Tipattoman tammikuun loppufiilikset
Tipaton tammikuu tosiaan lähenee loppuaan ja on aika avata taas korkki. Hahah, no ei vais. Itsehän lähdin tipattomalle, koska tahdoin juhlantäyteisen marras-joulukuun jälkeen elämääni rauhallisempaa jaksoa. Myös vaikea elämäntilanne heijastui alkoholinkäyttööni (tai oikeastaan siihen miten se minuun vaikutti) ja osittain senkin vuoksi tahdoin rauhoittaa tilannetta. En ottanut tätä ”lakkoa” mitenkään haudanvakavasti ja ajattelinkin, että voin ottaa tarpeen tullen lasillisen jossain, jos se pelastaa minut kiusalliselta tilanteelta (Suomessa nimittäin tällainen on aika tyypillistä jos ei juo…). Noh, lopultahan siinä kävikin niin, että koko kuukautena ei tullut käytyä missään illanvietoissa, eikä nautittua tippaakaan alkoholia. Tämä kävi ihan huomaamatta ja oli itseasiassa jälleen ihan mieltä avartava ajanjakso itselleni.
Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen sosiaalinen alkoholinkäyttäjä. En koskaan juo kotona, en yksin enkä kyllä kaksinkaan. Käyn aniharvoin ”parilla” tai lähden johonkin kapakkaan, koska tekee mieli alkoholia. Itselleni alkoholi liittyy ystävien kanssa vietettyyn aikaan, illanviettoon ja ulos lähtemiseen. Tavallisesti siihen kuuluu jonkun järjestämät juhlat, illanistujaiset, syntymäpäivät tai muut. Siispä tammikuun aikana alkoholia ei ole tullut edes mietittyä, koska ei ole ollut mitään juttuja joihin se olisi liittynyt. Minulla on myös hyvin herkkä alkoholipää, eli olen huppelissa jo 12 cl lasillisesta viiniä. Tämä on monen mielestä ehkä ”hyvä” juttu, mutta muiden kanssa samaan tahtiin juodessa aiheuttaa helpommin kovan humalan.
No miksi sitten koen tämän kuukauden alkoholittoman jakson positiivisena seikkana? Monihan sanoo, että on turhaa viettää tällaisia kuukausia. Itse olen siis eri mieltä. Mielestäni on nimittäin parempi viettää edes kuukausi vuodessa alkoholitonta elämää, jos koko vuoden muuten käyttää sitä vaikka joka viikonloppu. Parempi edes se yksi kuukausi, kuin ei mitään. Uskon myös, että tipattoman ajanjakson jälkeen ihminen havahtuu helpommin siihen, miten paljon parempi olo silloin on jos alkoholia ei viikottain käytä. Kun tämän olotilan oppii huomaamaan, ei välttämättä tahdo enää palata entiseen. Tämä on siis oma filosofiani tipattomalle ja perustuu myös omakohtaisiin huomioihin, vaikken alkoholia normaalisti viikottain käytäkään.
Minun on ainakin jälleen kerran pakko todeta, että jos en käytä muutamaankaan viikkoon alkoholia olen huomattavasti tehokkaampi, pirteämpi, mieleltäni positiivisempi ja monin tavoin aikaansaavampi. Paljon positiivisia vaikutuksia. Itsehän kärsin aika ikävistä krapuoloista, jotka tulevat jos juon illan aikana enemmän kuin viisi alkoholiannosta. Tuo paha olo jatkuu parhaimmillaan vielä maanantainakin ja se jos mikä herkkua on. Tämä kuukausi saikin itseni miettimään omaa alkon käyttöä ja sitä, voisinko jatkossa käyttää sitä entistä vähemmän? Opetella välttämään nuo ikävät krapulat kokonaan? Sosiaalisia tilanteita en ala missään nimessä skippaamaan, sillä se on mielestäni väärä tapa. Toisaalta en tahdo absolutistiksikaan ryhtyä, olin sitä elämäni 18 ensimmäistä vuotta. Ehkä se balanssi jälleen hahmottuu tässä helmikuun alun myötä, kun pikkujoulukausikin on jo historiaa. 🙂
Jos sitten jotain negatiivista, niin kaipaan ehkä jo hieman ulos lähtemiseen liittyviä juttuja, ystäviä, illanistujaisia, illanviettoa parhaimpien tyyppien seurassa… Juurikin näitä sosiaalisia tilanteita. Toki ollaan ystävieni kanssa nähty muutenkin brunssien ja muiden juttujen merkeissä, mutta kuitenkin. Ehkä kaikessa elämässä on hyvä jatkuvasti miettiä oikeanlaista tasapainoa ja niin tässäkin asiassa. Ei ole pakko mennä äärilaidasta äärilaitaan, vaan se kultainen keskitie on mahdollista saavuttaa.
Mites te muut tipattomalla olleet? Oletteko huomanneet positiivisia muutoksia henkisessä tai fyysisessä olossanne?