Tuntuuko susta koskaan, että olet jotenkin kadottanut itsesi? Kaiken kiireen, arjen, kauppareissujen ja aikataulujen keskellä huomaat, että se tyyppi joka joskus olit, on kadonnut. Et oikein enää tiedä mistä innostut, ja jos sun pitää esitellä itsesi, kerrot ikäsi, tittelisi ja asuinpaikan. Koska mitä muuta oikeastaan siihen hätään keksisit?

Huomasin tämän jossain vaiheessa itsessäni, ja hätkähdin siitä. En halua, että työni tai ikäni määrittää minua, puhumattakaan asuinpaikasta. Mietin, mitä nuorempi versio itsestäni ajattelisi minusta nyt. Persoonani on ihan jotain muuta. Se on miljoonia asioita: kokoelma aurinkoisia kesäpäiviä, satoja luettuja kirjoja, loppumaton lista suosikkibiisejä Spotifyssä, sydäntä puristava rakkaus perhettäni kohtaan, vankkumaton usko siihen, että eläinten oikeuksien puolesta pitää taistella, innostus kaikkea kaunista kohtaan, halu tehdä jotakin luovaa.

Aloin jälleen tehdä niitä asioita enemmän, joista ennen nautin. Niitä asioita, joista ”ei ole mitään hyötyä”. Vain siksi, että ne tuovat pala palalta takaisin sitä tyyppiä, jonka meinasin kaiken kiireen keskelle kadottaa. Sitä tyyppiä joka nauraa maha kippurassa, joka syö pussillisen jugurttirusinoita kerralla (vaikka siitä tulee huono olo). Aloin maalata enemmän. Lukea kirjoja, joissa ei ole hitustakaan faktatietoa. Käydä aikaisin aamulla uimassa, kun muut vielä nukkuvat. Katsoa Youtubesta Bon Jovin musiikkivideoita, koska se nyt vaan on hauskaa.

Oikeasti, ota aikaa itsellesi. Oli se sitten 15 minuuttia tai koko päivä. Vietä aikaa itsesi kanssa tehden asioita joista tykkäät. Sellaisia asioita, joista ei tarvitse olla hyötyä, joiden ei tarvitse tuottaa mitään, muuta kun iloa itsellesi. Se on tärkeää, olet sen arvoinen.