Painonnostoa, bootysheikkausta ja monen kokoisia sydänsuruja eli Pumpuin vuosikatsaus 2013
Kulunut vuosi on ollut melkoista myllerrystä elämän kaikilla osa-alueilla.
Treenirintamalla on tapahtunut kaikenlaista. Pääpaino on toki ollut crossfitissä, jota HeiaHeian tilastojen mukaan on tullut treenattua 116 kertaa tähän mennessä. Määrä on ihan kohtuullinen, kun ottaa huomioon kaikki duunireissut, sairastelujaksot ja muut hässäkät, joiden takia on tullut useammankin viikon taukoja pahimmillaan. Crossfit on tuntunut olevan koko vuoden pysyvä teema ja kulmakivi. Olen hämmästyksekseni huomannut osallistuneeni CrossFit Openiin ja salikisoihin, inspiroitunut seuraamalla muiden kilpailuja, turhautunut käsittämättömän monta kertaa muun muassa kyykyn ja rinnallevedon kanssa sekä huomannut kehittyneeni ihan älyttömän monessa asiassa. Kuten aikaisemmin taisinkin tuumailla, on crossfitin pariin eksyminen ollut viime aikojen parhaita sattumuksia. Olen voimakkaampi, rohkeampi ja kurinalaisempi kuin ennen, ja mikä parasta, olen tavannut lajin parassa käsittämättömän määrän ihania ihmisiä.
Vaan on sitä kaikenlaista muutakin ehditty vuoden aikana puuhastella. Kävin aikuisten yleisurheilukoulussa verestämässä koululiikuntamuistoja ja leikkimässä oman elämäni Jelena Isinbajevaa. Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin ja kolmatta kertaa Extreme Runin. Ajoin fillarilla Helsingistä Lappeenrantaan. Kävin nolaamassa itseni tankotanssissa ja kokeilin suppausta, squashia, ilmajoogaa, ampumista, off-road-ajoa ja geokätköilyä. Suurimman hämmästyksen koin reggaeton-tunnilla, jossa tanssimista vihaavasta pökkelöstä kuoriutui toviksi bootysheikkaava jorailija. Salillakin tuli käytyä, ja kamppailemassa kavereiden kanssa Kisahallilla. Niin, ja leikittyä fitnessmallia.
Treeni on toiminut hyvänä päänselvittäjänä ja pakopaikkana muun elämän mullistuksista. Vuosi on ollut tunne-elämän kannalta äärimmäisen kuluttava, ja siihen on mahtunut niin järkälemäisiä kuin vähän pienempiäkin sydänsuruja. Kun on vuosikausia elänyt tasaisen onnellista parisuhde-elämää, on ollut melkoinen sokki joutua ensin käsittelemään eron aiheuttamia fiiliksiä ja tutustumaan uudelleen kaikkiin kummallisiin tunteisiin, joita uusien ihmisten tapaaminen aiheuttaa. Olen ihastunut saamatta vastakaikua, ollut ihastumatta kovasta yrityksestä huolimatta ja itkenyt, kun minut lempattiin toisen mimmin takia. Mutta on vuoteen mahtunut paljon hyvääkin tunnerintamalla: entisestä avomiehestä on tullut maailman paras kaveri, ja olen ylittänyt itseni esittämällä kaksi treffikutsua (onnistumisprosentti ihan kelvolliset 50).
Loppuvuodesta päätin vielä laittaa työrintamallakin tuulemaan ja aloitan torstaina ihan uudenlaisissa hommissa. Jo nyt tuntuu siltä, että tämäkin muutos paitsi tuli tarpeeseen myös tarjosi ihan uudenlaisia mahdollisuuksia. En kyllä 364 päivää sitten Palawanin saarella Filippiineillä uutta vuotta vastaanottaessani olisi arvannut, että vuotta myöhemmin olen itäisessä kantakaupungissa yksiössä majaileva sinkku markkinointipäällikkö, mutta mitäs siitä. Ainakin on tapahtunut. Jos nyt ensi vuonna ei ihan tällaista tahtia kuitenkaan.