Toimistomme myötä olen innostunut myös pukeutumaan välillä tällaisiin office-kelpoisiin asuihin. Tämä tuntuu vähän tällaiselta larppaukselta, sillä en varsinaisesti ole mikään jakkupukuihminen. Johonkin olen kuitenkin aikoinaan ihastunut näissä korkeavyötäröisissä pappahousuissa kirpputorilla, josta ne on mukaani tarttuneet. Korkojen kanssa asu alkoi jo tuntua ihan omalta. 

Rakastan muutenkin kokeilla eri tyylejä päivästä toiseen, vaikka onkin ne tietyt jutut mihin aina palaan vuosi toisensa jälkeen. Ehkä se on sitä samaa lokeroimisen pelkoa, mitä minulla on muutenkin. En halua, että pukeutumisellani sujahdan mihinkään tiettyyn kategoriaan. Enkä halua, että sen perusteella minusta tehdään minkäänlaisia oletuksia. 

Monissa ammateissa on tietynlaisia pukeutumissääntöjä tai -ohjeistuksia. Muistan kun joskus lentokentällä työskennellessäni jouduin välillä häpeilemään korviin unohtuneita erikoisempia korvakoruja tai mustia kuluneita kynsilakkoja. Ymmärrän hyvin, että tällaiset jutut vievät uskottavuutta tietyissä ammateissa.

Omassa hommassani ei pukeutumiselle ole oikein rajoja ja olenkin ottanut siitä kaiken ilon irti. Välillä istutaan toimistolla piikkikorot jalassa ja joskus juoksutrikoissa ja lenkkareissa. Nykyään tuntuu että yrityskulttuureissakin on vähän vapauduttu tiukoista säännöistä varsinkin yhtään luovemmilla aloilla.

Mitä olette mieltä tästä kehityksestä? Onko rennompi pukeutuminen pelkästään hyvä homma vai viekö liian vapaamuotoinen pukeutuminen huomion vääriin asioihin?

Pants & Shirt – Flea Market, Knit – Lidl

Pictures: Sara Vanninen

Lue myös:Älä pukeudu vartalotyypin mukaanennakkoluuloja ulkonäöstäStereotypioista eroon