Uutta Mentoroinnista

Mä muuten valitin E-Liittoon siitä mun mentorista. Ja kappas, hän kirjoitti minulle oikein oma-aloitteisesti. Onkohan se liiton nainen ottanut yhteyttä häneen? Melkein annoin potkut hänelle ja surin menetettyjä rahoja. 200 euroa on oikeasti iso summa ihmiselle, joka tienaa noin 1 100 euroa Tallinnassa sikarikkaassa firmassa. Siis nylkyri-kusipää firmassa, oikeudellisena objektina tienaa 4 miljardia euroa vuodessa. Voi jeesus!

No joo, mentori siis otti taas yhteyttä. Kirjoitin hänelle, että ehkä tapaamisia voisi vähentää joka toiseen kuukauteen. Hän on niin kiireinen. Minun elämässänihän ei tapahdu nyt yhtään mitään milloinkaan. Voisin soitella vaikka joka viikko. Olen muutenkin niin turkasen kiinnostunut itsestäni ja omasta urakehityksestä, että ei siinä paljon jää mentorille puheaikaa. Ehkä nyt tässä itse pärjäilen niiden typerien hakemusteni kanssa. Viimeksi pääsin haastatteluun yhteen Big four tilintarkatusfirmaan, mutta sitten, kun googlailin vähän aikaa ihmisten kokemuksista tilintarkastajana, niin no thank juu! En sovellu ollenkaan enkä halua ottaa vastuuta asiakkaista. Asiakkaat haastavat minua jo nyt milloin mihinkin oikeuteen, vaikka olen vain pelkkä idiootti puhelinpalveluämmä. Mua kiukuttaa antaa vakuudeksi oma ihana nimeni, että he saavat vedota, että minä olen vastannut puhelimeen. En lupaa asiakkaalle mitään. Työkaverit lupaavat maksaa laskuja milloin mikäkin päivä. Siitä saa kauhean porun aikaiseksi, kun asiakas ei ole saanut rahojaa. Rule number one; älä siis lupaa mitään!

Niin, mentori lähetti minulle oikein paljon harjoitusmateriaalia oman osaamisen kartoittamiseksi. Pitäisi oikeastaan tehdä kiinnostuskohteiden kartta. Se olisikin kiva tehtävä. Saa harjoitella piirtämistä Wordissä ja Excelissä. On niin tympeetä miettiä koko ajan, että mitä ne ovat ne intohimokohteet. Helvetti soikoon! What a horrible waste of time! No tietenkin mielenkiintoinen työ, vaihtelevat työtehtävät, kivat ihmiset siihen mukaan, ja kohtuullinen palkka, että voi ostaa vaatteita kirppikseltä. Nyt olen joutunut joustamaan palkan, mielenkiintoisen työn ja kivojen työkaverien kohdalla. Työ on liian helppoa ja työkaverit käyttäytymiseltään ihan järkyttäviä. Tadaa, ja minä itse olen niin täydellinen.

Mentorin kanssa siis mahdollisesti jutellaan Skypessä taas tiistaina.

IMG-20181117-WA0002.jpg

Hyvää löysäilyä siihen asti! Tv. löysäilevä assistentti

Työ ja raha Raha

Päivän kirpparilöydöt

No niin on päästy taas tuhlauksen makuun. Kuinkas ollakkaan, että Humana kirppiksillä oli 50 centin päivät. Onneksi en ehtinyt kaikkea katsoa niin sydämellä, sillä olisin köyhtynyt ihan törkeästi sillä reissulla. Ensiksi aloitetaan tästä lähikirppiksen paljettitunikasta, jota olen kuolannut koko viikon ajan kaupan ikkunassa. Nyt se on siis minun. Köyhdyin tästä rumiluksesta 15 euroa.

WP_20181117_17_00_49_Pro.jpg

Tämä mekko kautta tunika on jotakin niin lapsellisen rumaa. Aion laittaa sen ensi viikon kemuihin Kivitippuun. Justiin niin tyylitön ja varmasti kohauttaa. Minulle on koko lyhyen elämäni aikana muljauteltu silmiä, joten tämä paljettikimallus saa luvan jatkaa sitä toimintaa. Huomatkaa, kuinka itse tehdyt villasukat sopivat asuun!!!!

Mekkohörpäke on näköjään ostettu Nelly.comista. Sen merkki on NLYONE, pitääpä googlata, että mikä sen oikea hinta on ollut. Nyt maksoin 15 euroa siitä (tarkempi merkki: Sequin Skater Dress). Kohta googlaan.

Ja seuraavana kynähame, joka maksoi 0,50 euroa.

WP_20181117_16_51_06_Pro.jpg

Siis harmaa kynähame. Just mun pullasorsavartalolle sopiva. Että vihaan kaikkea bisneslookkia. Siis varsinaisesti jakkupukuja ja niitä mustia vanhanaikaisia leveitä housuja. Berliinissä näin kyllä yhdellä naisella niin ihanan jakkupuvun. Sininen jakku ja siihen housut, ja jakkupuvussa oli hilittyjä palloja. Siis niin kaunis puku oli.

Mitäs muuta löytyi. Joo, ihme pontso. En ole pontsoihminen, mutta tämä on huvittava.

WP_20181117_16_47_07_Pro.jpg

Haha, ihan pimeä. Ja just kaukana bisneslookista= voi laittaa töihin. Sitä paitsi töissä virtaa kylmää ilmaa kokoajan. Ilmastointi on päin peetä. Miestä lappaa koko ajan katsomassa sitä tuulen tuiverusta. Joku on tehnyt pontson itse. Osaisin itsekkin tehdä samanlaisen, jos viitsisin. Ikävä kyllä pontso tuo mieleen työyhteisöni juoruakka kalkattajan, joka puhua pulputtaa kokoajan ja juoruilee kaikki pomolle. Mutta, jos nyt yrittäisi olla yhdistämästä vaatteita toisiin ihmisiin, niin ehkä tämän voi laittaa päälle töihin. Mutta mustia suoria housuja en laita ikinä.

Sitten löysin tämän virttyneen Kappahlin villatakin ja Leviksen bootcut-farkut yhteishintaan euro. Farkut eivät mahdu kiinni, vaikka ovat kokoa 29/32. Pitäisi mahtua, siis PERIAATTEESSA, mutta ehkä mahtuvat kiinni joulun jälkeen, kun tämä dieetti on purrut. Siis ketä purrut? No siis, kun olen laihtunut sen 2-4 kiloa.

WP_20181117_16_39_28_Pro.jpg

Sitten löysin kivannäköiset viininpunaiset Gina Tricotin farkut. Ne mahtuvat peräti päälle, joten niitä on nyt hyvä käyttää ennen kuin tästä pienenen. Hyvät housut 50 sentillä.

WP_20181117_16_53_58_Pro.jpg

Sitten ostin vielä urheilupaidan, jota voi käyttää hiihtäessä ja juostessa. Paita on Craftin. Hinta jälleen 50 senttiä.

WP_20181117_17_06_48_Pro.jpg

Nyt siis turhaa tuhlausta tältä erää. Rahaa kului ihan liikaa, niin kuin tavallisesti. Ehkä  Leviksen farkut olivat turhat, kun eivät mahdu päälle. Ne saavat jäädä odottamaan, jos laihdun. Ja jos en laihdu, niin so what! Gu nite!

Muoti Ostokset