Indrek Hargla – Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
♥♥♥♥
Alkuteos Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus (2010)
Into Kustannus 2019
Joudun myöntämään, etten ole lukenut aiemmin virolaisten kirjailijoiden tuotoksia enkä oikein mitään muutakaan Viroon liittyvää, Sofi Oksasta lukuunottamatta. Tallinnaan jaksan kuitenkin lukuisista aiemmista visiiteistäni huolimatta matkustaa aina uudelleen ja uudelleen sen historiaa havisevan vanhan kaupungin ansiosta. Innostuinkin suuresti törmätessäni e-kirjoja selaillessani virolaiskirjailija Indrek Harglan keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvaan Apteekkari Melchior-rikossarjaan. Sarjasta on ilmestynyt jo kuusi osaa, jotka kaikki on myös suomennettu ja tänä vuonna ne ovat ilmestyneet Inton kustantamina uusin painoksin.
Eletään lempeän lämmintä, toukokuista iltaa herran vuonna 1409. Tallinnan Toompealla majoittuva, saksalaisen ritarikunnan entinen käskynhaltija Henning von Clingenstain hoipparoi tuhannen päissään kohti majapaikkaansa. Von Clingenstainin huoneessa ei kuitenkaan odota hänen uskollinen aseenkantajansa vaan tuntematon vieras, joka hyökkää ritarin kimppuun. Aamulla koko Tallinna, kaupungin apteekkari Melchior mukaan luettuna, saa kuulla ritarin löytyneen huoneestaan pää miekalla katkaistuna! Eikä tässä vielä kaikki, uhrin suusta löytyy kummallista kyllä, vanha gotlantilainen kolikko. Kaupungin oikeusnotaari pyytää neuvottomana apteekkarin apua, onhan tämä aiemminkin autellut jos jonkinlaisten mysteerien selvittämisessä. Apua todella tarvitaan, sillä murhaa seuraa toinen…
Olen kirjoittanut aiemminkin, etten pidä liian raaoista dekkareista ja olenkin siirtynyt lukemaan vain cozy crime/mystery-tyyppistä jännitystä. Vaikkei Hargla nyt varsinaisesti ammennakaan Agatha Christien perinnöstä, jakaa myös tämä dekkarisarja monia genreen sopivia piirteitä – Melchior ei tutki rikoksia päätyönään vaan ”vain” avittaa oikeusnotaaria (eli oikeasti ratkaisee koko mysteerin) ja murhat sijoittuvat suht pieneen Tallinnan kaupunkiin. Juonen tempo on hidas ja rikoksenratkaisu pohdiskelevaa eikä kirja siten varmasti tyydytä hengästyttävistä ja nopeatahtisista trillereistä pitävää lukijaa.
Itse pidin kovasti Harglan tyylistä ja kiinnyin ystävälliseen mutta poirotmaisen älykkääseen apteekkari Melchioriin. Kuten belgialainen vastineensa, myös herra Melchior pitää kirjan lopussa monisivuisen ja piiitkän loppupuheenvuoron, jolla, tietenkin, saa ansiokkaasti kiikkiin rikoksentekijän. Hidastempoisuudesta huolimatta en kyllästynyt, siitä värikkäät sivuhenkilöt ja keskiaikaisen elämän taidokas kuvaus pitivät huolen. Henkilögalleria onkin runsas, ulottuen aina dominikaanimunkeista ritarikunnan jäseniin ja kauppiaisiin, mutta Hargla kuljettaa lukijaa hienosti mukanaan kertaamalla useaan otteeseen henkilöiden taustat ja tittelit.
Nyt odotankin, että Olevisten kirkon arvoituksesta ja tämän jatko-osista inspiroituneena Tallinnassa järjestettäisiin Melchiorin jalanjäljissä kulkevia opaskierroksia! Ja jos keskiaika kiinnostaa, lue myös arvosteluni Milja Kauniston Olavi-Maununpoika-kirjasarjasta.
***
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt.