Tag: syöpä

Netti on tylsä. Televisiosarjat on tylsiä. Elämä on tylsää niinä hiljaisina hetkinä, koska en uskalla tarttua siihen. Pelkään, että se viedään kohta muutenkin pois, ni mitä järkeä missään enää on.   Rankan viikon lopuksi on ollut paljon hyviä hetkiä, ihania ihmisiä ja onnea, mutta hälinän ja tsemppaamisen tauottua alkaa pelottaa. Entä, jos aloitan uuden virkkausprojektin, enkä […]

Aiemmat huolet tuntuvat nyt niin pieniltä. Perjantaina sain tulokset TT-kuvista eli seurantakuvauksista. Maksan kasvaimet kasvavat jälleen, eli immunologinen lääke ei enää toimi, enkä sitä enää jatkossa saa. Selkävaivat selittyivät samassa yhteydessä kertaheitolla, sillä rintarangan yhdessä nikamassa on luuston etäpesäke eli kasvain, joka on painanut nikamaa kasaan ja aiheuttanut kompressiomurtuman. ”Koska olet niin nuori ja vahva, […]

Hei, kaikki! 🙂 Tuntuu, että en ole kirjoittanut tänne blogiin ikuisuuksiin, ja täytyy nyt aloittaa sillä (itsestään selvällä) faktalla: olen elossa. Tämä alkuvuosi on mennyt hurjan nopeasti, varmaan siksikin, kun koko ajan on jotain ongelmaa tai vaivaa. Syöpä kyllä on ilmeisesti pysynyt kurissa ja ennallaan, mutta kaikkea muuta fyysistä ja henkistä ongelmaa on ilmaantunut haittaamaan […]

Kiitos hyvästä keskustelusta edellisessä postauksessani! Alan nyt reippaasti purkaa niitä tuntemuksia, jotka syystä tai toisesta olen tähän asti jättänyt julkaisematta. Otsikot kuvaavat jatkossakin hyvin tekstin sisältöä, joten lukemista voi jatkaa omalla vastuulla. ”En saa äitiä työnnettyä. ” Näin tokaisi pieni poikani eräänä iltana häntä nukuttaessani, kun en suostunut nousemaan hänen kanssaan sängystä ylös leikkimään. Sillä […]

Vaikka tämä blogi on päiväkirjamaisempi kuin mikään muu, mitä olen ikinä julkisesti kirjoittanut, ja vaikka itsekin toitotan käsitteleväni täällä asioita raa’an rehellisesti, olen monta kertaa jättänyt kokonaan kirjoittamatta tai julkaisematta jo kirjoitetun postauksen jostain herkästä aiheesta. Tätä syöpäblogiani lukevat monet minulle läheiset ihmiset, ne läheisimmät, ja lisäksi monta muuta tuttua ja puolituttua. En halua loukata […]

Yhdessä vaakakupissa on: väsymys, selkä- ja uniongelmat, vatsatauti (pojan), migreeni (oma). Toisessa vaakakupissa on: kolmistaan vietettyjen päivien ja sairastamisen pienimuotoisuuden tuoma onni (meidän kaikkien).   Kyllähän se syöpä siellä jossain taustalla on, mutta ei sitä aina meinaa edes muistaa, kunnes muistaa, että stressi olisi vähän pienempää ilman sitä.   Ainakin olen täällä. 🙂     […]

Mä olen niin väsynyt. Jopa tämän postauksen kirjoittaminen meinaa tökkiä, koska ajatus ei vain kulje. Muutama päivä sitten, väsymyksen ollessa pahimmillaan, nukahtelin lauseiden välissä, kun luin pojalle satukirjaa nojatuolissa. Viimeiset pari viikkoa on ollut aika rankkoja, sillä poika oli pitkään kipeä, minä olin/olen vähän kipeä, ja aina jollakin meistä on ollut myös pakollisia menoja. Kynttilää […]

Syövästä huolimatta minulla on flunssa. Syövästä huolimatta poika on kuumeessa. Syövästä huolimatta mies oli työmatkalla ulkomailla, kun minulla oli flunssa ja poika oli kuumeessa.   Syövästä huolimatta elämä jatkuu, ja ainakin toistaiseksi minä liikun sen mukana. En ole vain syöpää sairastava ihminen. Olen äiti. Olen vaimo. Olen nainen, joka tykkää televisiosarjoista ja virkkaamisesta. Olen minä. […]

Eräänä päivänä tällä viikolla heräsin miettimään elämääni ja miltä se näyttäisi meille, jos syöpää ei olisi. Liian kauan tässä haavemaailmassa ei viitsi viipyä, mutta pikainen vierailu on ihan paikallaan. Sain syöpädiagnoosin reilu vuosi sitten, vuoden 2017 lokakuussa. Olin tuolloin ollut työttömänä virallisesti huhtikuusta asti eli puolisen vuotta, mutta tosiasiassa olin vasta muutaman kuukauden ollut yksin […]

Tiedättehän ne ihmiskohtalotarinat aikakauslehdissä? Ne minä-muodossa kirjoitetut tarinat, jotka saavat ehkä jopa kyyneleen nousemaan silmäkulmaan ja arvostamaan omaa elämää taas himpun verran enemmän? Uusimmassa Trendissä, tammikuun numerossa, on minun tarinani. Olen aina tykännyt itse lukea näitä tarinoita, sillä niissä osataan hienosti tuoda toisen, aivan toisenlaisen ihmisen tarina lähelle. Sympatia huokuu sivuja kääntäessä, ja lopuksi aina […]