Tag: melanooma

Aiemmat huolet tuntuvat nyt niin pieniltä. Perjantaina sain tulokset TT-kuvista eli seurantakuvauksista. Maksan kasvaimet kasvavat jälleen, eli immunologinen lääke ei enää toimi, enkä sitä enää jatkossa saa. Selkävaivat selittyivät samassa yhteydessä kertaheitolla, sillä rintarangan yhdessä nikamassa on luuston etäpesäke eli kasvain, joka on painanut nikamaa kasaan ja aiheuttanut kompressiomurtuman. ”Koska olet niin nuori ja vahva, […]

Hei, kaikki! 🙂 Tuntuu, että en ole kirjoittanut tänne blogiin ikuisuuksiin, ja täytyy nyt aloittaa sillä (itsestään selvällä) faktalla: olen elossa. Tämä alkuvuosi on mennyt hurjan nopeasti, varmaan siksikin, kun koko ajan on jotain ongelmaa tai vaivaa. Syöpä kyllä on ilmeisesti pysynyt kurissa ja ennallaan, mutta kaikkea muuta fyysistä ja henkistä ongelmaa on ilmaantunut haittaamaan […]

Kiitos hyvästä keskustelusta edellisessä postauksessani! Alan nyt reippaasti purkaa niitä tuntemuksia, jotka syystä tai toisesta olen tähän asti jättänyt julkaisematta. Otsikot kuvaavat jatkossakin hyvin tekstin sisältöä, joten lukemista voi jatkaa omalla vastuulla. ”En saa äitiä työnnettyä. ” Näin tokaisi pieni poikani eräänä iltana häntä nukuttaessani, kun en suostunut nousemaan hänen kanssaan sängystä ylös leikkimään. Sillä […]

Vaikka tämä blogi on päiväkirjamaisempi kuin mikään muu, mitä olen ikinä julkisesti kirjoittanut, ja vaikka itsekin toitotan käsitteleväni täällä asioita raa’an rehellisesti, olen monta kertaa jättänyt kokonaan kirjoittamatta tai julkaisematta jo kirjoitetun postauksen jostain herkästä aiheesta. Tätä syöpäblogiani lukevat monet minulle läheiset ihmiset, ne läheisimmät, ja lisäksi monta muuta tuttua ja puolituttua. En halua loukata […]

Yhdessä vaakakupissa on: väsymys, selkä- ja uniongelmat, vatsatauti (pojan), migreeni (oma). Toisessa vaakakupissa on: kolmistaan vietettyjen päivien ja sairastamisen pienimuotoisuuden tuoma onni (meidän kaikkien).   Kyllähän se syöpä siellä jossain taustalla on, mutta ei sitä aina meinaa edes muistaa, kunnes muistaa, että stressi olisi vähän pienempää ilman sitä.   Ainakin olen täällä. 🙂     […]

Tiedättehän ne ihmiskohtalotarinat aikakauslehdissä? Ne minä-muodossa kirjoitetut tarinat, jotka saavat ehkä jopa kyyneleen nousemaan silmäkulmaan ja arvostamaan omaa elämää taas himpun verran enemmän? Uusimmassa Trendissä, tammikuun numerossa, on minun tarinani. Olen aina tykännyt itse lukea näitä tarinoita, sillä niissä osataan hienosti tuoda toisen, aivan toisenlaisen ihmisen tarina lähelle. Sympatia huokuu sivuja kääntäessä, ja lopuksi aina […]

Syöpä on ihan perseestä. Se ei muutu miksikään, vaikka kuinka jaksaisi tsempata tai kääntää kaiken positiiviseksi voimavaraksi. Elämä muuttuu fyysisesti ja henkisesti, monesti totaalisen peruuttamattomasti. Leikkaukset ja hoidot muuttavat elämistä ja olemista, ja vaikka niissäkin pääsisi helpolla, ei henkinen puoli pysy täysin ennallaan, ei millään. Mutta kyllä syövästä voi saada paljon hyvääkin. Olen sanonut monta […]

Blogi, terapeutti, aviomies, äiti, läheiset, ystävät… Minulta kysytään usein omaa jaksamistani ja varmistellaan, että onhan minulla joku, jolle puhua aiheesta. Alussa varsinkin, alkuperäisen diagnoosin ja kesän levinneisyysuutisen jälkeen, aiheesta puhuttiin paljon. Perustin blogin, juttelin perheterapeutin kanssa, purin asioita mieheni kanssa, kävin käytännön juttuja läpi läheisten kanssa. Nyt sairastamisessani on päästy sellaiseen suvantovaiheeseen, että syöpä ei […]

Eräänä päivänä tällä viikolla nukuin onnistuneesti päiväunet, enkä muista, koska viimeksi olisin ollut niin simppelin onnellinen. Usein yritän suorittaa myös sairaslomalaisen arkea, eikä se silloin luonnollisestikaan toimi tarkoitetulla tavalla. Fyysinen vointini on useimmiten hyvä, mutta viime viikkoina leikattu jalkani on ollut enemmän kipeä, ja olen sitä lääkärin neuvosta lepuuttanut ja hautonut kylmällä. Fyysisen levon tarve […]

Kun uusimmat kuvaukset viime kuussa kertoivat lääkityksen toimivan, sain jatkoaikaa elämälleni. En ole kuitenkaan osannut täysillä iloita aiheesta, tai oikeastaan ilo on ollut siellä jossain muiden huolien ja murheiden joukossa, hukkuen kaikkeen arkiseen säätämiseen ja pienempiin ongelmiin. Koska elämässä on tilaa muullekin kuin kuolemanpelolle, olen jälleen huomannut olevani kateellinen tuntemattomille ihmisille. Aiemmin, kun järkytys syövästä […]