Kyllikki Villa – Vanhan rouvan lokikirja

♥♥

Like 2004

”Minua harvat asiat enää viehättävät ja harvat asiat ovat uusia.”

Vuoden viimeisiin kirjoihin kuuluva matkamuistelmateos Vanhan rouvan lokikirja päätyi jälleen kerran luettavaksi Helmet-lukuhaasteen perusteella, Kyllikki Villa on nimittäin kuollut vuonna 2010, ja täten hänen teoksensa sopi kohtaan 40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja. Villa toimi eläessään runoilijana ja kääntäjänä ja eli aikaansa nähden poikkeuksellista yksinhuoltajan elämää matkustellen Saara-tyttärensä kanssa ympäri maailmaa.

Vanhan rouvan lokikirja sisältää kronologisesti eteneviä päiväkirjamerkintöjä Kyllikki Villan toiseksi viimeiseksi jääneeltä, Etelä-Amerikkaan suuntautuneelta rahtilaivamatkalta hänen ollessaan jo 74-vuotias. Matkapäiväkirja neljän kuukauden laivamatkalta ajoittaisilla piipahduksilla eksoottisiin satamakaupunkeihin kuulosti etukäteen hurjan paljon mielenkiintoisemmalta, kuin mikä kirjan anti lopulta oli.

Villa saneli matkan aikana ajatuksiaan ja laivan tapahtumia nauhalle ääneen, jonka jälkeen hän litteroi ne kirjaksi. Lopputuloksesta päätellen editointia on tehty tässä vaiheessa hyvin vähän. Merkinnät kertovat matkustamisen arkisesta ulottuvuudesta sisältäen päivästä ja kuukaudesta toiseen toistuvia kuvauksia säätiloista, matkan etenemisestä ja Villan sekä muutaman muun matkustajan rutiineista paikassa, jossa ei oikeastaan ole kovin paljon mitään tekemistä. Kirjalla ei olekaan siten kovin paljon annettavaa kielellisesti tai juonenkaan kannalta toisteisuutensa ja ilmaisutapansa vuoksi.

Vähän yllätyksenä muistelmat sisältävät todella paljon negatiivista nurinaa ja valitusta, joka saa lukijan ihmettelemään miksi Villa ylipäätään on lähtenyt ehdoin tahdoin kuukausiksi epämukaviin olosuhteisiin. Ymmärrettävää toki on, että esimerkiksi sairastuminen matkan alkuvaiheessa aiheuttaa kirjalijassa ahdistusta, mutta samoin todella moni muukin turhanpäiväinen asia väsyttää, jännittää ja kyllästyttää kirjailijaa.

Villa muun muassa valittaa matkan alkuvaiheessa siitä, että laivassa on liian kylmä, kun taas tropiikkiin saavuttaessa on aivan liian kuuma. Menomatkan laiva on vanha ja huonosti ylläpidetty, satamassa oleskelu paikoillaan taas on tylsää mutta toisaalta maissa käyminen on hirvittävän raskasta. Matkustaminen (erityisesti näin poikkeuksellisissa olosuhteissa) on toki usein hankalaa ja turhauttavaa ja korkea ikä tuo varmasti siihen omat haasteensa, eri asia kuitenkin on, tuleeko tämänkaltaisista päiväkirjamerkinnöistä hyvää kirjaa.

Merkinnöissä on toisaalta pieninä pilkahduksina rehellistä ja viisasta pohdiskelua vanhenemisesta, matkustamisen olemuksesta sekä elämästä ylipäänsä, joita olisin mielelläni lukenut lisää. Nämä pienet helmet myös paljastavat sen, miten hyvä kirjoittaja Villa eläessään oli. Ronskilla kädellä editoituna ja lisäämällä oivaltavaa pohdintaa, Vanhan rouvan lokikirja olisi saanut heittämällä ainakin kolme sydäntä, nyt sain sen luettua vaivoin loppuun.

Vuoden viimeisiä kirjoja viedään, ensi viikolla luvassa vielä koonti vuoden luetuista, joten pysy kuulolla!