Cassandra Clare – Luukaupunki

♥♥

Alkuperäisteos The Mortal Instruments (2007)

Otava 2012

Huom! Sisältää juonipaljastuksia.

Amerikkalaisen fantasiakirjailijan Cassandra Claren esikoisteos Luukaupunki on roikkunut useita vuosia lukulistallani ja vihdoin oli aika napata se kirjastosta luettavaksi. Teos aloittaa Varjojen kaupungit-nimisen, nykypäivän New Yorkiin sijoittuvan ya-fantasiasarjan (genreen vihkiytymättömille tiedoksi, ”ya” tulee lyhenteestä young adult). Sarjan ensimmäisestä osasta on tehty suht huonosti menestynyt elokuva vuonna 2013 (löydät trailerin tästä), jonka lisäksi siitä on ilmestynyt Shadowhunters-niminen tv-sarja.

15-vuotias Clary Fray on viettämässä parhaan kaverinsa Simonin kanssa aivan tavallista iltaa newyorkilaisella Pandemonium-nimisellä klubilla, kun hän joutuu keskelle yllättävää, arkimaailman rajat ylittävää tapahtumasarjaa. Tapahtumien seurauksena hän tutustuu kolmeen nuoreen, joita Claryn ei pitäisi oikeastaan edes pystyä omin silmin näkemään – demoninmetsästäjinä toimivat nuoret elävät nimittäin maallikoille näkymättömässä, yliluonnollisia olentoja sisältävässä rinnakkaistodellisuudessa. Samana iltana Claryn äiti soittaa tälle hädissään puhelun ja kun Clary palaa kotiin, hänen äitinsä on kadonnut ja heidän yhteinen kotinsa on palasina. Tämän lisäksi sieltä löytyy kammottava, verenhimoinen demoni, joka syöksyy suinpäin Claryn ja tämän avuksi tulleen varjometsästäjä Jacen kimppuun. Clary lähtee etsimään äitiään Jace rinnallaan ja saa samalla selville asioita, joiden jälkeen hänen elämänsä ei ole enää samanlainen kuin ennen…

Ennen omia julkaisujaan Cassandra Clare on kirjoittanut sivukaupalla nettiin muista fantasiakirjoista inspiroitunutta fan fictionia ja sen kyllä huomaa, sillä Luukaupungissa on käytetty kaikki mahdolliset ya-fantasian kliseet. Vain muutamia mainitakseni päähenkilönä toimiva Clary on menettänyt nuorena isänsä ja nyt myös ätinsä; hän on hirvittävän kaunis muttei tajua sitä itse, koska on tietenkin niin vaatimaton ja siveä; hän rakastuu komeaan ja kylmänviileään Jaceen, joka on välillä hullun väkivaltainen, mutta jolla on kuitenkin herkkä sisin.

Välillä tekee hyvää lukea tuttua ja turvallista, mutta Cassandra Clarella lyö vähän yli. Hän marssittaa kirjansa sivuille niin paljon kaikenlaisia yliluonnollisia olentoja demoneista merenneitoihin niin, että vähempikin hengästyttäisi. Viimeinen niitti minulle oli demonienergialla kulkevat vampyyrien moottoripyörät… Pääpahis Valentinen ja samalla koko kirjan pääjuoni jää paperinohueksi ja lopussa tarinan lankojen pätkiä yritetään väkisin nivoa yhteen niin, ettei tarinalle jää oikein tilaa hengittää.

Kaiken lisäksi suurin osa juonen twisteista on surkuhupaisan ennalta-arvattavia, kuten Claryn bestiksen Simonin suuri ja salattu rakkaus häntä kohtaan (miksi muuten kaikilla ei-cooleilla jätkillä on aina silmälasit?) ja Valentine-pahiksen kuoleman lavastus. Viimeistä twistiä en tosin arvannut ennalta, mutta se oli sitäkin surkeampi.

Yhdysvalloissa tehty tv-sarja löytyy Netflixistä ja taidankin kallistua sen puoleen, jos demoninmetsästys vielä jatkossa sattuisi houkuttamaan. Lisää fantasiaa löydät alapainikkeesta ja vanhan blogin puolelta. Suosittelen erityisesti kotimaista, Elina Rouhiaisen Väkeä!

***

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 24.  Sokkona hyllystä valittu kirja  (myönnän huijanneeni tässä kohdassa ja valitsin sokkona niistä kirjoista, joita minulle oli jo valmiiksi kotona lainassa).

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *