Jeffrey Eugenides – Oikukkaat puutarhat

 

♥♥

Alkuteos Fresh complaint (2017)

Otava 2019

Amerikkalaiskirjailija Jeffrey Eugenidesin Pulitzer-palkittu teos Middlesex on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani. Konmari-hurahduksen jälkeen päätin ostaa omaksi vain kaikkein parhaimmat viiden tähden, tai oikeammin sydämen, kirjat ja Middlesex ansaitsi ehdottomasti paikan kirjahyllystäni. Tämän jälkeen ahmaisin kirjailijan kuuluisan esikoisteoksen, Virgin Suicidesin, joka oli teemaltaan hätkähdyttävä, mutta tarina jäi epäuskottavuudessaan vähän etäiseksi.

En juurikaan lue novelleja, Meresmaan lyhyiden kauhutarinoiden lisäksi lukemieni novellikokoelmien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. Innostuinkin, kun huomasin, että Oikukkaat puutarhat sisältää kymmenen Eugenidesin vuosina 1980-2018 kirjoittamaa novellia.

Ensimmäiset pari tasaisen tylsää tarinaa läpikahlattuani luotin vielä siihen, että joku niistä tempaisisi minut mukaansa, mutta toisin kävi. Lukuunottamatta Valittajien kahta rouvashenkilöä sekä Tuoreessa muistissa-novellin intialaistaustaista nuorta naista, päähenkilöt olivat pitkälti keski-ikäisiä ja -luokkaisia, valkoisia amerikkalaisia miehiä. Lähes kaikkia yhdisti myös se, että he olivat jonkinlaisessa elämänkriisissä, joka useimman kohdalla johtui heidän omista valinnoistaan tai törttöilyistään. Ja sen ainoan nuoren naisen tarina oli aikamoisen ohut ja stereotyyppinen ja hänenkin rinnallaan tarinassa kulki keski-ikäinen mies.

Osa päähenkilöistä oli vastenmielisiä, kuten avioeron vaimonsa pettämisellä aiheuttanut itsekeskeinen radiotoimittaja tai viidakossa alkuperäiskansan tapoja tutkiva seksologi (joka on muuten tuttu Middlesexistä). Osan toiminta  taas oli puuduttavaa luettavaa, kuten  kahden lapsen isän intohimo ostamaansa klavikordia kohtaan. En kiinnostunut yhdenkään novellin henkilöstä niin, että olisin halunnut tietää heistä lisää, joten tässä mielessä niiden lyhyt mitta oli helpotus. Takakansitekstin lupaus siitä, että kirjaa on ”mahdoton laskea käsistään”, jäi lunastamatta.

Nämä olisivat ollet siis ihan mukavia harrastelijakirjoittajan sunnuntainovelleja, mutta yhden Amerikan kuuluisimman kirjailijan tuotoksina ei niinkään. Kuvaavaa on, etten löytänyt kirjasta yhtään lausetta, jonka olisin halunnut lisätä sitaattina tämän postauksen alkuun.

Oikukkaat puutarhat on myynyt varmasti hyvin kirjailijan kuuluisuuden ja aiempien ansioiden vuoksi, muuten en uskoisi sen saaneen näin paljon huomiota ja levikkiä. Ehkä se on Eugenidesille keino saada tuloja sillä välin, kun hän kirjoittaa, toivottavasti Middlesexin veroista, seuraavaa romaaniaan. Tai sitten tämä on esimerkki siitä, miten en tunnista hyvää kirjallisuutta tai ymmärrä novellien päälle…

Parempaa luettavaa löydät esimerkiksi täältä:

André Aciman – Kutsu minua nimelläsi

Dolores Redondo – Tämän kaiken minä annan sinulle

Elina Rouhiainen – Muistojenlukija

John Williams – Stoner

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *