Sitten kun… ei vaan NYT! Lue tämä ja aloita heti.

Onko sinulla jokin asia, jonka tekemistä siirrät viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen tai jopa vuodesta toiseen? Oli se sitten sukulaisten tapaaminen, elämäntapamuutos, uneen panostaminen tai yhteydenotto vanhaan ystävään. Lue tämä motivaatioteksti, niin ymmärrät, että sitä odottamaasi oikeaa aikaa ei ole edes olemassa. Annan myös hyvän vinkin ”sitten kun” -ajattelijoille, jotta ymmärrettäisiin ajan olevan valitettavan rajallista <3

Tällä viikolla olen lomaillut erityisen paljon itsekseni täysin suunnittelematta, mutta selkeästi universumin tahdosta. Sain kolmessa päivässä niin paljon toteuttavia ideoita, kun kiertelin itsekseni metsässä luontopoluilla (kuvat Seinäjoelta Kyrkösvuoren ympäristöstä), täytin kirppiskojua ja kävin shoppailemassa (nojoo, tästä aiheesta kirjoitinkin juuri viikko sitten täällä). Olen aina ajatellut, että kuuntelen inspiroivia podcasteja ”sitten joskus, kun on aikaa”. Jos neljän ja puolen viikon kesälomalla ei ole aikaa kuunnella podcasteja, niin pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin. Aloitin Tomi Kokon todella inspiroivilla podcasteilla, joista tämä ”aloita NYT!” on inspiroinut tätäkin tekstiä.

Oikean ajan odottaminen on tekosyy olla tekemättä mitään

Voiko sitä edes selkeämmin ilmaista. Koska haluaisimme usein seilailla mukavuusalueella päivästä toiseen, tuntuu inhottavalta ”tsempata” jotain siitä poikkeavaa. Poikkeava on aina myös vähän pelottavaa ja siihen voi liittyä epäonnistumisen pelkoa. Kysy itseltäsi, haluatko seilailla mukavuusalueella vuodesta toiseen ja kiertää samaa ympyrää? Haluaisin muistuttaa samalla siitä, että mukavuusalueella emme kehity ja kasva ihmisinä. Aika juoksee kyllä oikeaa aikaa odottaessakin, vaikka nykytilanteesikaan ei miellyttäisi. Ethän tiedä, onko ensi viikolla vielä huonompi aika aloittaa?

Olen useasti odotellut oikeaa aikaa ja rypenyt samassa ympyrässä päivästä toiseen. En kerta kaikkiaan tajua, mitä savumerkkejä odotin, että olisin tiennyt olevan oikea aika jonkin asian aloittamiselle? Todellisuudessa pelkäsin epäonnistumista niin paljon, että en edes uskaltanut aloittaa. Tätä blogiakaan ei olisi syntynyt, jos olisin vanhan ajattelumallini mukaan hionut sitä ensin täydelliseksi ja odottanut jotain ”oikeaa aikaa” julkaista se.

Jos et aloita vaikka elämäntapamuutosta tai kauan haaveilemaasi kirjoittamista tällä viikolla, ei se ole yhtään sen helpompaa ensi viikollakaan. Oma mielemme keksii parhaat tekosyyt pysyäksemme siellä, missä ei tarvitse nähdä vaivaa asioiden eteen.

Askel kerrallaankin on eteenpäin

Jos lähdemme tuntemattomaan metsään, emme voi päättää etukäteen jokaista askelta ja polkua, vaikka kuinka haluaisimme. Olosuhteet voivat muuttua matkan varrella – ota siis vain ensimmäinen askel!

Pitäisi muistaa, että jokin tekemättä jätetty asia voi olla osa prosessia – yksi askel eteenpäin jossain ihan muussa prosessissa. Oli se puhelu vanhalle ystävälle tai työhakemuksen teko, mutta se voi johdattaa aivan uusiin kuvioihin. Tarina hioutuu matkalla sellaiseksi kuin sen on tarkoituskin. Bloginikin hioutuu harjoitellessa. Unohdamme usein sen, että meidän ei tarvitse yrittää muuttaa kerralla koko maailmaa ja kokea sitten suurta epäonnistumista. Otetaan askel kerrallaan eteenpäin, jolloin seuraava askel odottaa jo valmiina. Et vaan ehkä itsekään huomaa sitä. Muista myös, että aina voi ottaa myös askelia taaksepäin. Jokainen askel vie sen verran eteenpäin, että olet viisaampi kuin edellisellä askeleella.

Jos pysyt samalla portaalla, et pääse eteenpäin. Saatat jopa tippua alemmalle portaalle, koska tarvitsemme usein epämukavuusaluetta kasvaakseemme ihmisenä.

Kukaan ei potki sinuun vauhtia, ellet sinä itse!

Tämä on tavallaan totta ja tavallaan ei. Nykyään voit palkata itsellesi terapeutin, personal trainerin tai life coachin, joka yrittää takoa sinuun motivaatiota asian toteuttamiseksi. Rahasi menevät kyllä silti hukkaan, jos luulet, että motivaatiota myydään kuin kaupan hyllyltä. Kuten missä tahansa muutoksessa tai tekemisessä, motivaatio täytyy löytää ensin itsestä ja omista arvoistaan. Yleensä se löytyy viettämällä omaa aikaa ja tajuamalla, mikä on minulle tärkeää? Joskus pitää ymmärtää elämän rajallisuus ikävienkin asioiden kautta, että asioita alkaa tapahtua. Vanhalle ystävälle soittaminen voi olla myöhäistä jo ensi viikolla tai se metsässä patikointi ei onnistukaan enää vuoden päästä.

Jouduin tiputtamaan itseni maan pinnalle lukemalla kuolevan naisen syöpäblogia.

Jos elät ”sitten kun” -maailmassa, mieti aamuisin kuolemaa

Ehkä karuimpia tapoja tiputtaa itseään tähän hetkeen, on miettiä hetki kuolemaan joka aamu. Harmi, etten muista keneltä gurulta tämän vinkin luin, mutta se toimii. En tarkoita, että joka aamu pitäisi itkeä tunti elämän varjopuolille, vaan opetella olemaan kiitollinen siitä, mitä meillä on. Vaikka se olisi sitten viimeinen päivä elossa.

Siirryin lomani puolessa välissä ”sitten kun” -ajatteluun ja ihmettelin, miten minulle nyt näin pääsi käymään. Viimeisen vuoden aikana terveyteni vietiin yksinkertaisesti niin pahasti, että en kuvitellut koskaan enää miettiväni sitten kun…. Sieltä se kuitenkin taas tuli: sama vanha ajattelumalli.

Jouduin tiputtamaan itseni maan pinnalle lukemalla kuolevan naisen syöpäblogia. Kolme aamua riitti, jonka jälkeen pääsin takaisin tähän hetkeen nauttimaan mustikoista metsässä ja lounasta itsekseni kahvilassa. Tein isoja askelia eteenpäin monessakin asiassa… stay tuned. Mutta yksi ääritapa tiputtaa jalat maahan, on muistuttaa itseämme siitä, että asiat,joita pidämme usein itsestäänselvyyksinä, eivät ole niitä välttämättä enää huomenna. Syöpäblogin kirjoittaja kuoli, mutta uskon monen käyvän vielä tämän jälkeenkin hänen blogissaan.

Tiedät itsekin, mitä sinun tulee tehdä aloittaaksesi

Huijaamme usein itseämme esittämällä tyhmää. Emme muka tiedä, miten edetä asiassa tai mitä meidän tulisi tehdä. Mieti uudelleen, oletko onnistunut listaamaan karmean listan tekosyitä asian vaikeuttamiseksi vai onko toteuttaminen todella mahdotonta? Oletko ulkoistanut tekosyyt kokonaan niin, ettet muka pysty vaikuttamaan niihin? Mieti uudelleen.

Me tiedämme syvällä sisimmässämme, mikä on se seuraava asia, joka meidän tulee tehdä. Älä peitä sitä kiireeseen, jonka olet itse rakentanut suojamuuriksesi.

Kadumme muuten myöhemmin syvästi kaikkea sitä, mitä siirsimme tekosyiden ja kiireiden varjolla koko ajan eteenpäin. Nautitaan kaikki ensi viikosta täysin rinnoin ja tee se, mitä sinun on jo pitkään pitänyt tehdä <3

Tekstin tarkoituksena ei ole saada ketään suorittamaan kaikkea sitä, mitä to do -listalta löytyy. Tarkoituksena on motivoida tekemään se tärkeä asia, mitä sisimmässään tietää, että täytyy toteuttaa. Suorittamisen tunnistaa siitä, että miettii jo seuraavaa tehtävää asiaa, kun ensimmäinenkin on vielä kesken. Opetellaan nauttimaan matkasta. Jos se tuntuu vaikealta, pysähdy miettimään, kuljetko omaa vai jonkun toisen polkua? 🙂

P.S. Älä osta halpaa tietokonetta, jos siitä on tarkoitus tulla työkalusi. Tätä blogitekstiä oli haastavaa saada ulos, koska kone oli sen kirjoittamisesta ja julkaisemisesta täysin eri mieltä 😀

Kotiläksy:

Kuuntele Tomi Kokon ”Aloita NYT!” -podcast täältä. Se kestää 6 minuuttia ja 40 sekuntia, joten ehdit varmasti kuunnella sen.

Lue 5 asiaa, joita ihminen katuu kuolinvuoteellaan täältä.

Jos et ole vielä lukenut:

Miten päädyin funktionaalisen lääkärin vastaanotolle?

Millainen on sinun elämäsi peiteoperaatio?

Reippaan tytön (tai pojan) syndrooma ja lepo – kaksi vaikeasti yhdisteltävää asiaa

Miksi emme uskalla toteuttaa unelmiamme oman reseptimme mukaan? Miten minä uskalsin?

Kommentit (2)
  1. Kiitos tästä tekstistä, se oli itselleni todella ajankohtainen. Olen täällä Lilyssäkin moneen blogiin kommentoinut sitä, etten ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni. En ole ollut pitkään aikaan, mutta sinnittelen, koska pelkään muutosta. Pelkään epäonnistumista hurjan paljon. Kärvistelen ikävässä työssä, koska en keksi muutakaan. Olen odottanut jotain merkkiä ja inspiraatiota, koska moni kaverinikin on vaan yhtäkkiä keksinyt, mitä haluaa elämällään tehdä. En minä vaan. Miksi en vaihda työtä? En usko, että pääsisin muuallekaan. Ala jolla olen, ei tunnu omalta, mutta minulla on vain tältä alalta kokemusta. Miksi en hae opiskelemaan? En tiedä mitä opiskella, enkä usko mahdollisuuksiini päästä opiskelemaan yhtään mitään. Tajuan jo tätä kirjoittaessa, miten naurettavalta kuulostan, mutta koulumenestykseni ei ole ollut päätähuimaavaa. 😀 Kaikki alat, jotka vähänkin kiinnostavat, ovat toisella puolen Suomea ja miehelläni on täällä vakituinen työ. Alat ovat myös sellaisia, että työllistymisestä ei ole mitään takuita ja pelkkä alalle pääsy vaikuttaa aika mahdottomalta taustallani. Samainen blogi sai minut havahtumaan ja miettimään elämän rajallisuutta. Samoin se, että täytin juuri pyöreitä vuosia ja jonkinlainen ikäkriisi iski. Oon haaveillut sellaisestakin, että lähtisin joksikin aikaa reissaamaan ja tekemään vaikka vapaaehtoistyötä, mutta tuotakin haavetta pelkään toteuttaa. Entä sitten kun pitää tulla takaisin, mites rahatilanne, mies, lemmikit, työttömyys takaisin tullessa… Sanomattakin selvää, että pohdin näitä asioita ehkä liikaakin. Täytyypä kuunnella tuo suosittelemasi podcast-jakso, jos siitä sais jotain inspiraatiota ja rohkeutta 🙂

    1. Et ole ainut, joka miettii samoja juttuja ❤️😊 siks tämän kirjoitinkin… tuossa podcastissa sanottiinkin hyvin, että joskus joutuu hypätä kohti tuntematonta, vaikka se hirvittäis niin paljo ettei pysty nukkumaan. Pitäis uskaltaa joku askel ottaa ja luottaa, että elämä kantaa… (joo ei oo helppoa 😁). ja se kannattaa muistaa, että koulumenestys ei kerro mitään elämän jatkomahdollisuuksista!💪 tsemppiä muutokseen! ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *