Philippa Gregory – Valkoinen kuningatar
♥♥♥
Alkuteos The White Queen (2009)
Bazar Kustannus 2011
”Hitaasti, kuin puiden latvuksessa karehtiva tuuli, he riisuvat hattunsa ja kumartavat, ja tajuan heidän tunnustavan minut kuningattareksi, kuningattareksi Margareeta Anjoulaisen sijaan, Englannin kuningattareksi, koko maailman mahtavimmaksi naiseksi, jonka elämässä mikään ei tule enää olemaan entisellään”.
Keskiaika on ehtymätön tarinoiden lähde kutkuttaen nykyihmisen mieltä kertomuksilla urheista ritareista, julmista noitarovioista ja arvovaltaisista aatelisista. Se on maailmansotien ohella myös yksi historiallisen fiktion suosikkiaikakausistani ja kun keskiajalle sijoittuvaan tarinaan yhdistetään vielä vahva naispäähenkilö, on resepti viihdyttävään lukuhetkeen valmis! Englantilainen historioitsija ja kirjailija Philippa Gregory on kirjoittanut kolmisenkymmentä kirjaa, joista on suomennettu tähän mennessä vain Ruusujen sota-trilogia, jonka avausosa Valkoinen kuningatar on.
On vuosi 1464 ja Englantia ovat repineet jatkuvat taistelut kahden suvun, Yorkien ja Lancastereiden, välillä. Yorkin suvun kuningas Edvar IV on noussut valtaan kukistettuaan Henrik VI:n ja kiertää voitokkaana ympäri maata. Leskiäiti Elisabet Woodville on menettänyt aviomiehensä kuoleman myötä kaiken omistamansa ja päättää pysäyttää kuninkaan retkikunnan matkallaan, pyytääkseen kuninkaalta oikeutta lunastaa omaisuutensa takaisin. Elisabet saakin kohtaamisen seurauksena enemmän, kuin mitä osasi odottaa, hän nimittäin rakastuu kuninkaaseen päätä pahkaa ja etikettejä uhmaten pariskunta menee naimisiin. Elämä rikkirevityn maan kuningattarena tuo huimasti valtaa mutta uusi kuningatar joutuu myös juonittelun ja vihan kohteeksi. Elisabet huomaa, että pysyäkseen puolisonsa rinnalla vallan kahvassa, hänen tulee jatkuvasti pitää varansa ja olla aina askeleen edellä vihollisiaan.
En voi sanoa olevani vielä mikään historiallisen fiktion ekspertti, mutta arvioisin silti, että Gregoryn asiantuntemus on vertaansa vailla. Hänellä on uskomaton kyky herättää henkiin lähes kuusisataa vuotta sitten eläneet historialliset henkilöt niin, että kirja tuntui itsensä Elisabet Woodvillen muistelmilta. Opin valtavasti lisää, jos en nyt 1400-luvun koko englantilaisesta yhteiskunnasta, niin ainakin maan aateliston monimutkaisista valtataisteluista ja myös ajalle tyypillisistä tavoista ja normeista.
Kirjaa lukiessa selvisi myös, että keskiajan lopun Englannissa oli, ainakin aatelisilla, käytettävissään suhteellisen vähän etunimiä ja tapojen mukaisesti ensimmäinen perillinen sai saman nimen kuin isällään. Se, että juonessa esiintyi samanaikaisesti mm. kaksi Edvardia ja kaksi Edwardia, olisi voinut johtaa juonen seuraamisen kannalta katastrofiin, mutta titteleitä ja sukunimiä kerrataan sen verran tiuhaan tahtiin, että pienellä keskittymisellä asia ei aiheuttanut suurempia ongelmia.
Vaikka kuningas Edvard ja Elisabet solmivat ajalle hyvin epätyypillisesti ja radikaalisti rakkausavioliiton, Gregory ei silottele kummankaan persoonaa tai edesottamuksia ja kirjoittaa hyvin auki henkilöiden nurjat puolet ja modernin ihmisen näkökulmasta hyvinkin epämiellyttävät juonenkäänteet. Esimerkiksi kuningattarelleen vannomastaan rakkaudesta huolimatta Edvard pitää avioliittonsa ohella hyvinkin julkisesti prostituoitujen haaremia ja ylvään ja sivistyneen kuningattaren roolin ohella Elisabet on hyvinkin juonikas vallantavoittelija.
Arvoin kolmen ja neljän sydämen välillä, koska monisyinen historiallisten tapahtumien kuvaus ja suurensuuri henkilögalleria ei ollut kuitenkaan kovin kevyttä luettavaa. Juonessa keskitytään vauhdikkaisiin käänteisiin, hurjiin taisteluihin ja taukoamattomaan juonitteluun, joka ajoittain hengästytti. Valkoinen kuningatar ei varmaankaan viehätä rauhallisempaan tempoon ja harvempiin henkilöhahmoihin keskittyvien romaanien ystäviä ja koen myös itse tarvetta hengähtää ennen tarttumista sarjan seuraavaan osaan, Punaiseen kuningattareen.
BBC on muuten tuottanut Valkoisen kuningattaren myös tv-sarjana vuonna 2013, löydät sen trailerin tästä.