J. R. Palacio – Ihme
♥♥
Alkuteos Wonder (2012)
WSOY 2017
”Jos löytäisin taikalampun ja saisin yhden toivomuksen, toivoisin , että minulla olisi normaali naama, jota kukaan ei koskaan huomaisi.”
Huom! Sisältää pienoisia juonipaljastuksia.
Kirjavuoteni viimeisiä kuukausia leimaa Helmet-lukuhaasteen viimeisten kohtien täyttäminen ja myös amerikkalaiskirjailija J. R. Palacion Ihme valikoitui luvun alle siksi, että se sopi useampaankin kohtaan haasteessa. Ilokseni huomasin, että teos on saanut Goodreadsissa myös loistavat arvostelut, viidestä tähdestä jopa 4,45 (vertailun vuoksi mainittakoon, että maailman parhaan fantasiatrilogian avausosan, Tolkienin Sormuksen ritarit on saanut 4,36.).
August Pullman on mielestään aivan normaali lapsi mutta joutuu joka päivä muistutetuksi siitä, että muut ihmiset näkevät hänet eriskummallisena, jopa kauhistuttavana. Augustin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet, jonka vuoksi hän on joutunut kymmenvuotisen elämänsä aikana käymään läpi lukuisia leikkauksia, jotka eivät sanottavasti ole muuttaneet hänen ulkonäköään parempaan suuntaan. Viidennen luokan alkaessa August on jännittävän muutoksen edessä; hän aloittaa ensimmäistä kertaa opiskelun oikeassa koulussa äitinsä pitämän kotikoulun sijaan. Näkevätkö muut lapset todellisen Augustin hänen rujojen kasvojensa takana?
Jo ensimmäisten kymmenen sivun aikana olin täysin varma, että kirjasta on joko tehty tai tullaan tekemään elokuva, niin täydellisen amerikkalaisen draaman ainekset siinä näyttivät olevan. Ja kuinka ollakaan, mm. Julia Robertsin tähdittämä elokuva on ilmestynyt vuonna 2017 (voit tsekata trailerin täältä). Ehkä trailerin katsominen vaikutti lukukokemukseen, koska en päässyt koko aikana irti tunteesta, että luin elokuvan käsikirjoitusta. Ihme lukeutuu ryysyistä rikkauksiin-tyyppiseen tarinakategoriaan, jonka juoni on suurimmalle osalle meistä tuttua jenkkileffoista.
Juoni etenee suurinpiirtein näin:1. kirjan / elokuvan päähenkilö on jollakin tavalla altavastaaja; 2. päähenkilö kohtaa uusia jännittäviä asioita; 3. ja joutuu muutamaan otteeseen hankalaan tilanteeseen, joka liikuttaa kovasti muttei liikaa lukijaa / katsojaa; 4. juuri ennen tarinan loppua päähenkilö kohtaa erityisen hankalan ja liikuttavan tilanteen, jonka jälkeen hänet palkitaan ja kaikki päättyy itkettävän onnellisesti.
Ihmeen takakannessa mainitaan kirjan olevan hauska, rohkaiseva ja koskettava. Hmm, toki Augustin kokemat ennakkoluulot ja kiusaaminen oli koskettavaa ja pitäisikin olla varmaan aika tunnekylmä lukija, jotta näin ei tuntisi. Kuitenkin juonen ennustettavuus ja kliseisyys vei aika lailla pohjan koko tarinalta. Ihme saattaisikin sopia sellaiseen lukuhetkeen, jolloin kaipaa jonkinnäköistä turvallista liikuttumista, joka ei haasta tai vaadi heittäytymistä vaan kuljettaa lukijaa kädestä pitäen perille aina onnelliseen loppuun asti. Sanottava on myös, että kirjan suomennos ontui, tekstissä viljellyt slangisanat kuten ”pikkujäbä”, ”jengi” ja ”dissata” ärsyttivät suuresti.
Tämä kirja ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään, jonka saamista loistavista arvosteluista olen lähes täydellisen eri mieltä. Itse neuvoisin lukemaan mieluummin vaikkapa juuri sen Taru Sormusten Herrasta, jolla varmasti saa rahoilleen vastinetta…
***
Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin 48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä ja 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.