Mary Ann Shaffer & Annie Barrows – Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


♥♥♥♥

Alkuteos The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (2008)

Otava 2010

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Törmäsin tähän erikoisesti nimettyyn romaaniin leffateatterissa, samanniminen elokuva on nimittäin julkaistu vuonna 2018 (sitä tähdittää mm. Downton Abbeystä tuttu Lily James). Kirja ehti roikkua to read-listallani muutaman vuoden, kunnes nyt vihdoin sain aikaiseksi kotiuttaa sen kirjastosta. Kirjalla on vähän katkeransuloinen tausta: se jäi Mary Ann Shafferin ainoaksi teokseksi hänen menehdyttyään syöpään kirjoittamisen loppuvaiheessa, romaanin viimeisteli julkaisukelpoiseksi Shafferin sisarentytär Annie Barrows.

Eletään vuotta 1946. Lontoo on selvinnyt, joskaan ei kolhuitta, toisen maailmansodan aikaisista rajuista pommituksista. Kirjailija Juliet Ashton on julkaissut sodan aikana mielialaa kohottavia kevyitä kolumneja erääseen tunnettuun päivälehteen, mutta nyt hän etsii uutta suuntaa uralleen toiveenaan kirjoittaa jotain vakavampaa. Kuin tilauksesta hän saa kirjeen tuntemattomalta Guernseyn saarella elävältä sikafarmarilta, Dawsey Adamsilta, joka kertoo löytäneensä aiemmin Julietin omistuksessa olleen kirjan. Pari alkaa kirjeenvaihtoon ja Adams kertoo natsi-Saksan miehityksen aikana puolivahingossa perustetusta lukupiiristä. Vähitellen Juliet saa kirjeitä myös muilta kirjallisuuspiiriin osallistuvilta ja tutustuu näin heidän moninaisiin elämäntarinoihinsa maailmansodan kurimuksessa. Juliet päättää lopulta matkustaa tälle piskuiselle saarelle, muttei osaa etukäteen aavistaa matkansa seurauksia..

Ajattelin ennakkoluuloisesti,että kokonaan kirjeiden varaan kirjoitettu romaani olisi puuduttava tai sekava, mutta kaikkea muuta; lukuisista henkilöistä ja ajallisesti etenevästä kirjeenvaihdosta koostuva tarina olikin sujuvaa luettavaa ja toimi kokonaisuutena oikein hyvin. Tämäntyyppinen kirjeromaani sopii varsin hyvin erityisesti vähän keskittymiskyvyttömille lukijoille, koska yhtenäiset lukupätkät jäävät suht lyhyiksi.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville jättää samanlaisen lämpimän olon, kuin kylmänä talvipäivänä juotu kaakao. Pidin kovasti saarelaisten koskettavista tarinoista ja persoonallisista kertojaäänistä. Samoin ympäristö ja historiallinen tausta oli kuvattu kirjeiden kautta todella hyvin ja eri kirjoittajien äänet ja kokemukset täydensivät oivasti toisiaan.

Vaikka romaani sisältää myös aika ennalta-arvattavan romanttisen rakkaustarinan, saarelaisten sota-aikaiset kokemukset toivat siihen syvyyttä. Kirja täydensi taas yleissivistystäni, sillä en ollut aiemmin tiennyt koko Kanaalisaarten olemassaolosta, saati siitä, että se ne ovat olleet poikkeuksellisessa asemassa Iso-Britannian ainoana miehitettynä osana toisessa maailmansodassa.

Raadollisen natsimiehityksen aikana saarelaisten lukupiiristä saama ilo on käsinkosketeltavaa ja siten Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on ennen kaikkea myös oodi kirjoille ja lukemiselle. Kirjallisuus auttaa yhtä henkilöä valloittamaan ihastuksensa sydämen, toisen se taas pelastaa alkoholismin kirouksilta; kaikille lukeminen tarjoaa valonpilkahduksen loppumattoman tuntuisen pimeyden keskellä.

Jos laadukas historiallinen fiktio ja erityisesti maailmansodat tarinoiden näyttämönä kiinnostavat, suosittelen lämpimästi tutustumista australialaiskirjailija Kate Mortonin teoksiin! Blogista löytyvät kahden eri kirjan arvostelut, Kaukaiset hetket sekä Paluu Rivertoniin. Ylipäätään Englantiin sijoittuvia kirjoja taas löydä allaolevan avainsanan takaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *