Neljännessä vaiheessa muodostuu peruskäsitys omista kyvyistä. Vaiheen onnistuminen tuottaa kyvyn oma-aloitteisuuteen. Epäonnistuessaan se voi johtaa tuntemaan alemmuutta ja riittämättömyyttä. (McLeod 2018)

Koulu on sujunut minulta ongelmitta. Olen ollut ihan hyvä oppilas. Huonoin todistus oli kolmannella luokalla, vanhempieni eron aikana. Isäni potkasi äitiäni päähän ja pää osui seinään. Äitini silmä mustui. Muistan kävelleeni äitini perässä kuin haamu, kun hänellä oli mustan silmän päällä valkoinen suojus. En juuri muista vanhempieni erosta mitään, mutta muistan sen, että vetäydyin omiin oloihini. Kävelin yksin metsässä ja keräsin kukkia. Iltapäiväkerhossa leikin yksinäni pienessä mökissä.

Äitini antoi minulle ohjeita kouluun; ei saa lukea liikaa ettei sekoa ja päädy Slussenin metroasemalle huoraamaan. Hän aina kertoi tarinaa entisestä naapuristaan, joka sai vain kiitettäviä numeroita kokeista. Hänellä oli kuitenkin vaativa isäpuoli, joka suuttui kaikista kokeista joista ei tullut kymppiä. Naapuri sekosi ja päätyi Tukholmaan huoraksi. Äitini siis varoitteli minua lukemasta liikaa. Lukuaineet ovat olleet aina vaikeimpia minulle. Olen ollut parempi matikassa, äidinkielessä ja kielissä. Muistan että luin kokeisiin aina nopeasti ja pintapuolisesti. Ehkä olen tosiaan pelännyt sekoavani, jos pänttään kunnolla?

Kolmannessa kehitysvaiheessa lapselle kehittyvät moraali ja omatunto. Onnistuessaan tässä kehitysvaiheessa muodostuu lapselle kyky tehdä aloitteita. Epäonnistuessaan vaihe aiheuttaa syyllisyyden tunteita. (McLeod 2018)

Elämääni on leimannut syyllisyyden tunne. Minua on aina vaivannut pienetkin tekemäni virheet ja olen kantanut huonoa omaatuntoa mitättömistä asioista. Olen ollut itseäni kohtaan myös todella ankara ja vaativa. Jonkinasteinen aloitekyvyn puute tai vähäisyys kiusaa minua edelleen. Asioiden aloittaminen on minulle työlästä.

Nykyään tosin en niinkään enää mieti tunteella, mitä nyt tarvitsen. Olen huomannut, että selkeät rutiinit ja säännöt saavat minut voimaan paremmin kuin itsensä sensitiivinen kuuntelu. Oma mielialani värittää todellisuutta enemmän kuin reaalimaailman ansiot. Joinain päivinä maailma on täynnä mahdollisuuksia, toisina kaikki on pelkkää paskaa, toivotonta ja turhaa. Maailma ei ole parissa päivässä muuttunut miksikään, vaan oma tulkinta siitä. Siksi en päätä tunteella, vaan pidän kiinni rutiineista.