Välillä on hyvä poistua kuplasta
Olen viime päivinä miettinyt sitä, kuinka ihmiset elävät kuplassaan. Itse asiassa jokainen meistä elää jonkinlaisessa kuplassa joka muodostuu siitä omasta reviiristä – perheestä, ystävistä, tutuista, työ- ja koulukavereita sekä ympäristöstä jossa elää ja vaikuttaa. Kuinka usein me katsomme tuon kuplan ulkopuolelle? Kuinka usein me mietimme asioita toiselta kantilta kuin omaltamme? Kuinka usein asetumme toisen ihmisen asemaan ja mietimme ettei oma tapamme ole välttämättä se ainut ja oikea tapa?
Nämä ajatukset laukesivat päässäni oikeastaan viime viikolla kirjoittamani tekstin (Loppuelämä saman ihmisen kanssa?) jälkeen luettuani tekstin kommentteja läpi. Niin monta kommenttia siitä, kuinka surullista on, ettei joku (minä) usko enää niin pyyteettömästi rakkauteen. Onhan se surullista. Hienointahan on jos kaksi ihmistä löytää toisensa, rakastuu ja elää elämän onnellisesti loppuun saakka. Kysehän ei ole siitä ettenkö minä haluaisi uskoa. Eikä kyse ole myöskään siitä, että olen niin epätoivoinen tällä hetkellä, että olen menettänyt toivoni. Eikä muuten myöskään siitä, että olen negatiivinen asian suhteen. Kyse on mielentilasta, johon on vaikuttanut aika monikin asia – kokemukset, joita minä olen käynyt läpi ja joita olen puolestaan seurannut ympärilläni. Tämä ei ole yhden yön prosessin tulos vaan pidemmän aikavälin tapahtumien summa. Eikä muuten varmaan edes lopullinen tila mutta tämän hetkinen tunne, jonka halusin kanssanne jakaa.
Jäin kommenttien jälkeen miettimään sitä, kuinka erilaisia me ihmiset olemmekaan. Kuinka erilaisen tien meistä jokainen käy läpi. Toinen on ollut saman ihmisen kanssa yläkoulusta lähtien, kun toinen taas eronnut ja rakentanut jotain uutta useita kertoja. Jos asiaa ajattelee molemmista näkökulmista, niin onhan näiden kahden kokemukset rakkaudesta ja parisuhteesta aivan erilaiset. Meidän pitäisi enemmän opetella ymmärtämään erilaisuutta. Sitä, että on niitä erilaisia kokemuksia ja elämäntarinoita. Jos sinun lähipiirissäsi ei ole pettämistä koskaan tapahtunut, niin ethän voi tietääkään. Totta kai sinä uskot rakkauteen jos ympärilläsi on ehjiä parisuhteita ja olet aina ollut itse ehjissä sekä rakastavissa suhteissa. Jos taas kokemukset ovat päinvastaisia, on ihminenkin todennäköisesti aika erilaisten kokemusten valjastama. Kaikki elämässämme vaikuttaa kaikkeen ja se on asia, jonka haluan tuoda esiin. Kokemuksillamme on todella suuri merkitys ajatusmaailmaamme halusimme sitä tai emme.
Itsekin välillä havahdun siihen, että mietin asioita yhdestä näkökulmasta – eli siitä omastani. Olen myöntänytkin, että olen usein kauhistellut sitä kuinka joku toinen voi toimia noin tai näin, ihminen on erehtyväinen. Kuitenkin loppupeleissä useammalle käyttäytymismallille on syynsä. Se, että ihminen pettää parisuhteessa johtuu aina jostain. Se ettei kykene uskomaan rakkauteen täysin pyyteettömästi johtuu jostain. Unohdan tämän tosiaan välillä itsekin mutta kaikki on aina lähtöisin jostain – usein jopa ihan sieltä lapsuudestamme ja kokemuksistamme silloin. Toki ymmärrän sen, että joskus ymmärtäminen on vaikeaa. On minunkin vaikea ymmärtää pettämistä tai valehtelemista. Haluaisin ymmärtää ja päästä ihmisten pään sisälle mutta se on paikoitellen vaikeaa. Etenkin silloin, kun nuo negatiiviset kokemukset osuvat omalle kohdalle, on ymmärrys aika kortilla.
Tuosta omasta kuplastaan onkin välillä hyvä poistua ja avartaa näköpiiriään. Kun avaa silmänsä ja katsoo myös sen oman tutun ja turvallisen reviirinsä ulkopuolelle saattaa nähdä asioita, jotka järkyttävät mutta jotka tietyllä tapaa taas avartavat maailmankatsomustamme. Itse esimerkiksi myönnän, etten ole ollut tekemisissä juurikaan seksuaalivähemmistöjen kanssa. Vaikka hyväksyn vähemmistöt aivan sataprosenttisesti, on heidän maailmansa minulle kovin vieras. On puhuttu tästä erään läheiseni kanssa, joka hän on päivittäin tekemisissä erilaisten seksuaalivähemmistöjen kanssa ja itselleni jopa moni seksuaalisuuden muoto tuli yllätyksenä. Kuulostaa nyt ehkä hassulta mutta tosiaan usein omia ajatuksia ohjaa myös tietämättömyys. Saatat ajatella joistain/jostain ihmisestä tietyllä tapaa, koska et loppupeleissä tiedä. Tämä on myös yksi syy sille, miksi välillä on hyvä astua ulos siitä omasta maailmasta jossa elää ja avartaa näkemystään. Itse ainakin haluaisin kovasti olla ihminen, joka ymmärtää erilaisuutta ja monenlaisia elämäntarinoita! Ehkä taas tämän päivän jälkeen ymmärrän paremmin.
Kirjoituksen tarkoitus ei sitten ollut olla ilkeä kommentoijille, jotka kommentoivat tekstiäni surulliseksi tai ihmettelivät sitä, vaan ainoastaan herätellä ajatuksia. Ehkä omalla tavallaan teidän kommenttienne tarkoitus oli myös jälleen herätellä minua ajattelemaan tätä asiaa, että ihmiset todella saattavat ajatella samasta asiasta täysin eri tavalla. Kumpikaan tapa ei ole väärä mutta mielestäni se omasta kuplasta ulos kurkistaminen on välillä jokaiselle enemmän kuin paikallaan. Tänään muistutan jälleen myös itselleni, että älä tuomitse liian heppoisin perustein tai tee omia johtopäätöksiä jos et tiedä. Se on välillä hankalaa omalle suorasukaiselle luonteelleni mutta usein ymmärrys kasvaa nimenomaan niiden kokemusten myötä.
Oikein aurinkoista päivää jokaiselle!