Katja Törmänen – Karhun morsian

♥♥

Like Kustannus 2018

”Päällikön jumalat asuivat kaukana. Karhu sen sijaan ei koskaan ollut paria henkäystä kauempana.”

Vuoden viimeisiä kirjoja viedään ja kiirettä pitää; asetin alkuvuodesta lukutavoitteekseni 60 kirjaa ja vielä neljä uupuu listasta. Tämän lisäksi olen osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen, josta Karhun morsiamen jälkeen on täyttämättä vielä kolme kohtaa. Eli tiedänpähän ainakin, mitä aion tehdä joululomalla! Seuraavien viikkojen aikana vielä luvassa arvostelut mm. Luukaupungista sekä Huumeasema Zoosta.

Aloitin Karhun morsianta jo syksyllä äänikirjana, mutta totesin tuolloin etteivät äänikirjat yksinkertaisesti sovi minulle, joka johtuu varmaan siitä, että olen aina myös oppinut paljon helpommin lukemalla kuin kuuntelemalla. Lukuisista yliopiston saleissa vietetyistä tunneista ei ole jäänyt päähän juuri mitään ja sen minkä muistan, opin tenttikirjoista tai muista tehtävistä. Äänikirjojen parissa on hankala löytää juuri sopivaa monotonista tekemistä täydellisen keskittymisen tilan luomiseksi, koska pelkästään sohvalla makoillessa yleensä nukahdan tai huomaan ajatusten harhailevan minne sattuu.

Kummankin Karhun morsiamen päähenkilön, Surmankylän Aslaugin ja Suolakarin Freydisin, kohtalot on ennalta määrätty. Aslaugin kylää hallitsee pelolla ja julmuudella päällikkö Randolf, jonka vaimoksi Aslaug on luvattu jo pikkutyttönä. Päällikkö on kieltänyt karhun palvonnan viikinkiajan tapojen vastaisesti kuoleman uhalla. Freydisin kylässä taas on aina uhrattu mesikämmenelle avoimesti ja yhtenä tärkeänä osana perinnettä on ollut nuoren naisen rooli Karhun morsiamena. Freydisin asema alkaa horjua, kun kylää kohtaa epäonni toisensa jälkeen ja kyläläiset alkavat kuiskutellen puhua morsiamen epäonnistuneen tehtävässään, otson tyynnyttämisessä ja tahdon noudattamisessa. Aslaug taas on onnistunut sulkemaan mielensä tulevalta naimakaupalta kunnes kohtaa Surmankylään muuttaneen Randolfin ottopojan Hjarnarin säkenöivän siniset silmät.

Karhun morsian voitti Liken ja Tähtivaeltajan järjestämän spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun vuonna 2016, jonka jälkeen kirja julkaistiin muutamaa vuotta myöhemmin. Tämä on hieno suoritus jo siitä syystä, että teos on Törmäsen ensimmäinen aikuisille suunnattu tarina. Törmänen on kertonut kirjoittaneensa kirjaa jopa yhdeksän vuoden ajan, jonka huomaa erityisesti loppuun saakka hiotusta, upeasta suomen kielestä. Kirjailijan perehtyneisyys viikinkiajan tapoihin ja mytologiaan on myös tarkkaa ja ansiokasta.

Rikkaasta kielestä ja piiruntarkasta ajankuvauksesta huolimatta koin hankalaksi tarttua kirjaan ja huomasin jatkuvasti laskevani montako kymmentä sivua on vielä jäljellä. Syynä saattoi olla läpi tarinan kulkeva ahdistavan painostava tunnelma, nuorten naisten tarinoiden yllä häälyy jatkuvasti sekä karhun kirous että muut heidän elämiään kahlitsevat voimat. Viikinkiaika on kuvattu kaikkine karmeine tapoineen aikaa romantisoimatta, josta sinänsä annan kyllä pisteet. Jos olet mieltänyt viikingit partasuisiksi, pikkaisen hunsvoteiksi merimiehiksi, Karhun morsian kertoo myös ajan nurjan puolen. Kirja paljastaa viikinkien historiaan kuuluneen myös julma orjakauppa (jota voisi kutsua nykytermein seksikaupaksi), sukupuolten välinen syvä epätasa-arvo ja jumalille uhraaminen, jopa välillä ihmisuhrien.

Aslaugin ja Freydisin tarinat olivat myös hieman liian samankaltaisia ja naisten näyt sekä ajoittaiset tarinan takaumat sekoittivat pakkaa entisestään. Lukutaukojen jälkeen olikin vaikea päästä takaisin tarinan kyytiin. Teoksen mainitaan olevan spekulatiivisen fiktion lisäksi fantasiaromaani, mutta fantasian osuus jäi lopulta aika pieneksi. Tarinassa ei ole juurikaan suoraa yliluonnollisuutta niin, että esimerkiksi naisten uhrauksista tai loitsuista aiheutuvien seurausten voisi aukotta katsoa johtuvan taikuudesta.

Suosittelen tätä viikinkiajasta kiinnostuneille, ei-niin-herkille lukijoille, jotka nauttivat myös pohjoismaisen luonnon kuvailusta, sitä nimittäin kyllä myös piisasi. Jos taas haluat lukea jotain vähemmän painostavaa, samaan aikaan sijoittuvaa viihteellisempää kirjallisuutta, suosittelen Johanna Valkaman kirjasarjaa Metsän ja meren suku!

***

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtiin 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja ja 29. Kirjassa nähdään unia.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *