Ulkonäkökeskeinen treenaaminen
Hyvin pitkään muotia on ollut treenata fitnesstyyliin, ehkä jopa tähdätä kisalavoille tai ainakin yrittää elää kuten fitness -ammattilaiset. Toisinsanoen, ulkonäkökeskeinen treenaaminen on ollut in. Ja nyt on kenenkään turha väittää etteikö fitness hyvin pitkälle keskittyisi ulkonäköön. Ulkonäöstähän siinä kisataan, toisin kuin vaikka pituushypyssä. Tietenkin kova fyysinen lihaskunto on suuressa osassa mutta loppupeleissä sinut arvioidaan sen ulkomuodon perusteella. Tähdennän vielä, että lajiin en ole mitenkään suuremmin tutustunut mutta tuon nyt tajuaa erkkikin. 😉
Jutun pointtina ei ole kuitenkaan keskittyä fitnekseen vaan haluan lähinnä pohtia otsikon aihetta. Tosiaan tällä hetkellä edellä mainitsemani villitys on selkeästi alkanut lipumaan pois, jyvät ovat karsiutuneet akanoista ja nyt on hyvinvoinnin vuoro! Tästä buumista mäkin olen todella innoissani! Aika heivata maitorahkat ja raejuustot veks, hankkia tilalle vihersmoothievälineet sekä mehulinko. Ihmiset alkavat tutkimaan enemmän ravintoselosteita puhtausmielessä mutta unohtavat makrot, ruoan punnitsemisen ja kalorien laskennan. Treeneissä punttis on alkanut hieman väistyä ja tilalle on tullut core, jooga, crossfit ja muut hyvinvointiin keskittyvät lajit. Paljon pinnalla ovat juurikin ne lajit jotka kehittävät sekä sun fyysistä, että henkistä kuntoa. Oma keho kuntoilun välineenä tai jopa ”kuntoiluvälineenä” on in. On aika haastaa itseään!
Mun on pakko sanoa, että olen enemmän kuin innoissani, että se ulkonäköön keskittyvä treeni on väistymässä. Mielestäni ulkonäkö tulee treenin ”sivutuotteena” ja tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Armollisuus on sana joka usein treenien suhteen unohdetaan. Tokikin meistä jokainen on varmasti iloinen jos treenin tuloksena huomaat, että pari uutta vatsapalkkia on alkanut näkymään tai vartalo kiinteytyy mutta se ei kuitenkaan ole se pääpointti. Onhan se kiva olla hyvässä kunnossa mutta itse ainakin haluan olla hyvässä kuosissa etenkin henkisesti. Haluan olla vahva ja kestävä.
Mutta miksi osa sitten treenaa pääosin ulkonäöllisin tavoittein? Okei, osalle se on duuni mutta voisin melkein väittää, että se on kanava saada jonkunlaista extrahuomiota. Jengi ihastelee sun kroppaa ja siitä jos jostain tulee hyvä mieli. Kovalla kyykkäyksellä on aikaansaatu se Kim Kardashian ass. Jep, mutta kirjoitanhan mäkin blogia ja lisäilen tänne itsestäni omakuvia. Näinpä, onhan blogitkin omalla tavallaan tietyn huomion hakemista itselleen eli sitä en lähde kieltämään. Sen verran kuitenkin puolustaudun, että täällä käsittelen hyvin paljon muutakin kuin omaa kroppaani. 🙂
Jos minäkuva määräytyy pelkän oman ulkomuodon perusteella ollaan aika hakoteillä. Olen monesti miettinyt, että mitä jos joutuisin onnettomuuteen jossa mun kasvot ja/tai kroppa tuhoutuisivat. Mitä jäisi sen jälkeen jäljelle? Jos tuohon vastaus on, että en haluaisi enää elää niin ollaan aika vaarallisilla vesillä. Ja mä oikeasti uskon, että se olisi monen vastaus. Mielestäni vaikka ulkonäkö on osa identiteettiämme ei se saa oikeasti määritellä meitä. Tai miten sen sanoisi, ulkonäön varaan ei kannata rakentaa juuri mitään.
Tässä ajassa ulkonäkö on jotenkin muutenkin niin suuressa osassa. Media ja kaikki tuputtavat eteemme toinen toistaan parempi kuntoisia ja kauniita ihmisiä. Tuo on huolestuttavaa… Kuten monista paikoista olen lukenut, ei esimerkiksi fitness lajina sovin läheskään jokaiselle. Ja jos mietitään kuinka moni sitä on lähtenyt tässä parin vuoden sisään harrastamaan… Osa tippuu ja korkealta, kun se kroppa ei muotoudukaan siihen muottiin sopivaksi. Meillä on jokaisella oma vartalonmallimme. Toiset nyt vaan ovat sirompia kuin toiset, toisen kroppaan tarttuu lihas tyyliin samantien ja toinen taas lihoo katsoessaankin leivoksia. On siis hyvin luonnollista ettei jokaisesta ole tuollaiseen urheiluun jossa kroppaa muokataan ulkonäöllisesti johonkin muottiin sopivaksi. Toista on sitten taas ne hyvinvointi -lajit kuten olen ne nimennyt. Esimerkiksi oman kehon painolla treenaus sopii ihan varmasti jokaiselle, siinä kroppa muotoutuu ihan varmasti parempaan kuosiin mutta mikä parasta sinun ei tarvitse tuntea ettei susta ole siihen. On ihanaa, että jengi voi miettiä omia vahvuuksiaan ja kokeilla muutakin kuin punttistreeniä. Nyt siihen alkaa tulemaan ikäänkuin ”oikeus”. :)
Moni ehkä ihmettelee miksi nämä kuvat ovat tässä tekstissä, koska mielipiteeni puolustaa hieman toista suuntaa? Ironiaa. :) Mielestäni oli hauska laittaa juuri tähän tekstiin oma ensimmäinen #belfieni joka ei ole mitenkään mega iso tai muodokas mutta mulle kelpaa, hah. Sun mielestä se voi olla huono, liian iso tai pieni mutta tiedätkö, se ei haittaa. ;)
Miltä teistä tuntuu tämä paljon pinnalla ollut ulkonäkökeskeinen treenaaminen? Treenaatteko itse enemmän ulkonäöllisin vai ns. henkisin tavoittein? Olisi hauska kuulla muiden mielipiteitä aiheesta!