Broadwaylla: The Great Comet (+Josh Groban)
Matkan viides (!) ja viimeinen Broadway-musikaalini oli Natasha, Pierre and the Great Comet of 1812, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä The Great Comet. Musikaalin toisessa nimiroolissa esiintyy laulaja Josh Groban, ja on myönnettävä, että valitsin show’n pitkälti hänen vuokseen.
Josh Groban kimposi tähtitaivaalle esiinnyttyään vuonna 2001 Ally McBeal -tv-sarjassa, ja sieltä hänet itsekin muistan. Vaikka Groban onkin Suomessa vähemmän tunnettu, hänen levytyksiään kuulee silloin tällöin radiosta, ja esimerkiksi You Raise Me Up saattaa olla monille tuttu juuri hänen laulamanaan.
The Great Comet on puolestaan sovitus Leo Tolstoin Sota ja rauha -teoksen eräästä osasta, ja siinä keskitytään Natashan (hurmaava Broadway-debytantti Denée Benton) ja Anatolin (Lucas Steele) suhteeseen ja siihen, miten Pierre (Groban) etsii itseään ja elämänsä tarkoitusta. Natasha on kihloissa sodassa olevan Andrein kanssa, mutta rakastuu Anatoliin. Pierre puolestaan on onnettomasti naimisissa ja hukuttaa ahdistuksensa viinaan.
Toteutukseltaan musikaali on yksi erikoisimpia näkemiäni. Pelkkä lavarakennelma on jo hyvin poikkeuksellinen, sillä teatterissa ei ole lainkaan perinteistä esiintymislavaa. Yleisö on joka puolella esiintyjiä, ja esiintyjät ovat joka puolella yleisöä. He kävelevät rampeilla ja portailla ja ottavat välillä kontaktia lavalle rakennetuissa pöydissä istuviin katsojiin.
Musikaali on myös musiikkinsa puolesta erikoinen. Monetkaan sävellyksistä eivät ole lainkaan perinteisiä musikaalinumeroita, vaan musiikissa yhdistellään myös venäläisiä kansanlauluja, klassista musiikkia, indierockia ja dancea. Musikaali on läpilaulettu, ja sen libretto on paikoin sanasta sanaan Tolstoin tekstiä.
Groban on näyttelijänä varsin uskottava ja hänen äänensä on hunajaa korville. Hahmona Pierre on kuitenkin staattisempi ja yksiulotteisempi kuin Natasha tai Anatoli, jotka pääsevät molemmat loistamaan rooleissaan. Natashaa esittävälle Denée Bentonille voi povata upeaa Broadway-uraa.
Esitys on huikeaa tykitystä, ja yleisö kääntyilee tuoleissaan puolelta toiselle nähdäkseen kaiken mitä tapahtuu ympärillä ja välillä jopa selän takana. Musikaali on saanut erinomaiset arviot, monet kriitikot ovat pitäneet sitä vuoden parhaana uutena musikaalina ja sitä on verrattu tyylillisesti myös jättimenestys Hamiltoniin, jossa myös käsitellään historiallista ajanjaksoa olematta kuitenkaan puhdasta epookkia. Itse en ole Hamiltonia nähnyt, joten en pysty vertaamaan.
Olen erittäin tyytyväinen, että tämä musikaali oli viimeinen tällä matkalla näkemäni, sillä se tarjosi vastinetta lipun hinnalle koko rahalla ja jätti hyvän mielen.
Silti jäi vähän nyppimään, että emme olleet täällä myöhemmin kevällä, sillä maalis-huhtikuussa ensi-iltaan tulee monta mielenkiintoista esitystä kuten Amelie, Charlie and the Chocolate Factory, Groundhog Day ja Anastasia. Huhtikuusta alkaen on mahdollista nähdä myös Bette Midler Hello Dollyssa. Oi joi. No, ehkäpä joku näistä pyörii vielä ensi kerrallakin.
Lue täältä lisää tällä matkalla näkemistäni Broadway-musikaaleista:
