Stuart Turton – Pimeitten vetten paholainen


♥♥♥♥

Alkuteos The Devil and the Dark Water (2020)

Otava 2021

Suom. Jaakko Kankaanpää

”He olivat vyöttäneet itsensä puulla ja nauloilla, heittäytyneet meren armoille ja kuvitelleet selviävänsä pelkän rohkeutensa turvin. Ja sitten vihollinen oli kohottanut kättään ja osoittanut heille, kuinka typeriä he olivat olleet.”

Brittiläiskirjailija Stuart Turtonin esikoisteoksen Evelynin seitsemän kuolemaa intensiivisyys ja omintakeisuus vei täysillä mukanaan, mutta olin missata lähes täysin hänen toisen romaaninsa. Asuimme pääsiäisen aikaan muutaman viikon väliaikaiskodissa ja onnekseni satuin bongaamaan itselleni vieraasta kirjastosta Pimeitten vetten paholaisen.

Eletään vuotta 1634. Valtamerilaiva Saardam lähtee pitkälle, kuukausia kestävälle matkalle Itä-Intiasta kohti Amsterdamia ja mukana matkustaa myös etsivä Samuel Pipps apurinsa Arent Hayesin kanssa. Pipps ei kuitenkaan pääse matkustamaan muiden silmääpitävien kanssa toisen kerroksen hyteissä, vaan hänet viedään muitta mutkitta lukkojen taakse laivan vankityrmään. Syytä ei tunnu tietävän tai haluavan paljastavan kukaan. Kummalliset ja hirvittävät tapahtumat alkavat seurata toisiaan heti lähdön jälkeen: saattuetta seuraa taianomaisesti syttyvä ja sammuva punainen lyhty, karjaa tapetaan ja vähitellen myös matkustajat ovat vaarassa. Onko kyseessä paholaisen teot ja ratkaiseeko Samuel Pipps kumppaneineen arvoituksen?

Romaani on täynnä herkullisia henkilöhahmoja – vaikka se sisältää muutaman selkeästi hyviksen ja pahiksen, hahmoista löytyy todella taitavasti kirjoitettua moniulotteisuutta. Oikeastaan kirjan ydin onkin ihmisen pimeän puolen tarkastelussa, siinä mitä kukakin on valmis uhraamaan saadakseen haaveensa ja toiveensa täytettyä. Tykkäsin myös genrelle (mikä se sitten tarkalleen onkaan) yllättävästä romanssinhippusesta, joka tuo tasapainoa kammottaville tapahtumille ja julmuudelle.

Tapahtumapaikkana toimiva valtamerilaiva eri tiloineen, hajuineen ja äänineen iskee täysillä lukijan aisteihin, ja saa syventymään tarinaan entisestään. Merimiesten pesemättömien ruumiiden lemahdus, meren aaltojen loiskunta ja pimeitä kannenalustiloja valaisevat väräjävät kynttilät taustoittavat mysteerin ratkaisua elävästi. Kirjan alusta löytyy lukemista helpottava laivan kartta sekä lista tärkeimmistä henkilöhahmoista. 

Evelynin seitsemän kuolemaa sisälsi alusta lähtien yliluonnollisia elementtejä, Pimeitten vetten paholaisessa lukija saa arvailla päähenkilöiden kanssa loppupuolelle asti sitä, ovatko tapahtumat selitettävissä järjellä vai ei. Kaiken kaikkiaan Stuart Turton on lunastanut paikkansa nerokkaana kirjailijana, jonka tuotokset ovat omaperäisyydessään nautinnollista luettavaa.

Jos tykkäät historiallisista dekkareista, suosittelen keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvaa kirjasarjaa, Apteekkari Melchioria! Vauvan syntymä lähestyy ja blogi jää jossain vaiheessa pienelle (tai pidemmälle) tauolle, nyt uskallan kuitenkin luvata vielä arvostelut  Terhi Tarkiaisen ”hilpeäntuhmasta” kirjasta Emily – Eli kuinka sukua jatketaan sekä Hulda-sarjan avaavasta dekkarista Pimeys.

kulttuuri kirjat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *