Vahvimmat tunnelukkoni

Tunnelukkotestin tulos näyttää erittäin vahvoiksi tunnelukoikseni emotionaalisen estyneisyyden sekä kaltoin kohtelun. Nämä ovat ne kaikista vahvimmat, joiden jälkeen vahvoja lukkoja tulee useampi lisää. Jostain syystä nuo kaksi kuitenkin valikoituivat testin mukaan kohdallani erittäin vahvoiksi ja sille lienee syynsä. Tuon testin tekemisen jälkeen olenkin perehtynyt aika paljon tunnelukkoihin ja niiden käsittelyyn. Ensinnäkin olen pureutunut siihen, mitä nuo lukot käytännössä tarkoittavat, mistä ne ovat kohdallani peräisin, kuinka ne tavallisesti elämässä näkyvät ja mitkä ovat mahdollisuudet lukkojen nujertamiseen. Haluankin tässä postauksessa avata molempia erittäin vahvoja lukkojani ja nimenomaan puhua niistä henkilökohtaisella tasolla. Ehkä joku teistäkin saa tämän kautta vahvistusta omille tunnelukoilleen sekä kenties kykenee tunnistamaan ne itsestään.

Emotionaalinen estyneisyys

Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko tarkoittaa vaikeutta ilmaista tunteitaan spontaanisti. Positiivisia kiintymyksen tunteita voi olla vaikea näyttää läheisilleen ja puolestaan negatiivisia tunteita patoaa herkästi sisälleen. Syvällä sisimmässä saattaa muhia paljon pahaa mieltä ja jopa vihaakin, koska aitoja tunteitaan ei vaan ole kyennyt ilmaisemaan. Tunteiden hallinta on hyvin tyypillistä meille emotionaalisen estyneisyyden tunnelukon omaaville ja teemme sitä jatkuvasti ikään kuin automaattisesti. Lopputuloksena saattaakin jossain kohtaa olla se, että koko pakka räjähtää ja kerralla sisältämme ryöppyää ulos se kaikki negatiivinen sinne patoutunut.

Tunnistan itseni tästä lukosta erittäin hyvin. En nimittäin ole oikein koskaan osannut ilmaista spontaania välittämistä läheisilleni enkä varmasti kerrokaan riittävän usein kuinka tärkeitä he ovat. Mitä nyt muutaman viinilasillisen jälkeen tulee usein enemmän avauduttua mutta liian herkästi sitä olettaa, että kyllähän he tietävät. Välillä on myös niin, että haluaisin sanoa jotain mukavaa toiselle mutta en yksinkertaisesti pysty – sanat eivät tule ulos suustani. Olen myös sellainen, että ahdistun liiallisesta takertumisesta ja siitä jos joku esimerkiksi roikkuu minussa tai on turhan intensiivisesti haluamassa näkemistä. Tämä varmaan heijastelee sitä, etten halua ihmisiä liian lähelle, koska en itsekään pysty emotionaalisesti takertumaan ihmisiin.

Emotionaalinen estyneisyys näkyy minussa myös todella vahvasti juurikin tunteiden patoamisena. Tuo kyseinen piirrehän oli minulle vuosia enemmän kuin automaatio ja suljin sisääni todella paljon pahaa mieltä. Jos joku kohteli minua huonosti, käänsin sen kärsimyksen ja pahan oloni vihaksi. Välillä edelleen havahdun siihen, että olen tuota kaavaa toistamassa kunnes tajuan, että nyt mennään jälleen pahasti metsään. Pahinta tuossa toimintamallissa on siis se, että ikään kuin käännät sen oman haavoittuvaisuutesi sisäiseksi negatiiviseksi tunneryöpyksi, vaikka parasta olisi jos näyttäisit avoimesti sen kuinka pahalta nyt tuntuu. Usein on vaan helpompaa olla kylmä ja haistattaa toiselle kuin ”alentua” kyynelehtimään – näyttämään ne aidot sen hetkiset tunteet. Tuo on itselleni niin luontainen toimintamalli, että välillä olen suorastaan joutunut taistelemaankin sen kanssa. Silloin, kun minuun sattuu kaikista eniten, olen kaikista uhmakkain ja ikään kuin nousen sitä omaa haavoittuvaisuuttani vastaan. Tämä on siinäkin mielessä jännä, että olen sisimmässäni todella herkkä ja kaikkea muuta kuin kova. Ymmärrän kuitenkin täysin, mistä tuo kovuus vaikeissa tilanteissa johtuu, sillä se liittyy tähän tunnelukkoon. Se on tapani suojata itseä sekä haavoittuvaisuuttani.

Miettikää, että minun tuli täyttää kolmekymmentä kunnes vasta tajusin, että tuo käyttäytymismalli johtuu tunnelukostani, joka juontaa juurensa taas kaukaa lapsuudesta. Siihen en nyt välitä mennä mistä tuo lukko kohdallani on lähtöisin, sillä sen merkitys ei ole tärkeä kuin itselleni. Kuitenkin se, että nykyään tiedostan kyseisen tunnelukon ja siihen liittyvät käyttäytymismallit, on jo aika iso askel kohti parempaa. Olenkin pyrkinyt harjoittamaan sitä, että olisin tunteideni suhteen avoimempi ja näyttäisin jos sattuu tai puolestaan jos olen onnellinen. Vihan tunne on negatiivinen paha joka syö minua ja siksi en haluaisi, että joudun enää ikinä kantamaan tuota tunnetta sisimmässäni. Mieluummin on avoimesti iloinen tai surullinenkin kuin, että patoaa sisälleen asioita, jotka vaan tekevät omalle hyvinvoinnille hallaa. Prosessi on tosiaan tälläkin hetkellä käynnissä, sillä tunnelukkoja ei murreta viikoissa, kuukausissa eikä välttämättä vuosissakaan. Ne ovat usein niin syvälle meihin juurtuneita ja jos olen käyttäytynyt kolmekymmentä vuotta elämästäni tietyllä tavalla, menee siihen aikaa muuttaa toimintapojaan. Mutta prosessi on käynnissä…

Kaltoin kohtelu

Kaltoin kohtelun tunnelukon omaavalle henkilölle on tyypillistä pelätä ihmisten huonoa kohtelua. Uhkakuvat ihmissuhteissa ovat hyvin tavallisia eikä turvallisuuden tunnetta ole helppo kokea. Ihmisiä voi olla hankala päästää lähelle, sillä luottamuspula vaivaa. Sitä ikään kuin pelkää jatkuvasti, että tulee kuitenkin pettymään ihmisiin. Toisaalta taas kaltoin kohtelevissa ihmisissä saattaa olla jotain viehätysvoimaa, joka vetää sinua kerta toisensa jälkeen puoleensa. Sitä saattaa jopa jäädä huonoon ihmissuhteeseen, joka vaan vahvistaa kyseistä tunnelukkoa.

Tunnistan itseni hyvin tästäkin lukosta. Minä todella pelkään ihmisten huonoa kohtelua enkä luota helpolla ihmisiin. Useat pettymykset tällä saralla eivät todellakaan ole vieneet lukkoa ainakaan poispäin vaan päinvastoin. Mutta kuten tosiaan mainittu, nämä huonosti kohtelevat henkilöt saattavat myös viehättää, jonka myöskin itsestäni tunnistan. Niin monta kertaa olen tosiaan kironnut sitä, että olen sekaantunut miehiin, joihin ei olisi pitänyt sekaantua ja olen antanut heille itsestäni, jonka jälkeen he ovat rikkoneet sydämeni. Tämä tunnelukko on siis edelleen minulle aika ongelmallinen, enkä koe päässeeni lukon kanssa juurikaan tunnistamisvaiheesta eteenpäin. Välillä jopa tuntuu, että yli kompensoin lukkoa ja luotankin johonkin ihmiseen aivan sokeasti, koska tunnen ”yhteyden”, joka osoittautuukin lopulta valheeksi. Toisaalta taas kyseinen lukko saattaa näkyä minusta kylmyytenä ja sellaisena varautuneisuutena. Ei ole nimittäin kauaa, kun eräs tuntematon miespuolinen henkilö kysyi minulta oltuaan muutaman tunnin kanssani samassa porukassa/tilassa, että kuka minua on satuttanut? Kuulemma se näkyy minusta todella vahvasti ulospäin, että jotain on tapahtunut enkä halua päästää ihmisiä lähelleni.

Kaltoin kohtelun tunnelukko näkyy ehkä herkästi myös ulkopuolisille ja varmasti kohdallani sen saattavat huomata etenkin miehet. Koska pääasiassa miehet ovat minua satuttaneet, on lukko heitä kohtaan huomattavasti vahvempi. Toisaalta olen kuullut myös naispuolisilta henkilöiltä kuinka lähelleni on ollut alun perin vaikea päästä – siis oikeasti lähelleni small talkin ja pintapuolisen seurustelun jälkeen. Kuten mainitsin, olen lukon kanssa tosiaan hyvinkin alkutekijöissä ja mieluusti kaipaisinkin neuvoja sen suhteen, kuinka kyseistä lukkoa voi heikentää? Ehkä nimenomaan se, että oppii tunnistamaan itsessään tuon heikkouden kiinnostua niistä kaltoin kohtelevista ihmisistä ja sitä kautta osaa taas varoa tällaisia henkilöitä? Tavallaan se tarkoittaa varovaisuutta ihmissuhteissa mikä toisaalta on minulle ominaistakin. Kuitenkin joku noissa kaltoin kohtelijoissa sitten ilmeisesti aiheuttaa minussa sen ylikompensaation sillä niin herkästi saatankin yhtäkkiä luottaa heihin aivan sokeasti. Tuo on tavallaan hyvin erikoista sillä kuten tosiaan mainittu, en ole kaikkien ihmisten suhteen kovin avoin.

Vaikka tunnelukkojen sisäinen työstäminen on välillä haastavaakin, on siinä jotain todella mielenkiintoista. Itse olen ihmisenä sellainen ikuinen löytöretkeilijä, joka haluaa jatkuvasti kasvaa sekä kehittyä. Tunnelukkojen kautta olen oppinut ymmärtämään paremmin itseäni ja käytöstäni. Kun aikaisemmin mietin esimerkiksi tuota, miksi käännän herkkyyteni ja haavoittuvaisuuteni uhmaksi – nyt ymmärrän. Se, että ymmärtää itseään paremmin on oikeasti aika siistiä! Vielä toivon, että kaltoin kohtelun tunnelukkoni kanssa saisin jotain konkreettista aikaiseksi ja esimerkiksi oppisin paremmin tunnistamaan sen ihmistyypin, joka tulee minua satuttamaan.

Voisin joku kerta kirjoitella vielä vahvoista lukoistani, joita niitä on yhteensä viisi – jos teitä siis kiinnostaa? Jokainen niistäkin on sellaisia, jotka itsestäni löydän ja tunnistan, vaikkakaan en yhtä vahvoina kuin nämä tämän postauksen kaksi lukkoa.

Onko täällä muita emotionaalisen estyneisyyden tai kaltoin kohtelun tunnelukon omaavia? Kuinka nämä tunnelukot näkyvät teidän elämässänne ja löysittekö kenties yhtäläisyyksiä tekstini kanssa?