Mia Kankimäki – Naiset joita ajattelen öisin
♥♥♥♥♥
Otava 2018
”Säännönmukaisesti asiat tuntuvat paljon vaikeammilta ja pelottavammilta etukäteen ajateltuina kuin sitten, kun toiminnan hetki on käsillä.”
Mia Kankimäki viettää yönsä ajatellen yönaisia eli sellaisia naisia, jotka ovat aikanaan uskaltaneet uhmata vallitsevan yhteiskunnan normeja ja eläneet omannäköistään, useimmiten hurjia seikkailuja sisältänyttä elämää. Kirjaan valitut yönaiset jakaantuvat tutkimusmatkailijoihin ja taiteilijoihin, jonka ohella useampi heistä toimi kirjailijana.
Jos ihastuin Kankimäen esikoisteokseen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, rakastuin päätä pahkaa yönaisten tarinoihin. Nämä naiset ovat olleet kerrassaan häkellyttävän rohkeita! Vain muutamia mainitakseni, Nelly Bly (1864-1922) matkusti ensimmäisenä naisena kaksi kertaa maailman ympäri yhden (!) käsilaukun sisältämin tavaroin ja Alexandra David-Néel (1868-1969) patikoi 55-vuotiaana tiibetiläiseksi kerjäläiseksi naamioituneena ja henkensä kaupalla ulkomaalaisilta kiellettyyn Lhasan kaupunkiin. Nämä yönaiset todella todistavat, että totuus on usein tarua ihmeellisempää…
Historia on tunnetusti miesten ja valloittajien kirjoittamaa ja naisten sekä heidän yleisimmän elinpiirinsä, perheen ja kodin, historia, on alkanut tulla päivänvaloon vasta joitakin vuosikymmeniä sitten. Kirjailija on tehnyt hurjan työn matkustaessaan yönaisten tarinoiden perässä ympäri maailmaa ja kahlaten läpi satoja lähteitä ja yönaisten tekemää taidetta.
Naiset joita ajattelen öisin on, samoin kuin Kankimäen esikoisteoskin, oivallinen sekoitus tietokirjaa ja päiväkirjaa. Lisäksi kirjassa on suomennettuna yönaisten kirjoittamia kirjeitä ja Kankimäen omia, usein humoristisia kirjoituksia jo edesmenneille esikuvilleen (ainoa edelleen elossa oleva yönainen on japanilainen taiteilija Yayoi Kusama). Vaikka kirjan rakenne on moninainen, vaihtuvuus tuo enemmän eloa lukukokemukseen, kuin saisi sen tuntumaan hajanaiselta. Arvostan myös hirvittävästi sitä, miten kirjailija laittaa oman itsensä likoon ja kertoo matkalla kokemistaan peloista sekä henkilökohtaisia mietteitään elämästään neljäkymppisenä lapsettomana naisena. Omaan elämäänsä peilaten, kirjailija tuo esiin sen, miten länsimäisissa moderneissa yhteiskunnissakaan elävät naiset eivät ole vapaita heihin kohdistuvista odotuksista.
Viimeisen sivun jälkeen tunsin oloni sekä inspiroituneeksi, että kiitolliseksi, niin upeaa oli päästä tutustumaan näihin pitkään vaiettuihin tarinoihin. Toivonkin syvästi, että yönaisten tarinat leviävät erikielisinä käännöksinä ympäri maailmaa.
Odotan innolla sitä, mitä Kankimäki keksii kirjoittaa seuraavaksi. Vaikka historiallisten naisten tarinoita olen rakastanutkin, niiden peilaaminen päiväkirjamaisesti omaan elämään on ehkäpä jo genrenä käytetty kahdessa ensimmäisessä kirjassa.