Jaakko Tahkokallio – Pimeä aika: Kymmenen myyttiä keskiajasta

♥♥♥♥

Gaudeamus 2019

Jaakko Tahkokallion voi sanoa olevan todellinen keskiajan asiantuntija, hän on nimittäin työskennellyt historiantutkijana sekä Helsingin yliopistossa että Lontoon King’s Collegessa ja toimii tällä hetkellä keskiaikaisten aineistojen ja vanhojen karttojen kokoelmanhoitajana Kansalliskirjastossa. Kirjoitin aiemmin siitä, miten keskiaika on yksi historiallisen fiktion suosikkiaikakausistani ja odotinkin innolla pääseväni käsiksi aiheeseen liittyvään tietokirjaan!

Kuten itsellenikin, suurimmalle osalle ihmisistä keskiaika on tuttu vain populaarikulttuurin tuotteiden tai fiktiivisten tarinoiden kautta. Aivan erityisesti keskiaikaan liittyvät herkullisen vauhdikkaat tarinat kumpuavat aikakauden oletetusta pimeydestä, johon liitetään kiinteästi väkivalta, taikauskoisuus ja kristillisen kirkon kaikennielevä ja tukahduttava valta. Tahkokallion tietokirjan tarkoituksena on purkaa näitä kovin yleisesti jaettuja väärinkäsityksiä ja piirtää aikakaudesta tieteelliseen tutkimustietoon perustuen todenperäisempi kuva.

Hävettävää kyllä, olisin pitänyt jokaista käsiteltävää myyttiä totuutena ennen kirjan lukemista. Tottakai kesikaikainen kirkko pyrki tukahduttamaan voimakeinoin tieteen tekemisen, noitia poltettiin tuhatpäin roviolla ja ihmiset ajattelivat maailman olevan litteä? Pimeä keskiaika tuo kiinnostavasti esiin sen, miten ”tietomme” jostain historiallisesta tapahtumasta tai ajasta voivat olla hyvinkin vääristyneitä, usein siksi, että aiemmat historiankirjoittajat (tai pikemminkin tarinankertojat), ovat vääristelleet totuutta, joka on sittemmin levinnyt ympäri maailman oikeana tietona.

Kirjassa kerrotaan lukuisia kiinnostavia esimerkkejä keskiaikaan liittyvästä suoranaisesta väärästä tiedosta sekä yleistyksistä, joissa saattaa olla totuuden hiven, mutta joiden näkökulma on kuitenkin auttamattoman rajattu. Aiempaan viitaten, noitana pidettyjen ihmisten vainoaminen kyllä alkoi keskiajan lopulla, mutta oli enemmän uuden ajan ilmiö ja oikeastaan kansanuskoa harjoitettiin Euroopassa ainakin jossain määrin läpi keskiajan virallisen kirkon oppien ohella. Ajatus maapallon litteydestä taas ei ollut kansan eikä oppineiden keskuudessa laajalle levinnyt uskomus, vaan tieto maapallon pyöreydestä oli hyvinkin helposti saatavilla.

Koska Tahkokallio tarkastelee lähes tuhatvuotista keskiaikaa monesta eri näkökulmasta, on selvää, että työskentely on sisältänyt paljon karsimista. Kirja on todella informatiivinen ja sen verran tieteellisen tarkasti kirjoitettu, etten suosittelisi sitä lukijoille, jotka kaipaavat erityisen helppoa ja nopeaa tietoiskua aikakaudesta. Pimeä aika vaati myös itseltäni, vaikka aihe kiinnostikin, vähän normaalia syvempää keskittymistä, jotta lukeminen lähti soljumaan. Luvut onnistuvat kuitenkin olemaan sopivan mittaisia ja kirjaa kevensi myös jokaiseen käsiteltävään myyttiin liittyvät fiktiiviset kertomuksen pätkät. Kirjan rakentaminen myyttien ympärille oli myös toimiva ja kekseliäs ratkaisu.

Tämä oli sen verran ansiokas teos, että toivon kovasti sen kääntämistä englanniksi kansainvälisille lukumarkkinoille. Lisää tietokirjoja löydät allaolevan avainsanan takaa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *