Viime aikoina mielessä x 6

Mikä saa ihmiset harrastamaan follow-unfollow seuraajien kalastelua Instagramissa? Rehellisyyden nimissä en ole tätä koskaan ymmärtänyt ja tuskin tulen ymmärtämään. Vielä jos tätä tapahtuu saman henkilön toimesta jatkuvasti, on se aivan käsittämätöntä! Luuleeko tämä henkilö että alan todella seuraamaan häntä lopulta, vai mikä on homman pääpointti? Itse ainakin alan seuraamaan henkilöitä, joiden feedi tai sosiaalisen median kanavat kiinnostavat tavalla tai toisella, enkä minkään muun syyn takia. Seuraamisen puolestaan lopetan, mikäli henkilön some ei syystä tai toisesta kiinnostakaan enää ja tätäkin muuten välillä tapahtuu. Olen myös lopettanut sellaisten tilien seuraamista, joissa on järkyttävää kuluttamista tai materialistista meininkiä, joka ei vaan enää miellytä itseäni. Eli mieltymykset saattavat kyllä muuttua, sen ymmärrän, mutta jo mainitsemani ”seuraan, enpäs seuraakaan -meininki” useita kertoja kuukaudessa toistettuna on aivan naurettavaa!

Matkustaminen on mietityttänyt, nimittäin olen ostanut kuukauden sisään kahdet suhteellisen hintavat lennot ja vielä kauas Suomesta. Viimeksi olen ollut Hollannissa viime vuoden lokakuussa, joten tässä on ollut pieni breikki reissaamisen suhteen, mikä on ollut ihan hyvä juttu. Eikä siis pelkästään siksi että lentäminen ei todellakaan ole ekologista, vaan suoraan sanottuna viime vuoden lopulla jopa hieman kyllästyin jatkuvaan matkustamiseen! Enpä olisi varmaan uskonut että näin tulen sanomaan, mutta liika on liikaa myös matkustamisen suhteen. Pidän nimittäin myös Suomesta ja onhan minulla täällä kaikki verkostot. Ajattelen niin että myös täällä voi tehdä kaikkea mielekästä, eikä aina tarvitse lähteä ulkomaille voidakseen ottaa irtioton arjesta! Toki omaan fiilikseen on vaikuttanut myös ilmastonmuutos, joka aiheuttaa luonnollisestikin huolta. Eli enää en halua samoissa määrin matkustaa kuin aikaisemmin ja mieluiten olen reissussa aina hieman pidempään jos vaan mahdollista. Esimerkiksi kesällä ollaan lähes kuukausi matkalla, mikä ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin lyhyempien matkojen tekeminen.

Olen tietoisesti rentoutunut blogin ja Instagramin kanssa verrattuna aikaisempaan. Tällä hetkellä en koe katastrofiksi jos joku päivä jää postaus tulematta enkä jaksa hioa Instagramin feediä niin hurjan tarkkaan. Tähän olen oikeastaan havahtunut kun taannoin mietin, hallitseeko bloggaaminen ja some minua, vai hallitsenko minä niitä? En olisi halunnut tätä itsellenikään myöntää, mutta kyllä some on hallinnut minua viime vuodet erittäin paljon ja nimenomaan aamusta iltaan. Tämä puuha kun on hyvin kokonaisvaltaista ja etenkin siinä kohtaa kun pelkästään blogilla itseäni elätin, hallitsi se elämääni hyvin paljon. Tällä hetkellä kun teen muitakin juttuja, olen huomannut, miten inspiraatiota blogiin riittää taas aivan eri tavalla kun ajatukset ei pyöri jatkuvasti pelkästään tämän tekemisen ympärillä! Ja siis vaikka ei edes bloggaisi tai tekisi töitä somen parissa, välillä kannattaa punnita omaa ajankäyttöä ja sitä, kuinka paljon sosiaalinen media ottaa omasta ajasta? Onko tuo ajankäyttö itselle rakentavaa vai voisiko sitä arvottaa paremmin esimerkiksi läheisille tai vaikka johonkin omaan luovaan tekemiseen?

Näin vaalien alla eteen on tullut yhtä sun toista vaalimainosta ja pakko sanoa, että olen aivan kauhistunut, millaista propagandaa jotkut nimeltä mainitsemattomat suvaitsemattomat puolueet levittävät! Ei saisi tietenkään koskaan aliarvioida muiden ajattelutapaa, mutta sellainen ”rajat kiinni -meininki” ja seksuaalivähemmistöjä halveeraava propaganda on mielestäni aivan hirveää. Mutta noin yleisesti pakko sanoa että moni, joka kapeakatseisesti ajattelee, elää omassa kuplassa jossa ei todennäköisesti ole punninnut asioita eri kanteilta. Itse näen kapeakatseisuuden nykypäivänä jopa jonkinlaisena tyhmyytenä ja tietämättömyytenä, sillä eletään kuitenkin 2019-luvulla. Tasa-arvon tulisi olla itsestäänselvää – samoin monikansallisuuden. Ei meitä ole tarkoitettu elämään natiivien kanssa keskenään, vaan erilaiset kulttuurit ja niiden sekoittuminen on rikkaus! No tästä(kin) syystä minä siis äänestin niitä vihreitä.

Havahduin alkuviikosta siihen, miten harvoin olen nykyään ahdistunut. Joulukuusta helmikuuhun kärsin melkeinpä päivittäin jonkinasteisesta ahdistuksesta, jonka vuoksi tämän hetkinen tilanne on aika idyllinen!  Tähän tietenkin vaikuttaa pitkälti se stabiili yleinen tilanne, joka elämässäni tällä hetkellä vallitsee. Ei ole ahdistusta aiheuttavia tekijöitä, jonka vuoksi ei luonnollisesti myöskään ahdistusta. Jokainen ahdistuksesta jossain kohtaa elämäänsä enemmän kärsinyt tietää, miten kokonaisvaltaista se voi pahimmillaan olla ja jos ahdistus on jatkuvaa, vaikuttaa se aivan kaikkeen elämässä. Toki ahdistusta voi oppia hallitsemaan arjen pienillä vinkeillä, mutta toisinaan jos tilanne joka sen laukaisee, on jatkuva, saattaa ahdistus kroonistua. Olen kirjoittanut ahdistuksesta muutamaan otteeseen, joten mikäli uusia lukijoita kiinnostaa vanhemmat postaukset, ne löytyvät täältä ja täältä.

Yrittäjyys ja starttirahan hakeminen ovat pyörineet mielessä suhteellisen paljon viime aikoina. Olen itse asiassa hyvin yllättynyt, miten hankala prosessi tuo starttirahan haku kokonaisuudessaan on ja miten monta vaihetta siihen sisältyy! Olen myös mielessäni funtsinut onko se Suomessa todella niin, ettei yrittäjyyttä tueta, mikäli olet ikään kuin tehnyt jo pohjatyötä ja nähnyt vaivaa esimerkiksi asiakkuuksien hankintaan? Tai ettet saa starttirahaa jos tilisi ei ole nollilla tai et ole aivan persaukinen? Mielestäni tuossa on jonkinlainen ristiriita, sillä eikö nimenomaan aktiivisia ja innokkaita alkavia yrittäjiä tulisi tukea? En ole tokikaan päätöstäni vielä saanut, mutta vähän tällainen fiilis on viime viikkoina kyllä itselleni välittynyt.

Oliko joukossa asioita, jotka ovat kenties pyörineet teidänkin mielessänne tai joihin olette viime aikoina havahtuneet?

Ihanaa keskiviikkoa pienoisesta ”takatalvesta” huolimatta!

Kuvat: Iines Aaltonen