kuin esimerkiksi alkoholi. Se saattaa tehdä riippuvaiseksi, muuttaa ihmistä ja siitä saattaa väärin käytettynä olla todella paljon haittaa itselle ja ympäristölle. Tietenkään ei saa yleistää mutta mitä ilmeisemmin useammille mieletön määrä rahaa tuo vaan hankaluuksia elämään.
Niin. Se on fifty fifty.
Tekeekö raha sinut onnelliseksi? Heräsikö ajatuksia?
