Kate Morton – Kaukaiset hetket

♥♥♥

Alkuteos The Distant Hours (2010) 

Bazar Kustannus 2015 

Suom. Natasha Vilokkinen

”Ajaessaan hän pohti miten oli mahdollista, että suuri sotakone saattoi pyörähtää käyntiin vaikka maailma oli yhä niin kaunis, kun puissa oli lintuja ja niityillä kukkia, kun rakastavaisten sydämet paisuivat yhä rakkaudesta.”

Luin joitakin vuosia sitten Kate Mortonilta Hylätyn Puutarhan (tsekkaa kuvaus täältä), johon rakastuin päätä pahkaa. En oikein tiedä mitä tuli sittemmin minun ja Mortonin muiden kirjojen väliin, kenties se, että listojen orjana ajattelin lukea ne järjestyksessä enkä sittemmin törmännytkään esikoisteokseen, Paluu Rivertoniin. Ehkä myös tiedostamattani pelkäsin, etteivät muut kirjat lunastaisi suuria odotuksiani. Päätin kuitenkin heittää odotukset romukoppaan bongatessani kirjastossa Kaukaiset hetket!

Kirja liikkuu kahdessa eri aikatasossa ja paikassa, toisen maailmansodan alkupuoliskolla ja vuodessa 1991. Päähenkilö Edie työskentelee pienen kustantamon palveluksessa, koska on pienestä asti rakastanut kirjoja ja lukemista. Kustantamon työt joutuvat väistymään, kun hän saa tosielämän mysteerin selvitettäväkseen; hajamielinen postimies on unohtanut postisäkin yläkertansa ullakolle viideksikymmeneksi vuodeksi ja säkistä löytyy kirje myös Edien äidille. Yleensä hyvin hillitty ja hallittu äiti reagoi vuosikymmeniä myöhässä saamaansa kirjeeseen voimakkaasti, muttei suostu kertomaan sen tarkkaa sisältöä. Edie saa kuitenkin kuulla lyhyesti, että kirje on lähetetty Milderhurstin kartanosta, samasta paikasta, missä hänen ätinsä vietti vuoden evakkolapsena, paossa toisen maailmansodan aikaisia Lontoon pommituksia.

Äidin vaikeneminen salaperäisestä kirjeestä ei jätä Edietä rauhaan ja hän päätyy vierailemaan Milderhurstin linnassa, jota asuttavat edelleen kolme erikoislaatuista, jo elämän ehtoopuolella olevaa Blythen suvun sisarusta. Siskokset kantavat harteillaan salaisuutta, joka kietoutuu myös Edien äidin kohtaloon.

Pidin Hylätystä puutarhasta erityisesti siksi, että olen heikkona sukusaagoihin, joissa liikutaan menneen ja nykyhetken välillä, paljastaen vähitellen unohdettuja ja piiloteltuja salaisuuksia. Tämä taitaakin olla Mortonin tavaramerkki, sillä Kaukaiset hetket noudattaa hyvin samaa kaavaa.

Kaukaiset hetket yhdistää suurensuuria teemoja, sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä, perheenjäsenten välisiä jännitteisiä suhteita ja rakkautta, sujuvasti toisiinsa. Eri aikatasojen ja henkilöiden luvut nivoutuvat mukavasti yhteen ja tarina soljui mukavasti eteenpäin. Milderhurstin linnan pölyiset huoneet ja rapistuneet tornit on kuvattu upeasti ja ne toimivat hienosti taustana (ja välillä melkein yhtenä päähenkilönä) Blythen suvun mysteereille. Olin jo lähes varaamassa lentolippuja vieraillakseni tässä romanttisesti rapistuneessa linnassa mutta valitettavasti se olikin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Kirjassa olisi ollut kuitenkin tiivistämisen varaa, nimittäin puolivälin paikkeilla keskittymiseni alkoi herpaantua, vaikka jäljellä oli vielä muutama sata sivua. Morton luo kuvailevalla ja runollisella kielellään kauniita tunnelmia ja maisemia mutta loppua kohden olisin kaivannut napakampaa ilmaisua.

***

Helmet lukuhaasteessa Kaukaiset hetket sopii kohtaan 17. Kirjassa on kaksoset.