Kate Elizabeth Russell – Vanessa

♥♥♥♥

Alkuteos My Dark Vanessa (2020)

WSOY 2020

Suom. Sari Karhulahti

”En ole uhri, koska en ole milloinkaan tahtonut olla, ja ellen tahdo, en ole.”

Kun lukee riittävän paljon, alkaa vastaan tulla samanlaisia teemoja ja alkuasetelmia sisältäviä kirjoja. Luin viime vuoden lopulla kotimaisen, Inga Maggan kirjoittaman umpisurkean Varjonyrkkeilijän, josta en löytänyt tärkeän aiheensa lisäksi oikein mitään positiivista sanottavaa. Olikin kiinnostavaa tarttua samalla aiheella varustettuun Vanessaan, joka herätti jo ennen ilmestymistään valtavasti keskustelua. Kate Elizabeth Russell kirjoittaa alkusanoissaan romaaninsa olevan täysin fiktiivinen, mutta on myöhemmin myöntänyt sen perustuvan hänen omiin nuoruudenkokemuksiinsa.

Teini-ikäinen Vanessa palaa kesän jälkeen Browickin sisäoppilaitokseen, jossa asiat ovat muuttuneet sitten viime lukukauden. Hän on riitaantunut parhaan ystävänsä Jennyn kanssa, eikä hänellä ole koulussa juurikaan muita ystäviä. Vanessa rakastaa kirjoittamista ja alkaa viettää yhä enemmän aikaa äidinkielenopettajansa professori Stranen luokkahuoneessa. Vähä vähältä opettajan pienet huomionosoitukset ja hipaisut muuttuvat peruuttamattomiksi teoiksi, jotka muuttavat Vanessan elämän suunnan. Toisessa ajassa, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Stranea syytetään sopimattomasta käytöksestä useita teinityttöjä kohtaan. Kohun seurauksena Vanessa joutuu kasvotusten menneisyyden kanssa – oliko opettajan kanssa koettu ensirakkaus niin ongelmaton, kuin mitä hän on vuosikaudet itselleen uskotellut?

Vanessaa on tituuleerattu 2000-luvun Lolitaksi, eikä syyttä. En muista tästä Vladimir Nabokovin romaanista kovin paljoa, mutta mieleeni on jäänyt sen omituinen tunnelma, joka muistuttaa kovasti Vanessan tarjoamaa intensiivistä ja häiritsevää lukukokemusta. Kiinnostavasti Nabokovin Lolita kulkee mukana myös romaanin juonessa; Strane antaa sen oppilaalleen luettavaksi ja teoksesta poimitut ajatukset nousevat myös myöhemmin esiin Vanessan elämässä.

Russell ei valitse helppoa tietä, vaan käsittelee vaikeaa aihettaan pelkän mustavalkoisuuden ja hirviö-uhri-jaottelun sijaan monipuolisesti kuvaamalla Vanessan myönteisiä tunteita, jopa rakkautta, opettajaansa kohtaan tämän rajoja rikkovista ja kamalista teoista huolimatta. Tarina herättääkin valtavasti tunteita ja pakottaa lukijan hankalaan, mutta myös varsin kiinnostavaan positioon: lukija ikäänkuin tietää tai näkee suhteen tuhoavana hyväksikäyttösuhteena samalla, kun päähenkilö on vakaasti kiintynyt hyväksikäyttäjäänsä ja pitää tähän vapaaehtoisesti yhteyttä myös aikuisena, vuosikymmenien jälkeen.

Vanessan ja Stranen kielletyn suhteen eteneminen ja hienovarainen, ajoittain myös molemminpuolinen, valtapeli on kuvattu psykologisesti hyvin uskottavasti ja tarkkanäköisesti. Tarina tuokin hyvin esille sen, miten psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa sisältävät suhteet alkavat usein pienillä, asteittain vakavammiksi muuttuvilla teoilla. Samoin se näyttää riipaisevasti hyväksikäytön jättämän pitkän varjon ja myös sen, miten mieli pyrkii suojautumaan torjumalla tai muuntelemalla traumaattisia tilanteita ja muistoja. Kirjassa on useita, valtavan kamalia ja intensiivisiä kohtauksia, joissa Vanessan mieli ikään kuin karkaa ilmapallon lailla, kauas pois ahdistavista hetkistä.

Kaiken kaikkiaan hyvin mieleenpainuva teos, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Suosittelen kirjaa pienellä varauksella: jos olet hyvin herkkä lukija tai olet itse kokenut jotain vastaavaa, kuin mitä tässä teoksessa kuvataan, voi lukeminen olla liian ahdistava kokemus. Myös jos englanti sujuu, tämä voi toimia vielä paremmin alkuperäiskielellä, nyt jotkin vanhahtavat sanavalinnat jäivät ärsyttämään suomennoksessa.

Viikonlopuksi on luvattu sateista säätä ainakin tänne pk-seudulle, joten sen voi hyvällä mielellä viettää kirja kourassa. Lisää luettavaa löydät arkistosta ja avainsanojen takaa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *