Raudanpuutteesta eroon rautainfuusiolla – Oma kokemukseni

Kärsin itse vuosien ajan piilevästä raudanpuutteesta (hemoglobiini viiterajoissa), joka lopuksi todettiin raudanpuuteanemiana (Hemoglobiini alle viitarajan). Tässä tekstissä kerron oman kokemukseni: miten pääsin rautainfuusioon ja miten oireilin sen jälkeen.

Koska en ole lääkäri, jätän tarkat ferritiini- ja rauta-arvoni kertomatta puutteellisten tulkintojen varalta. Suosittelen tekstin loppuosassa lääkäriä, joka varmasti osaa auttaa sinua tai läheistäsi.  <3

Raudanpuutteesta ja rautainfuusiosta aiemmin…

Kirjoitin aiemmin raudanpuutetilanteestani täällä ja esittelin samalla herkkävatsaisen mikroimeytyviä rautavalmisteita.

Vuonna 2018 sain rautaa suonensisäisesti ensimmäistä kertaa eri antokertoihin jaettuna. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä kerralla ei tiputeta koko lääkepakettia suoneen. Tämä johtui pääosin siitä, että olin silloin hyvin sairaana. Tuolloin yritettiin säästää kehoa isommilta reaktioilta, koska pelkästään jo rautainfuusio on keholle rankkaa.

Tuolloin ensimmäisten rautainfuusioiden jälkeen koin selkeimmän muutoksen entiseen, kun tajusin näkeväni kirkkaasti ja päästä oli kadonnut tuttu huimaava olotila. Kehoni oli jo niin tottunut oireisiin, että en oikeastaan osannut erotella niitä. Olinhan kärsinyt jo vuosia, joten olotilani oli ”uusi normaali”. En edes tajunnut olevani väsynyt.

Omat oireeni raudanpuutteeseen liittyen mahdollisesti ovat olleet:

  • levottomat jalat ja kädet
  • sydämen tykyttely ja voimakas pulssi
  • hiusten katkeilu ja lähtö
  • ihon huono kunto, kuivuus
  • huimaava olo päässä
  • ahdistuneisuus, mieliala
  • surkeat yöunet, jatkuva yöllinen heräily
  • sinnittelevä olo jaksamisen kanssa päivästä toiseen
  • hengästyminen
  • surkea palautuminen liikunnasta
  • liuskoittuneet kynnet
  • okei tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään…

Koska ferritiinitasot olivat olleet pitkään matalalla, oli niitä lääkärin mukaan haastavaa saada ylös. Jotta tasot saataisiin sitten pysymään ylhäällä, olisikin tärkeää selvittää ja korjata raudanpuutetta aiheuttava syy. Omalla kohdallani syy oli ilmiselvä: kilpirauhasen liikatoiminta ja kamalassa kunnossa oleva suolisto. Epäiltiin myös alttiutta anemiaan, koska sitä oli ollut lapsesta asti.

Ensimmäisten rautainfuusioiden jälkeen ferritiiniä ei saatu kovinkaan ylös, mutta pääsin vakavan raudanpuutteen rajan yli eli yli ferriitiiniarvon 30. Jatkoin valmisteiden ottamista suun kautta. Koska tilanne oli kuitenkin parempi kuin vuosiin, olin silloin hyvin tyytyväinen, kun jaksoin taas tehdä asioita.

Esa Soppi otti minut vastaan EIran Lääkäriasemalla ja tutkimusten jälkeen sain rautainfuusion Eiran Sairaalan puolella.

Rautainfuusio kevät 2020

Keväällä, kun tiedät-mikä-pandemia iski Suomeen, aloin jälleen tarkastelemaan omaa oirekirjoani. Levottomat jalat olivat palanneet pahempana kuin koskaan, sykkeeni oli levossa lääkärinkin mittaamana pahimmillaan yli 100. Nukkuminen alkoi olemaan aivan mahdotonta ja hengästyin kauppakasseja kotiin kantaessani. Pää tuntui olevan täynnä negatiivisia ajatuksia ja väsymyksen kierre pahensi asiaa entisestään. Olin juuri toipumassa suolisto-ongelmista, jotka olivat selkeästi saaneet ferritiinivarastoni alaspäin. Rautavarastoni ei kuitenkaan ollut täysin tyhjä – vielä. Tällä kertaa myös hemoglobiini oli alakanttiin (raudanpuuteanemia). Aiemmalla rautainfuusiokerralla hemoglobiini oli oikeastaan todella hyvä – rautavarastot eivät (piilevä raudanpuute),

Päätin maailman hiljentyessä salakavalasti käyttää tilanteen hyväkseni ja yrittää saada aikaa Suomen yhdelle tunnetuimmista rautaspesialisteista eli sisätautilääkäri Esa Sopille. Koska ihmiset peruuttivat lääkäriaikojaan, sain lääkäriajan jo seuraavalle viikolle. Mielestäni rauta-asian korjaaminen oli oman terveyden kannalta tuolloin aika olennaista, koska imuunipuolustus ei toimi kunnolla tyhjillä rautavarastoilla.

