Tuloksia treeneissä – Miten ja kuinka nopeasti?

Jos treenaa tavoitteellisesti, tarkoittaa se tuloshakuisuutta. Mitä ikinä ne tavoitteet ovat, niitä kohti pyritään ja niitä tavoitellaan. Henkilökohtaisesti tavoittelen parempaa kuntoa monessakin mielessä. Ei sillä, kunnossani ei ole tällä hetkellä mitään vikaa ja olen siihen oikein tyytyväinen, mutta jotta jaksan vuodesta toiseen innostua treeneistä, kaipaan haasteita. Kaipaan tunnetta onnistumisesta ja siitä, miten voin nähdä kehityksen. Veikkaan, että monelle vaikeinta treenaamisessa on se, kun asetetaan liian paljon korkeita tavoitteita turhan lyhyeen aikaväliin. Etenkin, jos tavoitteena on pudottaa painoa, muuttaa kehonkoostumusta tai seurata omia aikoja, saattaa noissa tilanteissa tulla monesti takapakkia. On eri asia tavoitella puhtaasti hyvää oloa ja hyvinvointia kuin oikeasti jotain kehon koostumukseen tai aikoihin liittyviä seikkoja. Toki mitään tavoitteita yhtään vähättelemättä, jokainen niistä on arvokas ja meille yksilöllinen. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, ettei mikään kehitys tapahdu yhdessä yössä. Kaikki kehittyminen vaatii aina aikaa ja lukuisia toistoja.

Kuten sanottu, toisinaan tavoitteisiin pääseminen on hidasta puuhaa. Voi jos elämässä olisikin vain treenaaminen ja itsestä huolen pitäminen, mutta kun useamman meistä arjessa on kymmeniä erilaisia elementtejä. Eli ns. tavallisen liikkujan arjen ainut tehtävä ei ole treenata, vaan treenit kulkevat kaiken muun rinnalla. Jotta treeneissä pääsee tavoitteisiin, vaatii se harjoittelun suunnittelemista ja sitä, miten raivataan, vaikka väkisin omaa aikaa ja hetki päivästä liikunnalle. Mielestäni tavoitteet tulee aina suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja yleiseen kuntoon. Jos mietin omia tavoitteita, ne ovat hyvin linjassa elämäntilanteeni kanssa. Pääsen liikkumaan viitisen kertaa viikossa, koska järjestän harjoituksille aikaa ja minulla on siihen mahdollisuus. Jokainen treenikerta ei kuitenkaan ole yhtä tehokas, sillä kokonaisuus vaikuttaa lopputulokseen aivan mielettömän paljon. Pyrin kuitenkin toimimaan niin, etten treenaa silloin, jos olo on jollain tavalla heikko tai takana vaikka surkeat yöunet. Eli ne kerrat, kun treenaan, teen sen kunnolla itse harjoitukseen keskittyen. Sellainen ”huvikseen” crossarin veivaaminen salilla on silmissäni täysin turhaa, eli jos menen salille, sitten teen siellä kunnon treenit, enkä vain jotain siihen suuntaan. Nämä valinnat puolestaan ovat sellaisia, joiden avulla tiedän pääseväni tavoitteisiini.

Saan aina toisinaan Instagramin inboxiin kyselyitä liittyen kuntooni ja siihen, miten treenaan. Tykkään puhua aiheesta, mutta aina myös muistutan, ettei jokaisen keho ole rakenteeltaan samanlainen ja tästä syystä välttämättä se, että treenaa kuin joku muu, ei tuota siltikään samanlaisia tuloksia. Minulla on koko elämän mittainen treenitausta, joka vaikuttaa paljon fysiikkaani geeniperimän lisäksi. Se, että on aina liikkunut, on aivan eri asia kuin, jos aloittaa treenaamisen kolmekymppisenä. Koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta samanlaisia tuloksia ei voi odottaa lyhyessä ajassa. Kaikki kuntoon liittyvät asiat vaativat toistoja toistojen perään. Sitä, kuinka esimerkiksi salilla käydään viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen ilman kuukausien mittaisia taukoja. Sen lisäksi tulisi syödä optimaalisesti ja nukkua riittävästi. Itsehän en voi sanoa olevani kaiken tuon kanssa mitenkään esikuva, eli syön aina mitä haluan enkä noudata ruokavalioita tai punnitse ruokia, jonka vuoksi en varmasti saa kaikkea täysin oikeassa matemaattisessa suhteessa. Toisaalta itse uskon siihen, kuinka keho kyllä kertoo, jos jotain uupuu. Eli olen luova syömisen suhteen, mutta pyrin siihen, että saan päivittäin hyviä rasvoja, proteiinia, hiilareita ja runsaasti kasviksia. Mietin ruokavaliota ennemmin laajemmasta perspektiivistä kuin numeraalisesti.

