Viisi ajatusta viikonlopulta

Vietin viikonlopun ylhäisessä yksinäisyydessä. Viime viikko oli henkisesti raskas, jonka vuoksi kaipasin aikaa prosessoida ja ajatella. Pidin puhelinta paljon lentotilassa ja päivittelin somea heikosti. Jotenkin vaan ahdisti ihmiset tai oikeastaan aivan kaikki ylimääräinen hälinä. Se, mikä itseäni muuten paikoitellen nykymaailmassa ahdistaa, on juuri tuo, kuinka aina tulisi olla tavoitettavissa – tai ehkä se on vaan oma olettamus? Työni vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja sen kyllä huomaa juuri negatiivisessa mielessä silloin, kun haluaisi olla kaikkea muuta kuin näkyvillä. Nyt olo on kuitenkin parempi, joten onneksi otin oman ajan ajatuksille! Kun jotain toista helpottaa ahdistavalla hetkellä ystävät, hauskanpito ja muu meneminen, minä tarvitsen tyhjän tilan kohdata tunteeni. Se onkin ollut itsessä mukava huomata, kuinka paljon paremmin nykyään uskallan vaikeita asioita kohdata. Tästä syystä varmasti kykenen käsittelemään myös ahdistusta fiksummin ja missään kohtaa ei tule sellaista toivotonta paniikkia. Tosin vaikeassa tunnetilassa ihmiset ahdistavat minua äärettömän paljon – niin kaupan kassa kuin jopa läheiseni. Tarve vetäytymiseen on erittäin suuri…

Viikonloppuna mietittyä…

Asioiden tarkoituksellisuus. Kun mietimme, mikä on sekä hyvien että huonojen asioiden tarkoitus, miksi mietimme sitä lähestulkoon aina omasta näkökulmasta? Mitä, jos meidän onkin tarkoitus olla jonkun toisen elämässä hetken verran auttamassa häntä oivaltamaan jotain tärkeää itsestä ja elämästä? Ihminen on vaan luontaisesti hyvin itsekäs olento, jonka vuoksi on tyypillistä ajatella asioiden tarkoitusta aina itsensä kautta. Toki se on luontevaa ajatella kaiken tarkoitusta myös oman elämän kannalta, mutta ehkä välillä asiat tulee kääntää pois itsestä? Minä ainakin koen, että jos vaan voin olla toiselle ihmiselle kimmoke johonkin sellaiseen, joka auttaa häntä eteenpäin elämässä tai avaa hänelle jotain tärkeää, on roolini ollut tärkeä. Ja monesti asioiden tarkoituksellisuus paljastuu vasta myöhemmin. Omassa elämässä on tapahtunut monia tällaisia erikoisia tapahtumaketjuja, joita en oikein vieläkään ymmärrä. Tiedättekö hetki, jona ajattelet, että nyt otan askeleen johonkin uuteen – tapahtuukin jotain merkittävää, joka ikään kuin estää sen askeleen ottamisen, etkä myöhemmin ymmärrä, miksi näin kävi?

Kaksosten marraskuun kuukausihoroskooppi. Eli kyllä, ei liene edes mikään paljastus, että luen horoskooppeja – tosin en aivan viikkotasolla, mutta kuukausitasolla kyllä, sillä niin usein ne osuvat oikeaan! Esimerkiksi lokakuun horoskooppi lupaili kaksoselle haasteita, jännitteitä, keskeneräisyyttä ja epäselvyyttä ja rehellisesti, juuri tuota oli lokakuu! Ristiriitaisia tunteita ja epäselvyyttä kaikinpuolin. Viikonloppuna luin marraskuun horoskoopin, josta erityisesti seuraava painui mieleeni: ”Älä anna hankaluuksien ja ulkopuolisten vaikutusten häiritä oman tekemisesi ja siitä nauttimisen hyvää tunnelmaa. Kuten muillakin meno vain paranee kuun loppua kohden. Loppukuun villi kortti on sinulle jotakin, joka liittyy ihmissuhteisiin…” (Lähde Astro.fi)

Juuri tähän olen tosiaan jo pidempään panostanut, etten antaisi sellaisten ihmisten vaikuttaa minuun millään tapaa, jotka eivät ole minulle merkityksellisiä. Eli etten käyttäisi energiaani ns. vääriin asioihin, vaan oppisin kohdentamaan energiani oikein. Asioiden priorisointi on ollut paikoitellen äärettömän hankalaa, mutta nyt huomaan kehitystä tapahtuneen! Ja jollain tavalla ns. oikeat ongelmat laittavat elämää jälleen tärkeysjärjestykseen. Ei ole mitään järkeä antaa aikaansa asioille, jotka eivät vie meitä mihinkään suuntaan vaan ennemminkin juuri tuhoavat sitä hyvää potentiaalia, joka meissä on.

Joskus työnnämme muita kauemmas, vaikka haluaisimme todellisuudessa heidät lähellemme. Eikö olekin aika ristiriitaista? Ihmismieli on kyllä erikoinen ja toisinaan toimimme tavalla, jota emme välttämättä aina itsekään ymmärrä. Erilaiset pelot ohjailevat usein alitajuisesti elämää ja saavat meidät toimimaan tavoilla, joilla emme välttämättä edes haluaisi toimia. Olen elämässäni kokenut itse vastaavaa esimerkiksi miesten kanssa, eli ahdistunut toisen läsnäolosta ja käytöksestä, jonka seurauksena perääntynyt, mutta myös ollut roolissa, jossa minua on vedetty lähelle, jonka jälkeen työnnetty taas kauemmas. Usein ihmiselle on luontaista perääntyä, mikäli ahdistaa. Todellisuudessa tunne kuitenkin johtuu aina jostain, eikä vika ole aina toisessa ihmisessä – tai oikeastaan aika harvoin on. Toki voi olla, ettei toinen ole kaltaisemme ja siksi peräännymme, mutta monesti noissa tilanteissa tulisi kääntyä itseen ja kysyä itseltä, miksi ahdistun, mikä toisessa ihmisessä saa minut ahdistumaan? Joskus syy on selkeä, toisinaan hankalampi paikantaa.

Enpä muista koska viimeksi olisin kokenut tarvetta uudistaa kotini? Nyt minulla on kuitenkin todella kova sisustuskuume ja tekisi mieli laittaa koti lattiasta kattoon uusiksi. Tilasin viikonloppuna uuden päiväpeitteen sänkyyni, huomenna menen ostamaan pari uutta kasvia ja aion nyt kiertää enemmän kirpputoreja juuri sisustusmielessä. Kotini on aika pieni (24 m2), vaikkakin valoisa ja vaalea. Oikeastaan tuo vaaleus on se ongelma, sillä vaikka se toimii tilaa antavana, kaipaan kotiini nyt enemmän värejä! Toisaalta minimalistisuus on kyllä se juttu, eli en halua lisää rojua, mutta ainoastaan vaihtaa hieman kodin värimaailmaa. En tiedä, onko tämä tapani unohtaa huolet – keskittää energia ikään kuin johonkin täysin muuhun? Tästä olen paljon kyllä puhunut, eli siinä kohtaa, kun kipu iskee vasten kasvoja, on luontevaa hankkia elämään uusia elementtejä. Aina se ei tokikaan ole huono asia ja monesti uudet jutut piristävät, kunhan ei vaan unohda kohdata ja käsitellä sitä, mikä käsiteltävä on.

Viikonloppuna sukelsin äänikirjojen maailmaan. Ilmainen kolmen kuukauden jakso, jonka sain Storytelilta, on palvellut nyt aktiivisesti. Tällä hetkellä kuuntelussa on seuraavaa:

• Maria Veitola – Toisin päin. Veitolalla on hyvin paljon samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Jo ensimmäinen kirja paljasti tämän ja erityisesti tämän toisen kohdalla nyökyttelen päätäni melkein jokaisessa kohdassa…
• Tunne tunteesi -kirjasarja. Tällä hetkellä kuuntelussa jakso, jossa käsitellään pelkoja. Valitsin tämän ensimmäiseksi oikeastaan siksi, että viime aikoina olen pelännyt paljon ja kaivannut pelkoihin rohkaisua sekä ymmärrystä.
• Kuinka olla piittaamatta p*askaakaan – Äärettömän hyvä opas elämään, joka kaikkien tulisi lukea! Osa vinkeistä on ehkä hieman itsestään selviä minulle, mutta tärkeitä muistutuksia kyllä.
• LOIRI. – Kun kaikki muutkin, pakkohan minunkin.

Moni varmaan ihmettelee, miksi en kuuntele yhtä kirjaa kerralla johon vastaan, että jokaiseen tunnetilaan ja tilanteeseen ylipäänsä, tulee olla oma kirjansa. Eli en voisi kuvitellakaan kuuntelevani  Tunne tunteesi -kirjaa metrossa tai sporassa. Loiri taas sopii tilanteisiin, joissa ei ole niin välttämätöntä olla sataprosenttisesti ajatuksella mukana, kun taas henkiset kirjat ovat niitä, joiden kuuntelun en vaan halua valuvan hukkaan.

Sellaisia ajatuksia ja asioita mielessäni on pyörinyt. Nyt kuitenkin takaisin tähän hetkeen ja päivään. Tällä viikolla on aika paljon kaikenlaista luvassa, joten jatketaan työpäivää vaikka sähköpostin purkamisella…

Oikein ihanaa uuden viikon alkua ja mikäli jokin kohta sai sinut samaistumaan tai herätti ajatuksia, muistathan minua kommentilla?

Kuvat: Iines Aaltonen