Lucinda Riley – Seitsemän sisarta

♥♥♥

Alkuteos The Seven Sisters (2014)

Bazar 2017

Suom. Hilkka Pekkanen

”Rakkaus ei tunne etäisyyttä, sillä ei ole kotimaata, sen silmät ovat tähtiä varten.”

Irlantilaiskirjailija Lucinda Riley on saanut innoituksensa kirjasarjaansa Seitsemän sisaren eli Seulasten tähdistöstä. Myös sarjan osia tulee olemaan kaiken kaikkiaan seitsemän, jotka kertovat kuuden sisaren tarinan (seitsemännen, kadonneen sisaren tarina nivoutuu kirjailijan mukaan yhteen muiden kanssa viimeisessä osassa).

Kaikki teokset alkavat samasta lähtökohdasta; D’Apliésen sisaret ovat kokoontuneet yhteen Geneven kotiinsa suremaan adoptioisänsä Papa Saltin kuolemaa. Papa Saltin viimeinen toivomus on ollut tulla haudatuksi mereen eivätkä sisaret siten saa viettää perinteisiä hautajaisia. Yhteenkokoontuessaan Papa Saltin uskottuna toiminut lakimies antaa jokaiselle sisarukselle isänsä kirjoittaman kirjeen, jonka lisäksi he pääsevät näkemään ensimmäistä kertaa isänsä takapihalle pystyttämän armillaarin. Armillaarissa lukee koordinaatit jokaisen sisaren syntymäkodille, joka tarjoaa heille mahdollisuuden lähteä matkalle selvittämään lisää taustastaan ja biologisesta perheestään.

Ensimmäinen teos keskittyy sisaruksista vanhimman, Maian, tarinaan. Maian isältään saamat koordinaatit löytyvät Brasiliasta, Rio de Janeirosta, paikantuen tarkalleen ottaen Rion hienostoalueen komeaan kartanoon. Toisin kuin pesästään lentäneet sisarensa, Maia on elänyt koko elämänsä Genevessä isänsä kanssa ja mahdollisuus selvittää taustaansa täysin vieraassa maassa kauhistuttaa häntä. Maia muistaa kuitenkin yhteistyökumppaninsa,brasilialaiskirjailija Florianon, ja päättää uskaltautua matkustamaan kaupunkiin tämän vieraaksi. Vähitellen Maian suvun historia alkaa paljastua…

Luin Maian suvun tarinan suhteellisen nopsaan sujuvan tekstin ja mielenkiintoisten, 1920-luvun Rio de Janeirosta ja Pariisista kertovien lukujen vuoksi. Maian ja tämän sisarusten oma tarina taas jätti jälkeensä liudan kysymyksiä, jotka johtuivat juonen kummallisuuksista, siis poissulkien kirjailijan tarkoitukselliset juonenaukot, jotka selviävät vasta jatko-osissa.

Omituiselta tuntui ylipäätään sisarusten adoptioisän harjoittama ”lasten keräily” ympäri maailmaa ja se, etteivät he tienneet niin kovin rakkaasta isästään yhtään mitään, eivät edes sitä, mitä tämä mystinen herra teki työkseen. Jos muistan oikein, kukaan sisaruksista ei myöskään ollut ikinä aiemmin ottanut taustaansa puheeksi isänsä kanssa, joka jos jokin, tuntuu erikoiselta. Vaikka omakohtaista kokemusta adoptiosta ei ole, voisin kuvitella kysymyksen omista juurista heräävän viimeistään aikuistumisen kynnyksellä.

Riley on tehnyt kunnioitettavan työn historiallisten faktojen selvittämisessä, erityisesti Rio de Janeiron Cristo-patsaan rakentamisurakan nivoutuminen päähenkilön tarinaan oli hienosti toteutettu. Suosittelisin tätä kirjaa jonkinlaisena kesälomakirjana ja rakkausromaanina, johon ei tule suhtautua kovin vakavasti (kuten minulla taitaa olla liiaksi tapana).

***

Katson kirjan sisältämän kahden rakkaustarinan vuoksi sen sopivan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 6. Rakkausromaani.