Jos mietin omaa taustaa salitreenien kanssa, aloitin salilla käymisen vasta 25-vuotiaana. Muistan, miten huomasin ensimmäisiä tuloksia ulkomuodossa muutama kuukausi säännöllisen harjoittelun jälkeen, mutta vartaloni on kieltämättä muokkautunut tässä seitsemän vuoden aikana aika paljon. Jopa vuodessa on tapahtunut huomattavasti, kun vertaan Instagramissa bikinikuvia vuodelta 2018 ja 2019. Näen vartalossani muutosta etenkin lihaserottuvuudessa sekä jäntevyydessä. Toki ulkoiset muutokset eivät ole ikinä ainoita, mutta ne ovat konkreettisia ja siksi niitä on helppo silmäillä. Hyvinvointi nousee todella nopeasti siinä kohtaa, kun treenaamisen aloittaa ja myös aerobinen kunto kasvaa vauhdilla, kun sitä harjoittaa. Myös jooga on muuten laji, jossa kehityksen huomaa yllättävän nopeasti, vaikka toki kaikki on kiinni myös lähtötilanteesta. Kunto siis kehittyy, mutta joissain lajeissa nopeammin kuin toisissa. Tästä syystä itselleen tulee antaa aikaa ja treenitavoitteiden suhteen tulee olla kärsivällinen! Joskus se kuukauden pakollinen tauko harjoittelusta tekee sen, että tuntuu kuin aloittaisi nollasta. Jos pohjakunto on hyvä, kunto kuitenkin palautuu nopeasti. Henkilökohtaisesti huomasin tämän esimerkiksi kesällä, kun salitreenistä tuli pidempi tauko. Meni viikko tai pari kunnes voimat palautuivat ja sitä koki olonsa jälleen ”jänteväksi”.

Joskus voi käydä myös niin, että tulokset jumittavat paikoillaan viikosta toiseen, vaikka itse toivoisi muuta. Noissa tilanteissa kannattaa miettiä, onko treeni liian yksipuolista tai kaipaisiko keho uudenlaista rasitusta? Tämän vuoksi itse etsin jatkuvasti netistä uusia tapoja tehdä lihaskuntoliikkeitä, sillä niiden avulla haastan kehoani uusin tavoin. Mielestäni tulosten suhteen tärkeintä on aina monipuolisuus – sekä treenin sisällä, että ylipäänsä lajeissa. En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että ollaan hyvässä kunnossa yhdessä lajissa, mutta sitten muut osa-alueet ovat aivan retuperällä. Eli esimerkkinä lihaskunnon suhteen kunnon tikissä, mutta juoksu bussipysäkille on täyden työn takana. Toki tämä on vain minun mielipiteeni, mutta haluan kyetä juoksemaan bussipysäkille, olla fyysisesti venyvä ja vielä voimakas – tai niin voimakas kuin kokoiseni nainen nyt vaan voi olla. Yksi tärkeä huomio on muuten myös mieli ja mentaalinen hyvinvointi, sillä kaikki lähtee mielestä. Omalla kohdalla on pakko sanoa, miten suuri rooli edellä mainitsemalla on, jotta jaksan treenata fyysistä kehoani. Eli jos voin henkisesti huonosti, minulla ei ole voimia liikkua ja tämä on nähty monta kertaa. Urheilussa on ylipäänsä niin pitkälti kyse pääkopasta ja siitä, miten omaa mieltä kykenee hallitsemaan. Jos luovuttaa heti, kun tuntuu ikävältä, tuskin ikinä kehittyy.

Otsikon kysymykseen vastatakseni – kaikki on yksilöllistä ja kiinni monesta seikasta. Tuloksia voi saada aikaan nopeasti, jos kaikki palaset ovat kohdillaan, mutta usein niissä kestää. Kannattaakin aloittaa liikuntaharrastus loppuelämän mentaliteetilla ja asettaa itselleen alkuun vain vähän tavoitteita, jotta ei tule sitten pettymyksiä, jotka saisivat kokonaan lopettamaan. Kun kehonsa tuntee paremmin, tietää, mitä pitää tehdä ja miten, jotta tuloksiin päästään. Tämä kuitenkin vaatii ajan kanssa kehoonsa tutustumista, jonka seurauksena sen viestejä on helpompi tulkita.

Eipä muuta kuin tsemppiä sinun treeneihin ja toivottavasti postaus valoi uskoa jokaiseen, joka painii sen kanssa, ettei tuloksia synny vaikka niitä kuinka toivoisi!