Esa Soppi tutki kilpirauhasarvot, ferritiinit ja verenkuvat vuosia taaksepäin. Mittautin vielä B12- , D-vitamiinin ja folaatin, ennen kuin sain lähetteen infuusioon. Koska vitamiiniarvot olivat kohdallaan, lähete oli itsestäänselvyys. Verenkuvani oli viittasi pidempään jatkuneeseen raudanpuutteeseen, joten välttämättä yksi tai kaksi rautainfuusiota ei riittäisi nostamaan ylös rautavarastoja. Suun kautta oli herkän vatsan takia aivan mahdoton saada nostettua ferritiiniä ja mikroimeytyvien tuotteidenrautamäärät eivät riittäneet tilanteen korjaamiseksi. Sain lähetteen käteeni ja aika tiputukseen tuli jo muutaman viikon sisään.

Rautainfuusio meni suhteellisen mukavasti, jos ei lasketa herkän kroppani ihmeellistä oireilua. On kuulemma harvinaista, että rautainfuusiosta alkaisi särkemään suonta, mutta tottakai omalla kohdallani niin kävi. Onneksi toimenpide kesti vain puoli tuntia ja olin itseni tuntien varautunut jo kipulääkkeillä. Normaalisti mitään tuntemuksia tuosta ei pitäisi tulla. Väsymyksesta (joka saattaa olla invalidisoivaa) varoiteltiin alkavaksi muutama päivä infuusion jälkeen. Varmaan placebo-efektin ansiosta olin tiputuspäivänä virkeämpi kuin koskaan aiemmin 😀

Rautainfuusion jälkeen…

Invalidisoiva väsymys iski muutama päivä (kuten oli varoiteltukin) infuusion jälkeen. Erona aiempiin infuusiokertoihin, olin saanut nyt isomman annoksen rautaa kerralla. Sen huomasi kropan reaktiossa. Käytännössä saatoin sammua kotona sohvalla, mitä en tehnyt oikeastaan koskaan aiemmin. Olin niin väsynyt, että normaalien kotitöiden tekeminenkin tuntui täysin ylivoimaiselta. Väsymystä kesti vaihtelevasti monta viikkoa, mutta mielenkiintoisin ero vanhaan oli se, että sain vihdoin nukuttua. Leposyke ja tykytys hävisivät vähitellen. Kehossa tuntui rauhalliselta. Yöunet paranivat ja heräilin yhä vähemmän.

Totesin että tiedät-kyllä-mikä-pandemian aika oli paras aika käydä ottamassa infuusio, koska sai tehdä etätöitä kotona ja toipua illat ihan rauhassa karanteenissa. Ei ollut oikeastaan mitään painetta yrittää taistella invalidisoivaa väsymystä vastaan, koska kalenteri oli tyhjä.

Kaikki eivät koe väsymystä ollenkaan tuon operaation jälkeen, mutta minulla se kesti vaihtelevasti noin kuukauden. Väsymys ei ollut normaalia vaan kuvailisin sitä juuri uupumustyyppiseksi väsymykseksi, kun ei yksinkertaisesti kykene. Sentään töistä pystyin selviytymään kunnialla – valitettavasti kahvia kului. Kesän alkaessa jälkeen huomasin, miten syke alkoi rauhoittua, ei hengästyttänyt enää ja mieli kirkastui. Mielen kirkastumista on vaikea selittää, mutta ihan kuin negatiivisia ajatuksia olisi siivottu päästä roskakoriin ja näin taas kirkkaasti. Vielä selkeämmin kuin aikaisemmalla kerralla.

Kesäkuun laboratoriokokeiden mukaan ferritiinini oli ennätyskorkealla ja verenkuva näytti jo huomattavasti paremmalta. Lääkäri varoitteli, että kesä saattaa vielä mennä vähän toipuessa, kun keho tasaa rautavarastoja. Tarkoitus oli antaa heti perään toinen infuusio, mutta näin hyvällä reaktiolla päätettiin katsoa miten varastoille käy kesän aikana. Syksyllä sitten uusinta, jos siihen on tarvetta. Toivoisin, että ei olisi, koska toipuminen kävi työstä. Olen jatkanut ylläpidon vuoksi mikroimeytyvien rautavalmisteiden käyttöä. Vatsani ei kestä mitään muita valmisteita. Jos jätän ottamatta päivittäisen rauta-annoksen, saan jostain syystä oireita taas takaisin.

Väsymys iskee muutama kuukausi tiputuksen jälkeen taas välillä ja levottomat jalat ovat palanneet. Seuraan mielenkiinnolla, pysyvätkö rautavarastot ylhäällä vai lähtevätkö ne valumaan vielä alaspäin. Olisi aika kiva, kun uutta toimenpidettä ei tarvitsisi enää tehdä ainakaan vuoteen.

Rautainfuusion jälkeen sohva tuli tutuksi – vielä tutummaksi kuin ennen toimenpidettä.

Mistä löytää hyvä raudanpuutteeseen perehtynyt lääkäri?

Lääkärit tekevät todella arvokasta työtä, mutta haluaisin muistuttaa, että kaikki eivät voi olla perehtyneitä ja ajan tasalla kaikkeen liittyen. Siksi on oman voinnin kannalta paras, että löydät sinua ymmärtävän ja kuuntelevan – oireistasi aidosti kiinnostuneen lääkärin. Tiedän todellakin, miltä tuntuu lähteä lääkärin luota diagnoosilla ”liikaa stressiä”, kun oireista ei aidosti olla kiinnostuneita. Valitettavasti jokaisen täytyy itse ottaa vastuu omasta terveydestään ja etsiä sitten sellainen lääkäri, joka osaa auttaa.

Olen asioinut rauta-asioissa Antioksidanttiklinikalla Helsingissä ja nyt keväällä Eiran Sairaalassa sisätautilääkäri Esa Sopella, joka ottaa myös muualla vastaan. Esa on kirjoittanut aiheesta julkaisuja ja hoitaa varmaan eniten tähän liittyviä potilaita. Kyse ei ole pelkästä matalasta ferritiiniarvosta, vaan infuusiota harkitessa tulee sille olla perustellut syyt. Jos lääkäri ei osaa näitä tulkita, et haluamaasi lähetettä infuusioon valitettavasti saa.

Rautalääkäri Ilona Ritola Lääkäriasema Medipudaksella ottaa vastaan myös etänä ja häneltä saat varmasti tarvittaessa apua näissä asioissa. Ilona kirjoittaa aiheeseen liittyen myös blogia ja jakaa tärkeää tietoa sitä kautta.

Vaikka en olisi saanut infuusiota terveysvakuutuksesta, olisin silti maksanut sen omasta pussistani. Kyse on kuitenkin pahimillaan jopa vuosien rauta-arvotaistelusta, kun yrität eri valmisteilla saada lukemia ylöspäin. Infuusio on yksinkertaisesti jokaisen pennin arvoinen elämänlaadun parantamisessa.

Väsyttääkö? Testaa johtuuko väsymys alhaisesta ferritiinistä tai D-vitamiinista!

Rautainfuusion jälkeen tuli nukuttua paljon. Ulkoiset muutokset näkyivät ensimmäisenä kasvoissa: tummat silmänympärykset alkoivat poistua ja iho alkoi muuttua elottomasta hehkuvaksi.

Miten tutkituttaa rauta-arvot?

Lääkärille mennessä olisi fiksua varmasti olla jotain mustaa valkoisella valmiina, vaikka varmasti otat vanhoja laboratoriotuloksiasi mukaan. Itse käyn Mehiläisessä (ennen 4/2021 kokeet otettiin Synlabissa) 1-2 kuukauden välein seuraamassa kehoni tilannetta. Käytän Puhti.fi * palvelua joka kerta ja suosittelen kaikille, jotka yrittävät saada kehonsa tilannetta paremmaksi. Rautavalmisteiden yksilöllistä tehoa ei voi oikeasti tietää, ellei arvojen kehitystä seuraa. Säännöllisyys rautalisien kanssa on korjaamisen ydin – ei riitä, että muistat ottaa sen muutaman kerran viikossa.

Puhti.fi *-palvelun edut:

  • saat valita ostoskoriisi haluamasi valmiit testipaketit (esim. valmiiksi valitut raudanpuutetutkimukset*)
  • et tarvitse lääkärin lähetettä, mutta et maksa itseäsi kipeäksikään
  • maksat kaiken valmiiksi netissä ja varaat ajan lähimpään Synlabiin
  • Synlabissa löydetään tilauksesi koneelta ja ottavat näytteet
  • saat viestin, kun laboratoriotuloksesi ovat valmiina Puhti.fi omassa palvelussa
  • Sinun ei tarvitse ymmärtää itse mitä arvoja täytyy ottaa, koska valmiit paketit ja tulosten yhteydessä annetut selkeät raportit auttavat sinua.
  • valtavasti tietoa eri aiheisiin liittyen!

Suosittelen ottamaan terveyden oman käsiin ja hakemaan apua, jos et koe itseäsi kovin elinvoimaiseksi. Turhan usein sinnitellään erilaisten vaivojen kanssa, kun niiden korjaaminen olisi heti alkuvaiheessa huomattavasti helpompaa! Kyllä itesäni kaduttaa, että perehdyin asiaan vasta niin myöhään ja uskoin arvolla ferritiini kuusi, että  lääkärin suosittelema”pari kk rautalääkettä riittää”. No ei ihan riittänyt 😀 Toivottavasti joku muu on viisaampi <3

Jos raudanpuute ja hyvinvointivinkit kiinnostavat (ripauksella huumoria), ota minut seurantaan myös Instagramissa täällä ja Facebookissa täällä

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

Miksi magnesiumia ravintolisänä? Katso oirelista!

L-teaniini – lisäravinne, joka helpottaa elämääsi!

Imeytyykö rauta jo suusta? Asiaa ferritiinistä

Lue lisää aiheesta:

8 kysymystä raudanpuutteesta  -Sisätautilääkäri Esa Soppi vastaa

Raudanpuute ilman anemiaa

Potilasohje rautainfuusiota varten

hyvinvointi terveys mieli hyva-olo

Epäonnistumisen pelko iski – Pidätkö sinäkin venettäsi tiukasti satamassa?

Keväällä olin aivan vakuuttunut siitä, että tiedät-kyllä-minkä ansiosta vapautunut aika tulisi tehokäyttöön kaikkien tekemättömien asioiden loppuun saattamiseksi. Hupsista, viikot vierähtivät toinen toistensa jälkeen ja blogiini ei ilmestynytkään uutta tekstiä. Ostetut verkkovalmennukset jäivät kesken. Lääketieteen perusopinnotkin tyssäsivät muutamaksi kuukaudeksi. Mitä ihmettä ihmismielelle tapahtui?

Näin viime viikolla vähän liiankin pitkästä aikaa erästä ystävää, joka kysyi minulta, miksen kirjoita enää blogiani. Selittelin siinä samaa virttä kuin kaikille muillekin, että ”en ole saanut aikaiseksi”. Enkä varmasti ole ainut, jolla oli inspiraatiota pursuava lista kaikesta, mitä saadulla vapaa-ajalla oli tarkoitus toteuttaa. Kuitenkin niistä noin 90 prosenttia jäi tekemättä. Miksi ihmeessä?

Kun maailmalla – tai elämässä tapahtuu jotain suuria myllerryksiä (pahimmassa tapauksessa molemmissa), on luovuudelle hyvin vähän tilaa. Maaliskuun alussa ajattelin tuota to-do -listaa tehdessäni kuitenkin aivan toisin. Nyt oli pakko myöntää, että aivojen kapasiteetti ei aina yksinkertaisesti riitä ja annetulla ajalla ja levolla oli varmasti jokin syvempi merkitys. Olikin hauska huomata, että elämän normalisoituesssa, alkoi mieleen virrata blogiaiheita ja sata muuta suoraan sydämestä kumpuavaa toteutusideaa. Kirjoittaminen alkoi jälleen houkuttaa. Jokin silti alitajuisesti hidasti vesille lähtöä…

Epäonnistumisen pelko onnistumisen kynnyksellä

En voi kieltää sitä, ettei minulle olisi iskenyt bloggarin rimakauhu viimeisen julkaisuni jälkeen. Se johtui julkaisun niin räjähdysmäisestä suosiosta (tuhansia, tuhansia lukijoita), että ihan hirvitti. Samaan aikaan myös muut tekstit saivat näkyvyyttä ja niitä käytettiin muutamien yritysten mainonnassa. Tämä osoitti minulle sen, että jos ”saisin aikaiseksi”, voisi vene lähteä aikamoisessa virrassa liikkeelle. Olin kuitenkin niin tottunut vastavirtaan, että olin skeptinen. Veneen päästäminen vesille kaikessa komeudessaan hirvitti lopuksi niin paljon, että tietokone jäi kokonaan. Mitäs jos en enää onnistuisi yhtä mallikkaasti?

Vastasin omaan kysymykseeni kesäloman alkamisen kynnyksellä ja totesin, onko epäonnistumista se, että en edes yrittänyt vai se, että yritin? Kuka loppupeleissä määrittelee epäonnistumiseni? Totesin, että minä itse. Se sama tyyppi, joka sen tavoitteenkin pienessä mielessään määrittelee.

Olen siirtynyt haaveiden toteuttamisessa seuraavaan vaiheeseen: hyvinvoinnin ja terveyden jatko-opiskeluiden valintaan. Vaihtoehdot ovat pöydällä, päätös on tekemättä ja pitäisi miettiä, mistä lähdetään jatkamaan. En halua, että minusta tulee yksi niistä katkerista vanhuksista, jotka jättivät tekemättä asioita siksi, että hirvitti liikaa. Mikä on edes pahinta mitä tässä voisi tapahtua? Se, että joku nauraa kadulla, että tuo ei onnistunutkaan siinä, mitä yritti? Totesin jälleen, että olen tätä riskiä valmis kantamaan. Samalla myös sitä mahdollista epämukavaa tunnetta siitä, että asiat eivät menneet kuten ohjekirjassa.

Elämäntavoitteenani on jollain tapaa päästä hyödyntämään jo kohta kymmenen vuoden ajalta terveyteen ja hyvinvointiin kertynyttä tietotaitoa. Ystäväni totesikin, että sen kaiken tiedon ja kokemuksen piilottelu olisi lähes itsekästä. Nyt tarvitaan vain lisää tuulta purjeisiin, koska vene on jo vesillä.

Vene on varmimmassa turvassa silloin, kun se on satamassa. Veneitä ei ole kuitenkaan rakennettu sen vuoksi. – Paulo Coelho. Uskalla ottaa riskejä.

Kun epäonnistuminen pelottaa, huomioi nämä asiat

Ensimmäinen askel on hyväksyä epäonnistumisen pelko itselleen ja ehkä jollekin läheiselleen ääneen. Sen jälkeen kannattaa muistaa, että ihmismieli on ohjautunut ajattelemaan suurimmaksi osaksi negatiivisesti. Joudut itse tekemään sen päätöksen, mille ajatuksille annat loppupeleissä valtaa. Jos focuksesi on enemmän epäonnistumisessa, on sen toteutuminen todennäköisempää, koska keskityt vain siihen. Kannattaa muistaa, että mitä enemmän kerrot jotain tarinaa itsellesi, sitä enemmän siitä tulee totta. Eli loppupeleissä sössit omat mahdollisuutesi onnistua, kun et itsekään usko omaan tekemiseesi. Kerää siis tuulta purjeisiin ja lähde itsevarmana vesille! Tarkista matkalla, että olet itsesi kanssa samaa mieltä siitä, että tätä venettä ei upoteta – ainakaan tahallaan.

En itsekään ymmärrä, miksi epäonnistumisen pelko on omalla kohdallani niin suuri. Olen kuitenkin pähkäillyt, että olen ihan omassa pikku päässäni onnistunut nostamaan vaatimustasoani niin korkeaksi, että tietyistä tekemisistä on tullut hankalaa. Samalla tulee oltua itselleen aivan liian ankara. On tärkeää kuunnella ajatuksia korvien välissä matkan varrella, ettei huomaa ruokkivansa itseään taas epäonnistumisen juonenkäänteillä. Pitää antaa itselleen mahdollisuus onnistua – vaikka sitten laskemalla vähän sitä liian korkealla olevaa rimaa.

Epäonnistumiset ovat kuitenkin vain niitä hetkiä elämässä, joista opitaan jotain. Ne ovat itseasiassa niitä parhaita opin paikkoja. Virhe on epäonnistuminen, josta ei opita – eli olet toistanut saman kaavan uudelleen oppimatta ensimmäisestä kerrasta.

Jos edelleen koet olevasi synnynnäinen epäonnistuja, lue kirja You are a Badass, Jen Sincero*. Otan sen esiin aina uudelleen ja uudelleen ja varsinkin silloin,kun alan mielessäni rakentamaan epäilyksiä oman tekemiseni suhteen.

Lopuksi päätin itse hyväksyä sen, että teen näitä asioita sydämen äänestä ja  se ei yksinkertaisesti jätä rauhaan, jos jätän veneeni satamaan. Olen itsekin todennut, että elämä yllättää niin hyvässä kuin pahassa ja saatan katua, että siirsin asioita koko ajan eteenpäin. Liian monet piilottavat todelliset haaveensa ja hiipivät hiljaa kohti kuolemaa, kun eivät uskalla irrottaa venettä laituristaan (mukaillen kirjasta You Are a Badass, Jen Sincero*). Kuten Buddhan eräs viisas lausahdus sanoo, ” the trouble is, you think you have time”.

t?a=1433444803&as=1326367984&t=1&tk=1&i=1

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli