André Aciman – Kutsu minua nimelläsi

♥♥♥♥

Alkuteos Call Me By Your Name (2007)

Tammi 2019

”Mutta tuon hetken hiljaisuudessa minä tuijotin takaisin, en uhmatakseni häntä tai näyttääkseni ettei minua enää ujostuttanut, vaan antautuakseni, kertoakseni hänelle, että tämä minä olen, tämä sinä olet, tätä minä haluan…”

Kävin viime vuoden puolella katsomassa kirjan Kutsu minua nimelläsi perusteella tehdyn elokuvan, joka oli heittämällä parhaimpia, mitä olin hetkeen nähnyt. En tiennyt tuolloin, että se oli tehty André Acimanin romaaniin perustuen kunnes bongasin sen uutusluetteloita selaillessani. Kirja ilmestyi nyt ensi kertaa suomeksi, muita Acimanin teoksia ei vielä ole suomennettu.

Eletään vuotta 1987. Elio on aina viettänyt kesät italialaisessa pikkukaupungissa perheensä huvilassa. Heidän perinteenään on ollut kutsua kesävieraakseen ja Elion isän assistentiksi yliopiston jatko-opiskelija. Tänä kesänä vieraaksi saapuu filosofianopiskelija Oliver, johon 17-vuotias Elio rakastuu palavasti. Kutsu minua nimelläsi kuvaa intohimoista ensirakkautta ja sen välttämättömänä seurauksena syntyvää riipivää sydänsurua. Samalla kuin kello tikittää kohti yhteisen ajan ja kesän loppua, Oliverin ja Elion tunteet syvenevät ja Italian auringon alla tapahtuneet kohtaamiset jättävät kumpaankin jäljen loppuelämäksi.

On hirveän vaikea erottaa sitä, kuinka paljon elokuvan näkeminen etukäteen vaikutti mielipiteeseeni kirjasta. Olin alkupuoliskon täysin huumaantunut, niin ihastunut olin palatessani kesäiseen Italiaan ja Elion ja Oliverin sielua sykähdyttävään rakkaustarinaan. Luonnollisesti, tapahtumapaikat ja henkilöt oli myös helppo visualisoida, mikä helpotti tarinaan palaamista. Rakastan tarinassa myös sitä, miten ongelmattomasti ja kauniisti homoseksuaalinen romanssi oli kuvattu, jättäen perinteisemmän kaapista ulostulo-tarinan sivuun. Tämä on ehdottomasti yksi kauneimpia lukemiani rakkaustarinoita, joka saa lukijan muistamaan omien ensirakkauksiensa pään pyörälle pistävän voiman.

Mikä ymmärrettävää, elokuvissa ei voida ilmaista samalla tavalla henkilöiden päänsisäistä maailmaa ja huomasin yllättäen pitäväni enemmän elokuvan Eliosta. Niin upeasti kuin Aciman kirjoittaakin, kirjassa minäkertojan ajatuksenjuoksu käännähti välillä jopa pakkomielteisyyden puolelle ja myös korkeakulttuuriset viittaukset etäännyttivät hieman (filosofiasta ja kirjallisuudesta enemmän ymmärtävät varmaan ajattelevat päinvastoin). Olisin myös halunnut kovasti tutustua lisää Oliveriin, joka jäi kirjassa enemmän sivuhenkilöksi. Tämä on siis yksi harvoista elokuvista, joka vetää hieman kirjaa pidemmän korren.

Nyt toivon vain, että edessä olisi piiitkä kesäloma ja mahdollisuus viettää se pyöräillen Elion ja Oliverin jalanjäljissä kauniin italialaisen pikkukylän katuja…

***

Lisää HLBTIQ-henkilöhahmoja sisältävää kirjallisuutta (+ bonuksena kaksi elokuva-arvostelua ) löydät täältä:

Selja Ahava – Ennen kuin mieheni katoaa

Elina Rouhiainen – Muistojenlukija

Marko Kantomaa – Ylpeydestä

Colette (2019) & The Favourite (2018)

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *