Toivepostaus: Kuka minä olen
Viime viikon postaustoiveiden joukossa oli yksi aihe, joka ei olisi tullut itselleni mieleen lainkaan: kirjoittajan esittely. Niin, todella! Blogilla on varmasti monta lukijaa, jotka eivät ole olleet mukana aivan alusta asti, ja kaikki eivät varmasti ole muutenkaan kahlanneet läpi joka ikistä kirjoittamaani postausta. Siispä nyt pääsen kirjoittamaan lempiaiheestani: itsestäni!
Moikka siis vaan kaikille, joille en ole esitellyt itseäni! Olen Tommi Koivisto, 41-vuotias perheenisä Helsingistä. Perheeseen kuuluu myös 7-vuotias tytär (s. 2012), 3-vuotias poika (s. 2016) sekä blogissa Rouvana tunnettu vaimoni, Satu Koivisto.
Rouva tunnetaan myös ruokakirjoittajana, ja hän tekee sekä töitä ruoan parissa että kirjoittaa siitä myös vapaa-ajallaan. Olemme tehneet Rouvan kanssa kaksi ruokakirjaa, Gastronaatti (Otava 2014) ja Gastronaatti 2 (No Tofu Publishing 2017), joihin Rouva on tehnyt tekstit ja ruoat ja minä olen valokuvannut annokset. Rouvalla on nykyisin kasvava Instagram-yhteisö omalla tilillään @satu_koivisto, ja myös hän ryhtyi bloggaajaksi ruokablogillaan satukoivisto.fi.
Mutta palataan takaisin tärkeimpään asiaan eli minuun! 😄
Olen syntynyt Jyväskylässä, ja asuin lapsuuteni Jyväskylän Keljonkankaalla. Minulla ei ole sisaruksia. Isäni on metallimies, tarkemmin sanottuna paperikoneiden instrumenttiasentaja, ja hän teki paljon matkatöitä. Äitini oli pitkään kotona kanssani, mutta hän teki töitä myös viittomakielen tulkkina, toimistotyöläisenä ja perhepäivähoitajana. Hän jäi työttömäksi 1990-luvun alun lamassa eikä sittemmin enää työllistynyt vakituisesti ja jäi lopulta 45-vuotiaana eläkkeelle, joten omissa muistoissani äiti oli kotona aina silloin kuin minäkin.
Olin kuulemma helppo lapsi, enkä edes teini-ikäisenä järjestänyt suurempaa draamaa, mitä nyt jotkin kotibileet meinasivat riistäytyä tuntemattomien vieraiden myötä käsistä. Olin koulussa hyvä, ja koulunkäynti oli helppoa, joten sain mennä ja tulla melko vapaasti. Täytinkin teini-iässä kalenterini niin tehokkaasti harrastuksilla että kävin kotona vain nukkumassa ja lähdin taas aamulla. Kävin musiikkiluokkaa, soitin pianoa ja trumpettia, esiinnyin teatterissa ja tanssin.
Vaikka olin päättänyt jo aiemmin lähteä Jyväskylästä, jäin opiskelemaan sinne tavattuani Rouvan. Opiskelimme yhtä aikaa ja muutimme vuonna 2002 Helsinkiin Rouvan töiden perässä. Samana vuonna menimme naimisiin.
Nykyiseen kotiimme muutimme jo 2003, ja asumme Helsingin keskustan tuntumassa 1920-luvun kivitalossa, ja olemme ehtineet remontoida asuntoamme isommin jo kahdestikin. Jälkimmäisessä siirsimme putkiremontin yhteydessä jopa keittiön toiseen huoneeseen ja teimme vanhasta keittiöstä nykyisen lastenhuoneen.
Blogiurani alkoi liki yhdeksän vuotta sitten Putkiremonttipäiväkirja-blogilla, jossa kerroin juuri tästä remontista ja siinä sivussa vähän kaikesta muusta. Vajaat kahdeksan vuotta sitten aloin kirjoittaa nykyistä blogiani, ja kun lukijamäärät ylittivät kaikki odotukseni, blogista tuli vähitellen myös toinen työ.
Blogi on sijainnut alusta asti Lily.fi:ssä mutta vasta parin vuoden jälkeen siirryin Lilyn sopimusbloggaajaksi ja aloin saada postauksistani sivulatausmäärään perustuvaa korvausta. Sittemmin olen tehnyt myös kaupallisia yhteistöitä toisten yritysten kanssa, ja reilut kaksi vuotta sitten perustin oman yrityksen, Isyyspakkaus Oy:n jonka kautta laskutan nämä yhteistyöt ja jonka toimitusjohtajana toimin.
Blogin rinnalle toiseksi tärkeäksi kanavaksi on noussut Instagram, jota päivitän monen muun vaikuttajan tavoin useammin kuin blogia.
Silti minusta on hassua, jos minuun viitataan jossain yhteydessä vaikuttajana tai bloggaajana, sillä käytän kuitenkin suurimman osan ajastani johonkin ihan muuhun kuin somesisältöihin. Varsinainen työni on pelialalla, ja työskentelen pelituottajana Roviolla.
Tällä hetkellä tuotan peliä nimeltä Angry Birds POP Blast (aiemmin nimeltään Angry Birds POP 2), ja peli on saatavilla jo Suomessa ja muutamassa muussa maassa. Pelituottajan työstä kerron enemmän joskus toiste, sillä myös se oli yksi toivottu postausaihe, mutta voit ajatella sen vastaavana kuin projektipäällikön tehtävät jollain toisella toimialalla.
Pelialalle päädyin vasta ns. aikuisena, ja aloitin Roviolla kuusi vuotta sitten työskenneltyäni ensin 6 vuotta ohjelmistosuunnittelijana ja sittemmin 7,5 liikkeenjohdon konsulttina. Koulutukseltani olen Kauppatieteiden maisteri, ja pääaineeni oli aikanaan tietojärjestelmätiede. Päädyin IT-hommiin kuitenkin aivan puolivahingossa, kun en oikein keksinyt, mitä muutakaan tekisin, mutta siitä kesti lähes kaksi vuosikymmentä ennen kuin löysin oman unelmaduunini.
Varsinaiset kiinnostuksen kohteeni kouluaikana olivat musiikki ja teatteri (ja varsinkin musiikkiteatteri), ja tämä näkyy harrastuksissani yhä.
Olen tehnyt erilaisia laulu-, kuoro-, teatteri-, bändi- ja yhtyelauluhommia jossain muodossa aina 9-vuotiaasta saakka. Tällä hetkellä laulan kuuden hengen a cappella -lauluyhtyeessä St. Notes ja esitän toisinaan muutaman biisin Rovio House Bandin keikoilla firman bileissä. St. Notesissa olen laulanut reilut kaksi vuotta. Olen myös juuri aloittanut uuden bändiprojektin tutun kosketinsoittaja-säveltäjän ja hänen muusikkotuttujensa kanssa. Katsellaan, mitä tällä kokoonpanolla saadaan aikaiseksi. Materiaali on originaalia, ei covereita, joten ei kannata tiedustella pikkujoulukeikalle. Lauluyhtye taas tekee pikkujoulukeikkoja mielellään.
Musiikkiteatterin tekemiseen ei ole ollut itselläni oikein mahdollisuuksia sitten lukio- ja opiskeluaikojen, jolloin esiinnyin Jyväskylän kaupunginteatterissa, mutta käyn yhä hyvin mielelläni katsomassa musikaaleja ja oopperaa ja kirjoitan näkemistäni esityksistä arvioita blogiin.
Keväästä syksyyn puuhailen puutarhamökillämme, joka on siis Herttoniemessä sijaitseva siirtolapuutarhamökki. Ostimme mökin vuonna 2016, ja parin vuoden remontin jälkeen mökki saatiin tänä kesänä asumiskuntoon.
Blogini alkuaikoina kirjoitin paljon lapsista ja ruoasta, mutta lasten kasvaessa ja Rouvan aktivoituessa oman somepresenssin suhteen nämä aiheet ovat jääneet taustalle. Remonttiaiheet ovat kulkeneet luontevasti mukana, ja viime aikoina remonttihommat ovat siirtyneet kotoa mökille.
Ja vielä muutamia random-faktoja: En seuraa urheilua, mutta jos joku kysyy, aionko katsoa illan matsin, tiedustelen kuitenkin, mistä lajista olisi kyse. En tiedä mitään autoista enkä omista sellaista, mutta vuokraan auton aina tarvittaessa. Olen joskus joutunut etsimään ohjekirjan, että olen saanut bensaluukun auki. Inhoan vaatteiden ostamista ja voisin pukeutua joka päivä samoihin kuteisiin. Päätin ajella hiukseni pois syksyllä, sillä en pitänyt keskellä päätä olevasta kaljuuntuvasta laikusta. Meillä oli pitkään perunkarvatonkoira, Eppu, mutta se kuoli kaksi vuotta sitten lähes 16-vuotiaana. Nyt tyttäreni ja vaimoni ovat päättäneet, että ensi vuonna meille tulee amerikankarvatonterrieri. Olen luontaisesti äärettömän pikkutarkka, mutta olen yrittänyt oppia siitä tietoisesti pois. Syön öisin, mielellään kaiken makean, mitä kotoa löytyy.
Jos blogillani on jokin viesti, se on se, että myös mies voi olla perheelleen omistautunut, tehdä paljon asioita lasten kanssa ja näyttää sen muille. Haluan kannustaa myös muita isiä puhumaan isyydestä ja lapsista muiden ystävien ja kollegoiden kanssa, sillä minulla on edelleen sellainen tunne, että isät puhuvat lapsistaan vähemmän kuin äidit.
Olen hyvin iloinen, että omalla työpaikallani voimme jakaa tiimikavereiden kanssa ajatuksia vanhemmuudesta toisten isien kesken. Kun kollega manaa oman ekaluokkalaisensa aamukiukutteluja, voin sympata sitä ja kertoa että 3-v on ollut vieläkin kärttyisämpi. Tai kun toinen kollega on tullut juuri ensimmäistä kertaa isäksi, muut isät pyyhkivät vieressä silmäkulmiaan, kun juuri vauvakuplasta palannut uusi isä kertoo utuisin silmin, miten hänen pieni tyttärensä on ihaninta maailmassa ja täyttää hänet sanoinkuvaamattomalla rakkaudella.
Jos siis olet juuri liittynyt blogin lukijaksi: tervetuloa mukaan! Jos olet ollut siellä jo pidempään: kiva kun tulit takaisin! Ja hauskaa alkavaa viikkoa!