Treenifaktoja lauantaihin!

Treenaan jalkatreenin aina matalapohjaisilla Converseilla. En nyt tarkalleen muista, koska tähän tyyliin siirryin, mutta on siitä jo useampia kuukausia. Mielestäni kyseisillä kengillä pakaraan saa aivan erilaisen tuntuman etenkin kyykyissä, verrattuna perinteisiin treenikenkiin, joissa on usein jonkinlainen paksu tai hieman viisto pohja. Jos et ole tätä tyyliä vielä koskaan kokeillut, suosittelen kokeilemaan!

Voin helposti pitää pidempiä treenitaukoja, mikäli aikataulut eivät anna periksi tai olen pidemmällä reissulla. Esimerkiksi kesällä Balilla olin kuukauden treenaamatta ja vaikka loppulomasta treenejä aloin kaipaamaan, ei tuo kuitenkaan aiheuttanut itsessäni minkäänlaista morkkista tai ahdistusta. Minun on siis hankala ymmärtää enää nykyään, miltä tuntuu, kun joku sanoo lähtevänsä treenaamaan rangaistakseen itseään esimerkiksi viikonlopun juomisesta, tai useamman viikon treenaamattomuudesta. Morkkis tässä asiassa onkin itselleni täysin tuntematon käsite – tosin aina näin ei ole kylläkään ollut.

Olen salilla tehokkaampi silloin, kun siellä on edes yksi tai kaksi treenaajaa lisäkseni. Tähän olen kiinnittänyt huomiota vasta viime aikoina, kun olen välillä ollut siellä yksin ja silloin treeni ollut jotenkin tahmeampaa. Kun paikalla on muitakin, fokus pysyy paremmin siinä itse tekemisessä, eikä tuolloin tule annettua itselleen yhtään siimaa! Yksin ollessa sitä selailee herkästi enemmän puhelinta ja jää haaveilemaan liian pitkiksi ajoiksi sarjojen välillä. En tiedä olenko ainut, joka näin kokee, mutta kai ne muut treenaajat sitten jollain tavalla motivoivat myös omaa tekemistä?

Pidän treenivaatteista ja tykkään pukeutua salille kivasti. Eli en voisi mennä sinne jossain pieruverkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa. Toki tähän vaikuttaa jo ihan käytännöllisyys, mutta pidän myös esteettisesti silmää miellyttävistä treenivaatteista. Suosikkejani sporttibrändeistä ovat Nike & Aim`n. Voinkin helposti kuluttaa treenivaatteisiin rahaa kokematta siitä minkäänlaista morkkista. Jokusen treenivaatteen olen muuten hankkinut myös käytettynä ja varmasti hankkisin enemmänkin, mikäli Uffista löytyisi niitä runsaammin omassa koossa, sekä omiin tarpeisiin.

Nautin siitä, kun joku toinen treenaa kanssani tai vetää minulle treenejä! Vaikka olenkin aina ajatellut olevani yksilöurheilija, olen tämän vuoden aikana huomannut, miten paljon saan siitäkin irti, jos treenaan toisen kanssa. Etenkin jos tämä toinen henkilö ikään kuin vetää treeniä ja puskee minua, olen huomannut sen vaikuttava positiivisesti omaan suoritukseen. Olen viime kuukausina haaveillut TFW -treenifilosofian mukaisesta harjoittelusta ja siitä, että aloittaisin treenit esimerkiksi Helsingin TFWlla. Tarvitsisin vain kaverin tähän, joten kuka lähtee kanssani? Olen niin huono menemään yksin uusiin paikkoihin, joten vapaaehtoiset ilmoittautukaa! 😀

Treenitavoitteeni liittyvät tällä hetkellä sekä fyysiseen, että psyykkiseen puoleen. Tavoittelen sopivan vahvaa, sporttista ja kiinteää kroppaa, mutta samaan aikaan haluan jaksaa monipuolisesti eri lajeissa. Haluan myös voida hyvin henkisesti ja liikkua niin, että kokonaisuus pysyy kivasti balanssissa. Jo pitkään olen kokenut, että olen tässä mielessä hyvässä kunnossa enkä tunne, etten olisi nykyiseen kuntoon tyytyväinen. Silti näen, että kehittymisen varaakin löytyy ja niihin keskitytään viimeistään vuonna 2020. Loppuvuosi tulee menemään vähän rennommalla meiningillä myös tällä elämän osa-alueella. En tiedä onko muilla samaa ilmoilla, mutta tämä vuosi 2019 alkaa toden teolla jo uuvuttamaan!

Olen pistänyt usein merkille, kuinka moni kyseenalaistaa sen, ettei minulla voisi olla lihasta. Veikkaan tämän johtuvan koostani, joka saattaa hämätä, mutta siinä kohtaa, kun pullistan hauista muuttuu ääni kellossa! ;) Eihän se mikään kehonrakentajan hauis ole, mutta kyllä lihasta löytyy, kuten myös muualta kropasta. Treenaan salilla suhteellisen suurilla painoilla (paljon maksimeilla) ja minussa on voimaa, vaikka sitä ei tosiaan päälle päin välttämättä huomaa. Mielestäni on hassu harha ajatella, että hoikka nainen on pelkästään luuta ja löysää nahkaa, sillä lihasta voi olla myös pienikokoisemmassa ihmisessä. Ja tämä lihas ei aina välttämättä näy päällepäin vaatteissa…

En koskaan ajatellut, että jooga olisi lajini, mutta olin niin väärässä! Vaikka edelleen huomaan nauttivani dynaamisesta joogasta, jossa tulee hiki, monesti huomaan, miten loppurentoutus onkin lopulta se harjoituksen paras osuus. Eli kyllä minäkin osaan nautiskella ja rauhoittua, vaikka hyvin usein kaipaan harjoittelulta haastetta ja tunnetta siitä, kuinka ihan oikeasti teen jotain, joka tuntuu siinä hetkessä kehossa. Nykyään käyn joogaamassa OH MY GOODNESS -joogastudiolla Kalliossa (yhteistyön merkeissä) ja siellä onkin aivan ihanat opettajat sekä tunnit! Parasta on myös se, ettei joogastudiolle ole kovin pitkä matka, joka helpottaa sinne lähtemistä.

Voitteko kenties samaistua joihinkin kohtiin?

Ihanaa lauantai-illan jatkoa! <3