Tag: melanooma

Kysymyksien ja ihmettelyn määrä on välillä ihan järjetöntä tässä uudessa elämässäni sairaalan arjessa. On vaikeaa pystyä selittämään toisille, mitä kaikkea omissa aivoissa liikkuu päivien aikana tai mihin kaikkeen joutuu aivot taipumaan niissä hetkissä, kun vain haluaisi olla ja elää niitä potentiaalisesti viimeisiä hetkiä. En minä haluaisi joutua miettimään aina toisten tunteita. En haluaisi olla se […]

Nyt minä asun sairaalassa. Oma vointi on heittänyt häränpyllyä ihan viikossa ja parissa päivässä, enkä enää pärjää yksin ollenkaan. Viikko sitten vointi alkoi huonontua ihan yhtäkkiä, ja päivä kerrallaan vointi on mennyt alaspäin niin hälyttävällä tahdilla, että olemme vain voineet pyöritellä päitämme hämmentyneinä. Keskiviikkona haimme minulle aamulla ensimäiset apuvälineet, rollaattorin ja kävelykepin, ja opettelin innostuneena […]

Herään hikiseen tyynyyn, jonka käännään vaivalloisesti ympäri, jotta pystyn jatkamaan vielä unia kilpirauhaslääkkeen ottamisen jälkeen. Viimein havahdun kunnolla pojan ääniin olohuoneessa tai pienten käsien tarttuessa oveni kahvaan. ”Odota, äiti laittaa sukan jalkaan. Hetki menee. Tuletko tänne äidin kainaloon? Katsotaanko pii-paata?” Poika menee potalle television eteen. Minä laitan tukisukan jalkaan, ja nostan itseni varovaisesti sängystä ylös. […]

Elämän kriiseissä ihmisille monesti syntyy tarve tehdä tavoitelistoja eli bucket list -nimellä kulkevia juttuja, jotka luovat tavoitteita ja turvallisuudentunnetta kaaoksen keskellä. Minulla ei ole missään vaiheessa sairastamistani ollut mitään varsinaista bucket listiä. On ollut paljon vaillinaisia lauseita, jotka yleensä alkavat sanoilla ”vielä olis kiva…” mutta jotka aivan yhtä usein päättyvät pohdintaan siitä, että ei tämäkään […]

En halua loukata ketään. Syöpää sairastavana ja nyttemmin siihen kuolevanakin huolehdin enemmän muiden ajatuksista kuin omasta mielenterveydestä. Minut jätetään rauhaan. Oletetaan, että haluan olla rauhassa. Ihan kysymättä, tuosta vain. Ole rauhassa. Olen ymmärtänyt, että ihmisiä pelottaa kuolema yleisesti ja minun omani varsinkin. Että sen takia ei oteta yhteyttä, tai jos otetaan, kuulumisia kysytään kautta rantain asiasta […]

Vajaa pari viikkoa sitten päätin olla jatkamatta syöpähoitoja. Seurantakuvauksissa todettiin sytostaattihoitojen olevan turhia ja syövän leviävän kaikesta huolimatta. Tarjolla olisi ollut huonoennusteinen ja elämänlaatua paljon huonontava lääkekokeilun ulkopuolinen yritelmä, jota lääkärikään ei varsinaisesti suositellut. Vaikka vertaisverkosto tuntui olevan yksimielisesti kaikkien viimeistenkin oljenkorsien kannalla, minä päädyin perheeni tukemana ottamaan vastaan helpotuksen. Mitään takuita helposta ja rauhallisesta […]

Tämä viikko on ollut aivan hirveä. Maanantaina kävin TYKS:issä ottamassa kolmanneksen annoksen sytostaattihoitoa. Sinne meneminenkin pelotti, siis, se, pääsenkö sinne asti, sillä olin vasta juuri löytämässä jotain tasapainoa pahoinvoinnin ja kipulääkkeiden kanssa, eikä aikainen herätysaamu oikein sopinut tähän kuvioon. Onnistuin kuitenkin, ja itse tiputus sujui yllättävän hyvin. Ennen sytolääkettä annettava estolääkecocktail antoi ihanasti energiaa sille […]

Onhan tää elämä tällä hetkellä ihan liian vaikeaa. Viimeksi, kun tänne kirjoitin, olin juuri saanut toisen sytostaattiannoksen, ja toivoin hyviä vointeja jatkossa. Siitähän ne ongelmat vasta alkoivat. Koska kipulääkkeet eivät tuntuneet riittäviltä selkäni hoitoon, päätimme nostaa annostusta. Odotin siihen sitä samaa parin päivän huonovointisuutta, mikä minulle tuli kipulääkkeiden aloituksesta, mutta nyt mentiin niin heittämällä yli, […]

Aikaa on rajallisesti, jopa todella vähän, ja väkisinkin tulee välillä mietittyä, että mitä haluaa vielä ehtiä tehdä. Mutta, tuo ajatus tulee yllättävän vähän mieleen, ja tarkoituksella usein heitän sen sinne jonnekin aivojen romukoppaan muiden hyödyttömien ajatuksien ja pelkojen seuraan. En halua pohtia koko ajan elämän keston rajallisuutta. Kyllä sen tietää muutenkin. Juuri eilen illalla sanoin miehelleni, […]

Netti on tylsä. Televisiosarjat on tylsiä. Elämä on tylsää niinä hiljaisina hetkinä, koska en uskalla tarttua siihen. Pelkään, että se viedään kohta muutenkin pois, ni mitä järkeä missään enää on.   Rankan viikon lopuksi on ollut paljon hyviä hetkiä, ihania ihmisiä ja onnea, mutta hälinän ja tsemppaamisen tauottua alkaa pelottaa. Entä, jos aloitan uuden virkkausprojektin, enkä […]