Alexander McCall Smith – Naisten etsivätoimisto nro 1

♥♥

Alkuteos The No 1 Ladies’ Detective Agency (1998)

Otava 2003

Olen katsellut sivusilmällä Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimistoa jo varmaan useamman vuoden kirjastossa käydessäni. Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, sain jossain vaiheessa tarpeekseni raaoista, yöuniin tunkeutuvista dekkareista ja olen sittemmin lukenut vain lähinnä cozy crimea. Naisten etsivätoimisto-sarjaan kuuluu jo huimat 21 teosta, joten tämä aloitusosa sopii loistavasti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Kirjasarjasta on ilmestynyt myös HBO:n ja BBC:n tuottama seitsenosainen tv-sarja.

Precious Ramotswella, jota Mme Ramotsweksikin kutsutaan, on poikkeuksellisia suunnitelmia isänsä perintörahojen käyttöön – hän perustaa Botswanan ensimmäisen naisten etsivätoimiston. Mme Ramotswe palkkaa rinnalleen toimistoon sihteeriksi Mme Makutsin ja he jäävät odottamaan ensimmäisiä työtarjouksia. Hiljaisen alun jälkeen yksi jos toinenkin apua kaipaava löytää tämän elämäniloisen ja älykkään rouvan pakeille mitä moninaisine ongelmineen ja neuvoja kysytään muun muassa kadonneiden aviomiesten jäljittämiseen sekä valelääkäreiden paljastamiseen. Naisten etsivätoimiston maine kiirii läpi Botswanan ja arvoitukset ratkeavat neuvoa-antavien teekupillisten ja sinnikkyyden ansiosta.

Minut yllätti eniten se, etteivät Mme Ramotswen seikkailut olleetkaan luettavissa puhtaasti dekkarigenreen vaan kirjan painopiste on yhtä lailla ihmisten välisten suhteiden ja botswanalaisen kulttuurin kuvauksessa. Rouva Ramotswe ratkaisee toki lukuisia pieniä mysteerejä, mutta yhtä lailla tilaa jätetään verkkaiselle tapahtumien ja taustojen kuvailulle, josta paistaa Afrikassa lukuisia vuosia asuneen McCall Smithin rakkaus maanosaa kohtaan.

Koska olen lukenut hävettävän vähän Afrikkaan sijoittuvia kirjoja, oli sinänsä mukava tutustua botswnalaiseen elämänmenoon ja Mme Ramotswen edesmenneen isän sivutarinan kautta myös vähän sen historiaan (en olisi osannut aiemmin edes sijoittaa maata kartalle..). Mitään muuta annettavaa kirjalla ei sitten valitettavasti ollutkaan, Mme Ramotswen ratkaisemat mysteerit nimittäin olivat hyvin yksinkertaisia, jopa tylsähköjä, eivätkä sisältäneet minkäänlaista sydämentykytystä aiheuttavaa jännittävää yllätysmomenttia. Kerronta on tuumailevaa ja jollain kummallisella tavalla jopa lapsellisen oloista ja Mme Ramotswen taustaan ja persoonaan kiinnitetään valtavan paljon huomiota dekkariosuuksien kustannuksella.

Vaikkei tämä minua hurmannutkaan, voisin varauksella suositella kirjaa kuitenkin sellaisille lukijoille, jotka eivät juuri viehäty perinteisistä dekkareista ja kaipaavat riippumattoon jotain hyvin keveää ja rentoa luettavaa afrikkalaisin maustein. Akuutissa dekkaritarpeessa tartun kuitenkin itse edelleen mieluummin brittiläisen lapsineron Flavia de Lucen edesottamuksiin, kun palaan tämän botswanalaisen rouvan teenjuontisessioihin. Lisää nopealukuista kesälukemista löydät allaolevan avainsanan takaa!